Sunnuntaiaamuna kirkko muistutti taas olemassa olostaan ja nukkuminen ilman korvatulppia olisi ollut mahdotonta. Iltapäivällä lähdimme Kampalaan hotelli Sheratonin uima-altaalle. Ilmeisesti yksi Kampalan kalleimpia hotelleja, sillä sisäänpääsy altaalle maksoi 20 000 shillinkiä, joka on noin kuusi euroa. Ei siis mitään verrattuna Suomen hintatasoon, mutta täällä se on paljon rahaa. Paikka oli kyllä siisti ja altaassa kirkasta vettä. Aurinko tosin meni vähän väliä pilveen, mutta oli ihana rentoutua. En kuitenkaan voinut olla miettimättä paluutani Suomeen, koska sitten joutuu unohtamaan uima-altaalla löhöilyt. Rakennussuunnittelu ei ollut tässäkään paikassa kovin hyvin toteutunut, sillä korkea hotellirakennus esti ilta-auringon pääsyn altaille. Kuuma suihku oli myös luksusta ja olo on paljon puhtaampi, kun saa peseytyä lämpimällä vedellä. Sofia ja Jule lähtivät hieman aiemmin, mutta tulimme Annan kanssa pian perässä. Vaihdoimme guesthousella nopeasti vaatteet ennen kuin lähdimme Jasperin luo, sillä hän oli tehnyt ruokaa. Tänään vuorossa oli kanacurrya ja riisiä sekä jälkkäriksi vaniljavanukasta. Syötyäni aivan liikaan pelasimme korttia ja muistin jopa edelleen viime kerralla oppineeni pelin. Sain kuulla, ettei heillä ole ollut juoksevaa vettä useampaan päivään ja ilmeisesti koko Nansanassa on ollut samanlaisia ongelmia. Onneksi meillä on kuitenkin säiliössä riittänyt vesi. Tällä kertaa lähdimme Annan kanssa ajoissa takaisin ja taksit kulkivat vielä, joten paluumatka oli myös edullinen. Univelka oli tullut kuitattua viikonlopun aikaan, joten unta sai odotella jonkun aikaa. Altaalla luin erästä kirjaa, jonka olin löytänyt guesthouselta. Kyseinen pätkä sai hymyn huulille:

"Nyt luen veljeni lähettämää faksia.

Se korjaa erään väärinkäsityksen.

Selviää nimittäin, ettei hän olekaan Afrikassa, vaan Amerikassa.

Minun on täytynyt sekoittaa nuo kaksi maanosaa.

Molemmat alkavat A:lla ja päättyvät A:han. Lisäksi molemmat ovat kaukana.

Olen jotenkin pettynyt.

Afrikka on paljon eksoottisempi kuin Amerikka. Olisi jännittävää, jos veli olisi Afrikassa. Se olisi vähän sama kuin olisi rahaa pankissa. Koskaan ei tiedä tarkalleen, kuinka suuri summa rahaa on kertynyt siihen mennessä, kun sen käy nostamassa tililtä.

Amerikassa oleva veli on paljon vähemmän mielenkiintoinen. Kaikilla on jossain vaiheessa joku perheenjäsen Amerikassa."

Supernaiivi - Erlend Loe

Hassan oli ajoissa aamulla ja toiseksi viimeinen viikkoa projektissa sai alkaa. Lasten huudot ja hymyilevät kasvot saivat minutkin hymyilemään. Susan oli menossa kokoukseen alas, joten emme aloittaneet aamua pyykeillä. Myös Irenen piti lähteä kokoukseen ja menin auttamaan Rehemiä tiskien kanssa. Kun tiskit oli tehty, vein Samin päiväunille, sillä hän oli jo todella väsynyt. Poika ei ollut viihtynyt yksin potalla, minkä seurauksena oli lähtenyt seikkailemaan ja ennen kuin huomasin sen, oli sotku jo melkoinen. Saatuani paikat ja pojan pestyä vein hänet sänkyyn ja kirjoitin Timothyn pyytämää tilannekatsausta Samista. Taidan pyytää Sofian lukemaan sen ja antamaan korjausehdotuksia ennen kuin annan sen toimistolle. Kun Sam oli nukahtanut, menin myös toimistolle katsomaan olisiko kokouksessa minulle jotain hyödyllistä. En saanut kyllä paljoakaan irti, kun muut puhuivat kyllä englantia, mutta Timothy puhui jostain syystä vain lugandaa. Kokouksen päätyttyä menimme Susanin kanssa pesemään pyykit. Jouduimme siirtämään pesupaikan verannalta toiseen paikkaan, sillä Daniel ei halua, että pyykit pestään verannalla. Saippuavesi kuulemma värjää rakennuksen vihreäksi, mikä voi tietysti pitää paikkansa, mutta en ymmärrä miksi se haittaa. Saavien ollessa maassa kyykkiminen on aika raskasta. Viemärit saa kyllä olla kuukausi tolkulla tukossa, mutta verannan alaosassa ei saa olla pientä leväkasvustoa.

