Rajasthanin avaus

Laanit vaihtuu kuin sukat jalassa jos sellaisia turhuuksia retkeilijan repusta nyt loytyisi. Eilen mentiin Uttar Pradeshin kulmilla - tanaan kiikutaan Rajasthanin polyisen aavikkoisilla pilttuilla kameleiden paskaa vaistellen. Kamelit ottavat Rajasthanin valtiossa vallan yleensa niin kaikkivoipaisista lehmista ja on taalla muutama muukin ero havaittavissa 'muun' Intian kanssa. Muutoinhan Rajasthanissa pyorii reissaajaa kuin ripulia giardiaisen matkaajan vessanpontossa. Rutkasti ja tasaisin valiajoin. Ja tasta paastaankin katevasti sairaskertomusten pariin, jotka kertovat meille tarinaa tuttua. Mahat ovat molemmilla vielakin asteen verran sekavaisella puolella. Kaytannossa kuraa piisaa - joskin sekkailijatoverini on jo ripuloinnin paremmalla puolella. Itse aloittelin kuurin Norfloxacineilla ja tanaan ovat uudet tuulet - kavin apoteekissa paatyen Tinidazolen hamaraan maailmaan. Suomessa tuntemattomat taudin tappajat ovat nyt sitten tilattu parantamaan giardiani, jonka tassa kokeneessa diagnosien tekijoiden joukossa on jo onnistuttu todennakoisin perustein eristamaan. Mita todennakoisimmin olen giardian riemusta nautiskellut jo oireettomana hyvan aikaa, mista kertovat ajoittaiset silmatulehduksen poikaset (alkaa kysyko miksi ne kuuluvat giardiaan - tieda en). Nythan tuo on sitten kuplinut maha siihen malliin ja turvottanut etta eikohan se tasta ala potkimaan.

Sitten paivan muihin uutisiin, joita ei sanottavammin ole. Jaipurissa oleilevat sielut loysivat tanaan Tuulten palatsin, jonka kavimme kurkkimassa ja siinahan se koko paiva menikin. 1799 rakennettiin palatsi, josta kuninkaallisten oli kiva katsella kansan aherrusta. Viiteen kerrokseen pinkilla varityksella rakennettu monumentti komistelee vanhan kaupungin vilkkaita katuja. Jaipurin vanha kaupunki, joka myos pinkkina kaupunkina tunnetaan on lahinna kuitenkin oranssia, mutta meille varisokeille menee nainkin. Oranssi tai pinkki - tuulten palatsin tuulisessa puhalluksessa heilahti tama paiva.

Sen verran iso Jaipurin kaupunki on, etta jo huomenna lahdemme taalta, mikali yllatyksitta elelemme. Pieni on kaunista ja kauniita ovat pienuudessaan Rajasthanin monet kylat, joista huomiseen mennessa toivomme tietavamme enemmankin kuin vain polyisen makuisen nakohavainnon ohikiitavan bussin ikkunasta. Joka tapauksessa - edes Jaipur ei vaikuta pahalta paikalta, silti se on iso, muttei tarpeeksi iso. Olen tullut paatelmiin, etta edes kaikki Intian isot kaupungit eivat ole pelkastaan ripuloinnin jalkeista pontoon taytetta. Delhi osoitti taman piirteen - ja muistutti meita siita miten erilaisia tarpeeksi suuret kaupungit voivat olla. Ei mitaan yhtenaista linjaa. Silti en menisi edelleenkaan koskemaan Mumbain kaltaisiin ihmiseloa halventaviin murjuloihin edes pitkalla (ja liekehtivalla) tulitikulla - etenkaan nyt kun on vara pysya noilta mailta poissa.

Kovastihan Jaipurissakin nahtavaa olisi, mutta koska keskeisinta ei ole nahda vaan tuntea - otamme suunnat etelaan. Jospa loydamme sielta kamelin hajuisen ja inkivaariteen nakoisen - kenties jopa aavikon makuisen paikan, jossa parantelemme reissun koluamat ruumiit uusiin viritystiloihin.

-K

'Sanity is a madness put to good use.'

- George Santayana