Sain taas odotella Hassania hyvän tovin aamulla ja kello läheni kymmentä, kun viimein pääsin projektiin. Stella oli ottanut tiskivuoron ja menin pyykkäämään Susanin kanssa. Hakiessani vettä ylhäältä tankista huomasin sen vuotavan ja paljon vettä oli jo valunut maahan. Meillä ei kuitenkaan ollut ylimääräisiä ehjiä kanistereita ja saaveja, johon vettä olisi voinut laskea. Paljon vettä menee hukkaan, enkä tiedä onko kukaan aikeissa korjata tankkia. Järjetöntä. Sam ei oikein viihdy muiden lasten kansa ja Jessica toi huutavan pojan meidän luoksemme seuraamaan pyykin pesua. Hiljeni saman tien, kun sai meidät näköpiiriinsä. Siinä sitten istui tyytyväisenä verannalla ja Kakande tuli leikkimään pojan kanssa. Samilla on kyllä kaunis hymy, nyt kun viimein on alkanut leikkien myötä hymyilemään ja tavoittelemaan naurun tapaista. Saatuamme urakan valmiiksi vein Samin päiväunille ja muutkin olivat jo nukkumassa. Sam nukahti yllättävän nopeasti ja istuin itse alas lukemaan, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Hetken päästä Timothy tuli talolle kameramies mukanaan. He kuvasivat videopätkiä, joista olisi tarkoitus tulla projektin esittelyvideo kotisivuille. Halusivat kuvata lapsia, mutta ajoitus oli huonoin mahdollinen, sillä kaikki olivat nukkumassa. Menivät sitten herättämään Samin, vaikka sanoin pojan juuri nukahtaneen. Yrittivät saada poikaa hymyilemään ja leikkimään, mutta toinen oli aivan liian uninen. Jouduin itsekin kuvauksen kohteeksi, kun Kato halusi minun kertovan vapaaehtoistyöstä ja projektista. Tuli hieman yllättäen enkä ehtinyt valmistautua mitenkään, kun kamera jo kävi. Oli melko hankala keksiä hatusta puhuttavaa, ja sen kuuloinen selitys kyllä onkin. Noo teinpähän oman osuuteni. Kato halusi myös kuvata minua lasten kanssa ja ehdottivat, että kylvettäisin Kristan, joka jostain syystä oli hereillä. Rehem käski meidän menevän kylpyhuoneeseen ja olipahan hassua kylvettää ammeessa, kun tähän asti kylvyt on hoidettu pihalla. Rehem oli seuraavaksi haastatteluvuorossa ja minä menin auttamaan Rebeccaa lounaan kanssa.

Tänään oli ruuaksi matookea ja maapähkinäkastiketta sekä lisukkeena jotain pinaatin tapaista kasvia. Olipahan ihana saada jotain vihreää lautaselle etenkin, kun matooke ei minua niin miellytä. Lounaan jälkeen olikin taas kylpyaika, ja Susan hoiti lasten rasvauksen sekä pukemisen. Shadian kylpyyn käskeminen on melkein yhtä tyhjän kanssa, sillä Susan kertoi, että heti minun lähdettyäni tyttö riisuu puhtaat vaatteet ja laittaa likaiset takaisin päälle. Ei mitään järkeä eikä mitään selitystä. Shadia on hieman erikoinen ja toimistolta sanovat, että tyttö tarvitsisi paljon huomiota. On kuitenkin hieman ristiriitaista sen kanssa, että Shadia usein lyö, puree ja potkii muita sekä varastaa ruokaa toisten lautasilta, kun silmä välttää. Yritä siinä sitten olla tasapuolinen. Etenkin, kun Rehemin mukaan Shadian tulisi olla koko ajan omissa oloissaan, koska ei osaa käyttäytyä. Tilannetta vaikeuttaa, kun tytön taustasta ei ole juuri tietoa. Shadia on kuitenkin jo sosiaalisempi kuin minun tullessani, joten toivottavasti kehitys jatkuu.

Olin pyytänyt aamulla Hassania hakemaan minut kolmelta, jotta ehtisin tällä kertaa ajoissa postitoimistoon. Varttia yli kolme soitin Hassanille ja hän sanoi olevansa tulossa, mutta vasta toisen puhelun jälkeen hän saapui neljältä. Siinä vaiheessa oli jo kiire ja pyysin Hassania ajamaan suoraan postitoimistolle, vaikka olin ajatellut meneväni taksilla. Matka kesti ikuisuuden, kun Hassan ei ilmeisesti tunne Kampalaa kovin hyvin ja kysyi kerran neuvoakin postitoimistolle. Kun hän oli lähdössä aivan päinvastaiseen suuntaan, käskin häntä pysähtymään ja jäin kyydistä. Maksoin ja jatkoin matkaa kävellen, koska muuten tuskin olisin päässyt perille ollenkaan. Kello oli jo varttia vaille ja sain juosta loppumatkan ehtiväni ajoissa. Juokseminen kannatti, sillä sain pakettini ja sisältö oli varsin mieluinen: salmiakkia ja suklaata! Synttärilahja hieman myöhässä, mutta pääasia, että löysi perille. Kävin syömässä postitoimiston viereisessä olevassa pienessä ravintolassa, jonka jälkeen vain kävelin ympäri kaupunkia ja katselin katukauppojen tarjontaa. Otin bodan takaisin Nansanaan ja sain tingattua saman hinnan kuin eilenkin. Aurinko oli juuri laskemassa ja maisema oli mielestäni kovin ristiriitainen. Horisontti ja taivas ovat mielettömän kauniita, mutta alempana ränsistyneet ja keskeneräiset rakennukset sekä ruuhkainen liikenne ovat kaikkea muuta kuin kaunista. Kun pääsin perille, oli jo pimeää eikä guesthousella ollut Cissyn lisäksi muita. Omituisen hiljaista ja rauhallista. Ehdin jo tottua hälinään ja että ihmisiä tulee ja menee. Nautin kuitenkin illoista, kun ei ole mitään pakollista tekemistä ja voi vain istua rauhassa alas. Rauhallisempi elämän rytmi alkaa viedä mukanaan, vaikka päivisin välillä meinaakin tylsistyttää. Väsymys on kyllä vaivannut taas tällä viikolla enkä tiedä johtuuko viikonlopun flunssasta vai alkaako malarianestolääkitys aiheuttaa sivuvaikutuksia. Hoitomuotona ei kuitenkaan ole kuin yksi ratkaisu - ajoissa nukkumaan!