Alibaban hyvastit Purille

Viimeisia tunteja Purin leppoisassa lammossa. Viikko takana ja vaikka haikeus hyokkaa niskaan jatkamme eteenpain koluamista. Edessa ainakin Chilika jarvi ja ken tietaa mita sen jalkeen. Puri osoittautui oikein mallikkaaksi paikaksi tehda kaikenlaista ja sitten toisaalta olla tekematta mitaan. Paaosin toteutimme itseamme jalkimmaisen nimissa. Pari paivaa sitten lastasimme itsemme kuitenkin perusintialaisella tavalla ihmismassasta pursuavaan paikallisbussiin ja loysimme itsemme Konarkista. Kurkkasimme Aurinkotemppelin, joka on - jos nyt aivan Taj Mahal - niin silti eras tutuimmista temppeleista talla suunnalla Intiaa. Ihan tulivat Angkor Watin ajat mieleen siina kiipeillessa kivisia portaita ja ryomiessa tasanteita. Kaiken pikkutavaran myynti oli tietysti armotonta joka puolella jalkeen ja ennen temppelin. Temppeli itsessaan rakenneltiin joskus 1200-luvulla ja olihan se aikamoista yksityiskohtien ylivoimaa.

Haikeus valtaa mielemme kun hylkaamme tanaan Purin. Ihmiset ovat taas katujen varsilla ja vilkuttelevat lahtijoille. Joku huutaa taikasanat "Alibaba" - kaannyn ja naurahdan. Koska Kalle oli selvasti liian vaikea nimi lukuisille paikallisille, risti joku minut uuteen nimeen. Pieni punainen partani yhdisti minut valittomin assosiaatioin Alibabaan ja silla nimella kuljen tasta eteenpain - ainakin nain Purin ymparistossa. Kokonaisuudessaan viikko oli lyhyt aika Purissa - mutta pakottava kulkeutumisen tarve liikuttaa meita taas eteenpain. Paikkaa tulee varmasti ikava ja sita on jo aistittavissa omista fiiliksista. Kaduilla meita hyvastellaan ja me hyvastelemme hindulaisten pyhan paikan. Lupaamme tulla uudelleen ja toivomme ja uskomme, etta lupaus toteutuu taas jossain vaiheessa. Puri oli monessa mielessa parasta Intiaa tahan mennessa. Suhtellisen puhdas ranta ja vesi, hyvat sapuska, leppoisat ihmiset ja ymparilla huokuva rauha. Parin-kolmen seuraavan tunnin ajaksi hautaamme taas kaiken rauhan ja hyppaamme pursuilevaan bussiin ja loydamme itsemme taas jostain aivan muualta. Viikko Purissa oli liian vahan, mutta silti juuri sopiva aika. Tuntuu hyvalta lahtea, vaikka tuntuu pahalta jattaa paikka, josta tuli ehka jotenkin odottamatta nainkin rakas.

-K

"Life is too important to be taken seriously."

-Oscar Wilde