Tytöt olivat lähdössä kaivolle ja päätin lähteä heille kantoavuksi. Matka oli pitempi, kun muistin, mutta selvittiin ja saatiin lisää vettä talolle. Susan oli saanut sillä välin pyykit pestyä ja pienimmätkin olivat viimein päässeet päiväunille. Jostain syystä saivat toisen puuroannoksen siihen aikaan, kun yleensä menevät päiväunille ja sen jälkeen Rehem vielä kylvettikin heidät, vaikka Susan oli aamulla sen jo tehnyt. Kummallista touhua, johon ei mitään selitystä löytynyt. Lounas oli tänään myöhässä ja söimme vasta kahden jälkeen. Mark ja Charles kävivät minulta kysymässä ruokaa aikaisemmin, mutta enpä minä voinut asiaan vaikuttaa. Lounaan jälkeen Susan kylvetti Samin, sillä luulimme, ettei muita lapsia kylvetetä enää tänään. Rehem tuli kuitenkin sanomaa, että kaikki kylvetetään kolmannen kerran tälle päivälle. Kysyin vettä useampaan otteeseen, mutta kenelläkään ei näyttänyt olevan tietoa vesitilanteesta. Lopulta Rebecca toi minulle vähän vettä, mutta se oli todella niukasti kaikkien kylvettämiseen. Kun olin kylvettänyt heidät, Rehem rasvasi heidät ja Susan puki. Myös minulle tuntemattomasta syystä Rehem ei anna rasvaa enää Susanille. Näiden kahden välit kyllä eivät ole menneet ainakaan parempaan suuntaan ja alkaa koko ajan vaikuttaa enemmän minun tekemisiini. Vaikka onkin haikeat fiilikset, kun enää kaksi viikkoa projektissa jäljellä niin tällaisissa tilanteissa on mukava ajatella, että olen kohta lähdössä. Toivottavasti jonkinlainen ratkaisu henkilökunta ongelmiin löytyy, mutta olen hieman skeptinen sen suhteen. Soitin Hassanin hakemaan ja hakiessani kuivia pyykkiä sisälle näin hänen jo tulevan. Ensimmäinen kerta, kun hän tuli alle puolen tunnin kuluttua soitostani. Pyysin Hassanin ajamaan Kavumbaan, mikä on vain kymmenen minuutin matkan päässä orpokodilta. Kavumbassa on eläintarha ja menin kysymään ottavatko he vapaaehtoisia. Minulla on yksi viikko ilman ohjelmaa ja ajattelin, että työskenteleminen vapaaehtoisena eläintarhassa voisi olla mielenkiintoinen vaihtoehto ja myös edullinen. Asia saatiin sovittua ja kahden viikon päästä maanantaina aloitan hommat. En tosin ole kuin viisi päivää, mutta parempi sekin kun ei mitään. Hassan odotti minua, kun neuvottelin toimistolla ja vei minut sitten Nansanaan.

Eddy tuli antamaan tilannekatsausta eilisestä, kun oli käynyt Kibogassa siinä projektissa, johon olin alun perin menossa. Tilanne on mennyt pahempaan minun käyntini jälkeen, sillä lapsille on ollut hankaluuksia hankkia ruokaa. Eddy kysyi minulta pysyisinkö auttamaan, sillä Esther, lapsista huolehtiva vanhempi nainen oli kysynyt apua Eddyltä. Kummallakaan ei ole mitään tuloja ja orpoja, joista Esther on päättänyt huolehtia, on noin neljäkymmentä. Estherin ystävä on kasvattanut maissia, mutta heillä ei ollut rahaa viedä sitä myllylle jauhettavaksi, jotta jauhoista saataisiin puuroa. En voinut jättää näitä lapsia pulaan, sillä heillä ei ollut mitään toivoa saada kerättyä noita rahoja. Maksoin Eddylle 95 000 shillinkiä eli 27€ kattamaan kulut, millä saataisiin jauhettua varastossa olevat 80kg maissia ja kuljetettua ne myllylle sekä takaisin. Tähän summaan kuului myös Eddyn matka edestakaisin, sillä hän meni huolehtimaan, että kaikki sujuu niin kuin pitää. Hän ei siis saanut työstä mitään palkkaa vaan käytti päivänsä auttaakseen lapsia. Jauhoista saatavan puuron pitäisi riittää ehkä kuukauden verran, sillä syövät sitä sekä lounaaksi että päivälliseksi. Ravinteikasta ruokaahan se ei ole, mutta halvinta mahdollista ja parempi kuin ei mitään. Kun Eddy ja Esther olivat olleet jauhattamassa maisseja, eräs paikallinen maanviljelijä oli tullut samaan aikaan ja halunnut lahjoittaa omat maissinsa (n. 70kg) näille orvoille. Eddy oli yrittänyt soittaa minulle, mutta ei ollut saanut yhteyttä, sillä kentät ovat olleet viime aikoina tosi huonot. He olivat jauhattaneet myös nämä maissit, mutta heillä ei ollut rahaa maksaa sitä. Eddy kysyi minulta olisiko minun mahdollista vielä maksaa myllylle maissien jauhatus, joka kustansi 47 000 shillinkiä eli hieman päälle kymmenen euroa. Kuljetus orpokodille kustantaa noin 3000 shillinkiä eli yhteensä 50 000 shillinkiä. Mahdoton kieltäytyä, sillä maanviljelijä oli hyvää hyvyyttään lahjoittanut maissit lapsille. Vaikka autankin nyt, en voi jatkossa vastata näiden lasten ruokakuluista. Tässä olisi todella hyvä mahdollisuus auttaa todellakin todellisessa tarpeessa olevia lapsia ja voin vakuuttaa, että rahat menevät kokonaisuudessaan näiden lasten hyväksi. Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos saisin kenet tahansa auttamaan edes vähän, sillä olen itse nähnyt heidät ja heidän vaatimattomat kotinsa. Nyt menee mainospuheeksi, mutta jos olet halukas auttamaan, laita viestiä niin kerron kuinka olisi parasta menetellä.