Heräilin hieman ennen yhtätoista jopa ennen herätyskelloa ja ensi töikseni soitin Irenelle varmistaakseni vieläkö olimme lähdössä Kampalaan. Sovimme näkevämme tunnin päästä Nansanassa, josta jatkaisimme matkaa yhdessä. Hitaan aamun jälkeen menin tien varteen odottamaan ja hyppäsin taksin kyytiin, kun näin Irenen istuvan sen kyydissä. Jäimme pois kyydistä hieman ennen Kampalaa ja kävelimme loppumatkan Makereren yliopistoalueelle. Menimme ensin hostellille, jossa Irenen sisko asuu, sillä hänen oli tarkoitus kierrättää meitä yliopistolla. Täällä suurin osa yliopisto-opiskelijoista asuu yliopiston läheisyydessä olevissa hostelleissa, joista vuokraavat huoneen aina neljäksi kuukaudeksi kerrallaan. Yksi lukukausi on siis neljä kuukautta ja vuodessa on kolme lukukautta. Välissä on kuitenkin aina kahden tai kolmen viikon loma. Hostelleja on monen tasoisia ja Kristina asui vaatimattomassa huoneessa kämppiksen kanssa. Huoneessa ei ollut paljon muuta kuin kaksi vuodetta ja ulkoveranta toimitti keittiön virkaa. Vessa ja suihkutilat olivat yhteiset kaikkien huoneiden kesken. Vuokraa hän maksaa neljältä kuukaudelta 500 000 shillinkiä eli noin 150€. Lähtiessämme yliopiston suuntaan poikkesimme ensin alueen uusimmassa ja kalleimmassa hostellissa.

Sisäänkäynnillä kaksi vartijaa kysyi syytä vierailuumme ja kirjoitimme nimemme vieraskirjaan sekä jätimme henkilöllisyystodistukset vartijalle vierailumme ajaksi. Minulla ei ollut mukana kuin kopio passista, mutta kelpasi onneksi. Hostelli oli todellakin toista luokkaa kuin Kristinan majapaikka, mutta hintaero oli huomattava. Tässä hostellissa neljän kuukauden vuokra oli 1 500 000 shillinkiä eli noin 450€ ja vain parempi tulosten lapsilla oli varaa asua täällä. Parkkipaikalla olevat autot myös kertoivat opiskelijoiden hyvästä rahallisesta tilanteesta. Uusi rakennus ja pihalla oleva uima-allas tekivät kalliin vaikutelman. Kierrettyämme rakennuksen pihapiirissä lähdimme kohti varsinaista kampus aluetta.

Yliopistoalue oli valtavan kokoinen, mutta viihtyisä. Rakennusten välillä oli paljon istutuksia eikä liikenteen meteli kuulunut juurikaan. Osa rakennuksista oli uuden näköisiä, mutta osa oli melko ränsistyneitä. Kristina ei tiennyt, paljonko yliopistolla on opiskelijoita tällä hetkellä, mutta iso osa opiskelijoista tulee kuulemma muualta kuin Ugandasta. Alue oli rauhallinen, sillä oli lauantai, mutta muutamia opiskelijoita näkyi silti, koska iltaopiskelijoilla on lauantait koulua. Kierrettyämme alueen pääpiirteittäin jatkoimme matkaa Mulagon sairaalalle, joka oli kävelymatkan päässä.

Lämmintä oli vaikka aamun kestänyt sade olikin vähän viilentänyt ilmaa. Sairaalallakin oli rauhallisempaa kuin maanantaina ja Iren näytti paikkoja. Rakennuksessa oli kuusi kerrosta ja yksityiset potilaat olivat ylimmässä kerroksessa. Oli outoa, että julkisessa sairaalassa oli myös yksityinen puoli. Jokaisessa kerroksessa oli oma labra, leikkaussali ja vastaanotto sekä huoneita potilaille ja omat lääkärit sekä hoitajat. Valtava laitos ja paljon potilaita. Potilaiden omaiset huolehtivat pääasiassa pyykeistä ja rakennuksen takana oli pyykkien pesupaikka. Jos potilaan perheellä oli varaa, he saattoivat myös palkata jonkun pesemään pyykit. Kiersimme vain uuden Mulagon, sillä vanhalla puolella olimmekin jo käyneet maanantaina. Saatuamme kierroksen päätökseen lähdimme takaisin Kristinan asunnolle. Hän teki ruokaa yhdessä kämppiksensä kanssa ja minä menin Irenen kanssa sillä välin naapuriin opettelemaan kynttilöiden tekoa, kun hän sattui juuri sopivasti meidän tullessamme tuomaan Kristinan ostaman kynttiläpaketin. Helpon näköistä ja hyvä sivutulon lähde.

Yhdestä satsista tuli noin neljä paketillista ja kussakin paketissa oli kahdeksan kynttilää. Kynttilöiden valmistuttua Kristina tulikin sopivasti ilmoittamaan ruuan olevan valmista ja menimme syömään. Myöhäiseksi lounaaksi tai oikeastaan päivälliseksi oli perunoita ja vihanneskastiketta. Oli kyllä hyvää ja perunat maistuu todella hyviltä, kun niitä tulee täällä niin harvoin syötyä. Päivä vierähti kyllä nopeasti ja kuuden aikoihin lähdimme takaisin Nansanaan. Kävelimme samaan paikkaan, jossa olimme aamulla jääneet taksin kyydistä ja otimme taksin kotiin. Jäin guesthousen kohdalla kyydistä, kun Iren jatkoi Wakisoon. Ilta menikin rauhallisesti tietokoneen parissa ja tällä kertaa osasin kieltäytyä, kun muut lähtivät vielä ulos. Sofia oli päivällä muuttanut toiseen huoneeseen, kun tyhjiä huoneita on useampia, joten nyt meillä on kaikilla omat huoneet.