Tunnelmia Vijayawadassa

Eilen turhankin pitkaksi venahtanyt Vizagin koluaminen sai loppunsa kun siirryimme Vijayawadaan. Olimme reippaita lapsia ja herasimme aamutuimaan hakeutumaan juna-aseman kaaottisille lippuluukuille. Aikamme kyynarpaataktikoituamme saimmekin liput. II class seatingiin tietysti. Oikeastaan lippujen osto kavi meilta oikein napparasti silla naiset saavat Intiassa muodostaa oman jononsa aseman lippuluukulle ja etuilla ja tapella keskenaan lipuista. Nainhan se toimi myos meidan tapauksessa ja ennen kuin huomasimmekaan oli Ansku jo liput kourassa ja me oikeaa junaa etsimassa. Naisten asema on kokonaisuudessa huomattavasti monimutkaisempi kuin voisi kuvitella. Tiettyja vapauksia loytyy, kuten nama jonotussaannot, joita myos kunnioitetaan. Anskultakin kysyi joku mies lippujonossa, etta saakos etuilla. Ja kun sanoi, ettei saa niin eipa etuillut. Mutta koska maa on aarimmaisen konservatiivinen - nakyy se myos kaikessa. Usein etenkin vanhempi sukupolvi tulee puhelemaan lahinna minulle vaikka asia koskisi Anskua. Ollaan kivasti pyritty murtamaan turhia sukupuolirooleja ja kiusallaankin on Ansku vastannut tuolloin kysymyksiin. Samoin ravintolassa on Ansku maksanut laskun ja vaikka se ei tuntuisi niin suurelta asialta, niin on siina usein ollut holmistyneita ilmeita kosolti taman seurauksena. Sitten taas toisaalta tyoelamassa on nakynyt naisia niissa kaikkein miesvaltaisimmissa ammateissa kuten tien asfaltoimispuuhissa. Eipa taida tarvita mainita, etta ovat tietysti niita kaikkein rankimpia toita siina samalla.

Matka sinansa Vijayawadaan oli tapahtumakoyha. Kohokohtana intialaisen isukin yllytysyritykset saada oma lapsonen kyselemaan meilta ne vakiokysymykset. Mista maasta, mita nahty, kauanko oltu, mistas se meidan maa on tunnettu, missa sijaitsee, mitas siella pelloilla kasvatellaan ja mitkas meidan nimet nyt olikaan ja miten ne ovatkaan niin vaikeita lausua? Lopulta annettiin viimeinen mukanamme kulkenut 20 sentin kolikko perheen tytolle. Kovasti olivat siita hintaa maksamassa, mutta koska ei haluttu ryhtya julkiseen huutokauppaan ei peritty maksua. Vahan ajan paasta tietysti loivat kouraan rupioita ja kaksi guavaa (joista toinen oli oikein syotava ja toinen ei siellapainkaan)

Eteenpainmenot mielessa kipuamme huomenna taas kulkuneuvoon ja loydamme itsemme todennakoisesti Hyderabadista. Laanin paakaupungista loytyy muutama herkullinen ja nakemisen arvoinen asia ihan nahtavyysrintamalla, vaikka omasta mielestani Intia jo itsessaan on sen luokan nahtavyys, ettei taalla aivan jokaista temppelia/kivikasaa tarvitse nahdakaan. Temppeleita kiertelee muuten tassa seuraavan parin kuukauden ajan meidan lisaksi loputon maara mustakaapuisia pyhiinvaeltajia. Mustakaavut tayttavat riemastuttavasti jokaisen etelaisen Intian kaupungin ja joka toisen kylan. Samalla saa Keralan, Tamil Nadun ja Andhra Pradeshin hotellit, guesthouset, resthouset ja junat, bussit ja riksat tyollistymista oikein koko vuoden edesta. Pyhia temppeleita ja kohteitaan kiertavat hindut ovat tietysti varanneet kaikki junat ja sleeper-luokan jo kuukausia etukateen. Nain ollen me ahtaudumme siihen ahtaajan paratiisiin myos jatkossa, mikali juna sailyy valittuna kulkupelinamme.

Sitten paivan yllatykseen. Nimittain juuri kun luulin, etta miljoonan ihmisen kokoiset intialaiskaupungit ovat kaikki identtisia kaaoksen kylvamia pesakkeita - osoittaa Vijayawada minulle olleeni vaarassa. Berhampurin, Bhubaneswarin ja Visakhapatnamin jalkeen Vijayawada on ... erilainen. Kaoottinen kylla, muttei pelkastaan meluisa ja sekava kuten edeltavat. Itse asiassa paikka tuntuu tallaiselta miljoonan ihmisen kylalta. Ja Intiassa miljoona ihmistahan ei ole paljon kylaa isompi asia. Sen verran on jo toimiva ja pidettava mesta, etta vietetaan taalla nyt viela yksi paiva ja lahdetaan sisamaahan vasta huomenna. Selitykset sisamaahan santailyyn ovat seuraavat. Hyderabad kiinnostaa aidosti niin paljon, etta 6 tunnin matka pois rannan lahelta ei tunnu lainkaan turhauttavalta ja toisaalta viime paivat on Anskua mietityttanyt edelleen sairaana matkstelun mielekkyys. Suomeen paluu on tassa flappitaululla vilahdellut ja jonkin verran on kieltamatta lentoja kurkisteltu Finnairin sivustoilta. Ehdolla on ollut joulua hieman ennen tai hieman sen jalkeen lahtevat lennot ja katsellaan nyt mita asian tiimoilla tapahtuu. Tama jaara jatkaa taalla havaintojen tekemista viela arvoituksellisen ajan. Elakaamme tanaan.

-K

'Strangers are exciting, their mystery never ends. But, there's nothing like looking at your own history in the faces of your friends.'

-Ani DiFranco