Yllättäen aamulla olisi taas nukuttanut pidempäänkin, mutta reippaana tyttönä lähdin kuitenkin ajoissa projektiin. Pienimmät olivat varsin iloisia minut nähdessään ja vastaanotto oli äänekäs sekä sydämellinen. Tuntuu, että joka kerta, kun olen ollut päivän pois lapset iloitsevat entistä enemmän, kun tulen takaisin. Tulee niin hirveä ikävä näitä lapsia… Enää kaksi viikkoa projektia jäljellä ja siitä kahden viikon päästä olisikin jo lento Suomeen - mihin tämä aika katoaa? Kun olin saanut kaikki tervehdittyä, aloitimme Susanin kanssa taas pyykkiurakan, minkä parissa aamupäivä vierähtikin nopeasti. Välissä laitoin pienimmät päiväunille ja kun olin ripustamassa pyykkejä kuivumaan näin Eddyn ja Shadian tappelevan jostain. En nähnyt koko tilannetta, mutta kävin pitämässä pienen kurinpalautuksen ja lapset jopa näyttivät olevan pahoillaan. Komensin Eddyn pesemään potat Samin ja Kristan jäljiltä ja poika meni hiljaisuudessa tekemään tehtävänsä. Laitoin Saminkin nukkumaan ja viihdytin itseäni lukemalla lounaaseen asti. Väsymys alkoi todellakin painaa ja nukahdin vahingossa sohvalle. Täällä ei onneksi pienet torkahtelut haittaa ja joskus toimiston väki tulee päiväunille talolle. Se on mielestäni todella kummallista. Hieman ennen lounasta väki palasi puutarhalta ja järjestin käsienpesun pienimmille. Kärpäsistä on tullut varsinainen riesa sadekauden myötä ja Susan pyysi minua hakemaan joitain vaatteita, joilla hän voisi hätistellä kärpäsiä pienimpien ympäriltä. Hain sisältä muutaman vaatekappaleen, joita en ole nähnyt kenenkään käyttävän. Järjestely toimi siihen asti kunnes Rehem tuli paikalle ja puhui jotain lugandaksi. Tietenkään minulle ei käännetty ja Jessica vei kaksi rikkinäistä mekkoa takaisin sisälle. Susan sai kuitenkin pitää edes yhden. Ensin valitetaan, että kärpäset pyörivät lasten ympärillä, mutta tilanteen ratkaiseminenkaan ei ole sallittua. Taas yksi turhauttava asia lisää.

Ennen lounasta Timothy tuli talolle ja sanoi lähtevänsä viemään Rebeccaa hänen koululleen rekisteröitymistä varten. Kysyin voisinko lähteä mukaan, sillä en ole vielä käynyt yhdelläkään koululla. Sovimme lähtevämme heti lounaan jälkeen ja Timothy muistutti Rebeccaa, että tämän tulee pukeutua hameeseen, sillä koulun säännöissä lukee, että tytöillä tulee olla hame. Kun olin syönyt ja laitoin kenkiä jalkaani, Charles tuli luokseni ilmoittamaan, että oli kylpyaika. Sanoin Susanin kylvettävän tänään, johon poika ilmoitti tiukkaan sävyyn, ettei se käy. Jätin surulliset lapset talolle, kun lähdin Rebeccan ja Faithin kanssa toimistolle. Faithin loma oli loppumassa ja tarkoituksena oli viedä hänet ensin omalle koululleen. Myös Iren ja eräs mies tulivat alkumatkan samalla kyydillä. Pakkauduimme kaikki seitsemän viisipaikkaiseen avolava-autoon. Kätevää, kun projektilla on oma kuljettaja ja auto. Liikenneruuhka oli alkamassa, kun saavuimme Faithin koululle Kampalan laidalle. Hän oli viimeistä vuotta ala-asteella ja koulun pihapiiri näytti todella siistiltä sekä siellä oli oma uima-allas. Asuintilat olivat kuitenkin toista luokkaa julkisivun kanssa. Faithin huoneessa oli yhdeksän kolmikerroksista sänkyä eikä huoneeseen sitten muuta mahtunutkaan. Rakennus ei näyttänyt kovin hyväkuntoiselta ja olen varma, että kaatosateella osa vedestä tulee myös sisälle. Faith oli tuonut mukanaan saippuaa, vessapaperia, harjoja ja tulostuspaperia koululle, ja purki nämä tavarat toimistolle, jossa ilmoittautuminen tapahtui. Ilmeisesti kaikkien pitää tuoda jotain yhteisiä tarvikkeita palatessaan lomilta. Näillä lapsilla on astetta rankempi koulutaival, kun ei ole perhettä tukemassa ja koti on koululla.

Seuraavaksi matka jatkui Rebeccan koululle ja nukahdin autoon, kun matelimme liikenneruuhkassa. Hyppäsimme kyydistä viereisellä huoltoasemalla ja kävelimme lopun matkaa. Menimme korkean rakennuksen toisessa kerroksessa olevaan isoon luokkahuoneeseen, jossa ilmoittautuminen tapahtui. Timothylla oli muita asioita hoidettavana ja jäin Rebeccan kanssa jonottamaan. Edessämme olevamme tyttö ilmoitti pian Timothyn lähdön jälkeen, että ensin pitää käydä toisella tiskillä hakemassa leima yhteen papereista. Vaihdoimme jonoa ja odottelimme virkailijan saapumista, joka tultuaan ilmoitti, että yhdestä sivusta pitää olla kolme kopiota. Jätin Rebecca jonottamaan, kun lähdin ottamaan kopioita. Jono ei ollut paljoa edennyt, kun palasin kopioiden kanssa takaisin. Rebeccan saatua leimat papereihin, menimme seuraavalle pisteelle, jossa jonotuksen jälkeen toinen virkailija selasi papereita sekä teki jotain merkintöjä. He tarkastivat koulutodistukset, koulumaksukuitit ja rekisteröitymiskaavakkeen.

