Vaalipaivan viettoa hengissa!

Blogini loputon, sekopainen, epaselvasanainen kommunikointiyritykseni on vaiennut muutaman viimeisen paivan ajalta. Nopeat paattelijat ovat jo kenties tulkinneet, etta taallapain on vastaankavellyt tarkeampaa tekemista. Saada Ansku kasaan ja elama jotakuinkin jatkumaan.

Kirjauduimme siis lauantaina kolmanteen Kolkatan majapaikkaan. Amri sairaalaan. Amrinhan tarkoittaa kuolematonta ja tahan itsepetokseen luottaen paadyimme tahan hoitolaan - ja taisi siina olla jokin muukin syy. Kaikesta huolimatta paasimme kuin paasimmekin yhteiseen huoneeseen, jossa viimeiset paivat ovat kuluneet vaihtelevissa asioiden- ja mieltentiloissa. Paikka sinallaan aivan ok - tosin henkilokunta ei perinteisesti kuuntele mitaan mita heille sanoo, joten diagnosointia ja tohtorin roolia on saanut ottaa ahnaalla kadella myos itse omaksi tehtavakseen.

Lauantaina kavimme viela yhdella laakarilla aamun alkajaiseksi. Tuloksena tietysti kassillinen antibiootteja ja ne ainaiset verikokeet, mista ei tietysti mitaan selvia. Illalla oli jo meininki sen mukainen, etta otettiin aktiivisesti ohjat omiin lapasiin ja matka sairaalaan. Lauantaiaamun laakari sentaan myonsi, etta jotain hamminkia on - ei ole tervetta tama tammoinen. Tahan astihan laakarit ovat ylimieliseen tapaansa vahatelleet, etta ei Anskua mikaan vaivaa. Nyt kuitenkin tohtori oli jarjissaan ja tuumaili kanssamme, etta ei ole normaalia tama tammoinen.

Amri hospitalissa on sitten jatkettu meilta jo rutiinilla kayvaa naytteiden ottoa. Ja rutiinilla alkaa jo menemaan tulostenkin jatkuva puuttuminen. Talla kertaa jotain hamaryyksia pystyttiin loytamaan, muttei mitaan kovin selkeaa. Vatsa/suolistoinfektio ja siihen sitten antibiootteja perinteisella tavalla raskaalla kadella. Suoneen ja vatsaan - paalle kaikenlaista muuta tabua jne. Kuume keikkuu viela siina 37 korvilla, joskus mennaan allekkin, mutta eikohan se siita ala rauhoittua. Olo ainakin parantunut. Tiputus on lopetettu - ruoka maistuu jo eli ainakin ripulointi, joka jo Laosissa alkoi (mutta hellitti hetkeksi valilla) on saatu haltuun. Hommassa menee viela ainakin kaksi tai kolme paivaa (Magnaxin lipuessa suolista jonnekkin jonkin vaikutuspiiriin) joten otamme rennon asennon ja jaamme odotuslinjoille.

Jep - tanaan (ensi yona, miten se ikina menikaan) sitten seuraillaan televisiosta ratkaisun hetkia. Pureskellaan kynnet ja kiroillaan, toivottavasti lopulta juhlitaan uutta USA:ta, joka voisi jattaa rasisminsa taakse ja astua askeleen eteenpain. Ei silti heittaydyta eparealismin valtaan - kaikki ei muutu. Kavi miten kavi. Toivotaan, etta aasit potkii norsuja perseelle. Ja yritetaan olla siina valissa nauramatta maalle, jonka kaksipuoluejarjestelman edustajia symboloivat nainkin karsaiset ja kavioiset elukat. Ok - yritetaan olla kusematta lahkeisiin ja paskomatta poksyihin jannailylta.

-K

"It is health that is real wealth and not pieces of gold and silver."

-Mahatma Gandhi