Hassanin soittaessa viiden jälkeen muistin, että olin unohtanut soittaa hänelle, etten tarvitse iltapäivällä kyytiä. Menimme odottamaan Timothya koulun porteille ja hänen tultuaan pääsimme lähtemään kotia päin. Liikenne ei juuri edennyt ja kotimatkaan meni pieni ikuisuus. Jäin guesthousen kohdalla kyydistä, sillä kello oli jo yli kuuden. Päästyäni guesthouselle pienten ostosten jälkeen Anna kysyi haluaisinko lähteä hänen kanssaan konserttiin Kampalaan. Siihen kaatui taas yritys nukkumaanmenosta ;) Kävin pikaisesti suihkussa, söin ja hetken skypettelyn jälkeen pääsimme lähtemään.

Bodan saaminen kadulta oli taas hankalaa, mutta onnistui lopulta. Ajoimme Garden Cityn ohi ja huomasimme liikennepoliisien päivystävän tienvarressa. Jostain syystä bodakuskimme vaihtoi kaistaa niin että menimme poliisien aivan vierestä ja jouduimme pysähtymään sivusta tulevan taksin tukkiessamme tiemme. Samassa poliisi tuli meidän luokse, sammutti bodan ja otti avaimen. Ajattelin, että nyt kävi huonosti, sillä uuden lain myötä kahden matkustajan kuskaaminen yhden bodan kyydissä on laitonta ja siitä tulisi saada 200 000 shillingin sakot sekä kullekin matkustajalle että kuskille. Uskottelimme poliisille, ettemme tienneet laista ja olimme vain kaksi tyhmää blondia turistia, jotka olivat todella pahoillaan. Ensin poliisi sanoi, että hän joutuu pidättämään meidät ja viemään asemalle ja siinä vaiheessa säikähdin todella, sillä ugandalainen putka ei jostain syystä houkutellut. Selityksemme jälkeen poliisi tyytyi kuitenkin pieniin sakkoihin: maksoimme kumpikin 10 000 shillinkiä eli hieman alle kolme euroa. Bodakuskimme sen sijaan pidätettiin ja hän sai 300 000 shillingin sakot. En todellakaan tiedä kuinka hän meinaa sakon maksaa. Meidän sakot menivät kuitenkin mitä todennäköisimmin korruption piikkiin, sillä emme saaneet minkäänlaista kuittia ja poliisi laittoi rahat omaan taskuunsa. Parempi kuitenkin se kuin putka ja 200 000 shillingin sakot. Maksoimme kyytimme bodakuskille, joka näytti todella surkealta. Kävelimme loppumatkan konserttialueelle.

Sisäänpääsymaksu oli 20 000 shillinkiä, mutta lippu touhu oli varsinaista haaskausta - tiskiltä saamamme lippu revittiin pieniksi paloiksi muutaman metrin päässä olevalla sisäänkäynnillä. Paikalla oli valtavasti ihmisiä ja esiintymislava oli yhtä iso kuin isot festarilavat Suomessa. Onneksi keli suosi, sillä tapahtuma oli ulkona. Puikkelehdimme lähemmäs lavaa ja saimmekin ihan hyvän näkyvyyden. Konsertti oli jo alkanut, kun saavuimme yhdeksän aikaan. Alussa olevat esiintyjät soittivat kukin kaksi kappaletta, joita en tunnistanut, ja kymmenen jälkeen pääesiintyjät eli Good life -ryhmään kuuluvat artistit esiintyivät puoleen yöhön asti. Muutaman kappaleen tunnistinkin ja oli ihan hauskaa. Äänen toistossa oli parantamisen varaa ja muutaman esiintyjän laulut taisi tulla nauhalta. Kaksi esiintyjää tuli lavalle nosturin päässä olevassa korissa ja heiluivat vuoron yleisön ja esiintymislavan yläpuolella - vain Afrikassa! Kaiken kukkuraksi kori oli vuorattu alumiinifoliolla :D Kun konsertti loppui, kuljimme massan mukana ulos alueelta ja kävelimme väljemmille vesille, jotta voisimme etsiä bodan kotiin. Poliiseja oli joka paikassa ja varmasti vain konsertin takia, sillä yleensä yhdeksän jälkeen illalla poliiseja ei juuri kadulla näy. Mietimme Annan kanssa, ottaisimmeko kaksi bodaa, vai koittaisimmeko onneamme toistamiseen jakamalla bodan. Anna ei halunnut mennä yksin bodalla, sillä se on tyttönäkökulmasta vaarallisempaa, joten otimme taas yhden bodan. Ohitimme Garden Cityn ja huomasin poliisien päivystävän edelleen samalla kohdalla, missä meitä sakotettiin. Pääsimme onneksi livahtamaan, mutta olin koko matkan huolissani uusinta sakoista. Tai pahempaa, ettemme selviäisi enää sakoilla. Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille ja oli ihana päästä viimein nukkumaan!