Keskiviikkoiltana juuri kun olin menossa nukkumaan Anna tuli kotiin ja kysyi haluaisinko lähteä hänen ja Sebastianin kanssa huomen aamulla Ssese saarille Viktoria järvelle viikonlopuksi. Reissusta oli kyllä puhuttu aikaisemmin, mutta luulin suunnitelmien unohtuneen. Päätin kuitenkin lähteä mukaan, vaikka lähtö olikin aamusta. Aikaisen nukkumaan menon sai unohtaa, sillä minun piti pyykätä ja pakata. Puolen yön jälkeen pääsin kuitenkin unten maille ja aamulla herättyäni soitin ensimmäiseksi projektiin ja Hassanille, että tulen alkuviikosta takaisin. Projektissa ilmoitus otettiin hyvin vastaan ja olin turhaan murehtinut spontaania lähtöäni. Menimme matatulla Kampalaan, ja matatussa oli harvinaisesti vain yksi matkustaja ja kaiken lisäksi vielä valkoinen. Pian selvisi, että tyttö oli Suomesta! Ensimmäinen suomalainen, jonka tapasin Ugandassa ja vaihdoimme puhelinnumeroita, jotta voisimme nähdä paremmalla aikaa. Melkoinen sattuma! Minulla oli pieniä ongelmia vaihtaa lennosta suomen kieleen, kun tottunut puhumaan vain englantia… Heli oli Kokkolasta ja ruotsin kielisestä perheestä, joten takelteluni ei haitannut ;) Kampalassa vaihdoimme toiseen matatuun, jolla pääsimme Entebbeen. Hellettä taas riitti ja ahdas matatu teki matkasta tuskaisen kuuman. Emme kuitenkaan päässeet aivan perille asti, sillä Entebbessä oli taksien lakko menossa ja taksi joutui jättämään meidät kyydistä ennen keskustaa. Jatkoimme matkaa bodalla ja hidastuksista huolimatta olimme ajoissa satamassa. Kaiken lisäksi lautta lähtikin tuntia myöhemmin, mitä olimme luulleet. Meillä oli hyvin aikaa syödä lounasta ja ostaa lisää vettä matkalle. Lautta maksoi 15 000 shillinkiä eli vajaat viisi euroa ja matka kesti noin kolme tuntia. Nukuin koko lautta matkan ja oli paljon tilaa nukkua, sillä isossa lautassa ei ollut kuin muutama matkustaja.

Eräs nainen tuli kertomaan hotellistaan, joka sijaitsi aivan lähellä satamaa ja lupasi tehdä meille hyvän tarjouksen, jos tulemme katsomaan huoneita. Emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, joten päätimme käydä katsomassa paikan. Lautta saapui pieneen satamaan viideltä illalla ja lähdimme naisen johdolla kävelemään rantaa pitkin hotellille. Nainen ei ollut suostunut kertomaan meille hintoja, joten uskoimme paikan olevan liian kallis meidän budjetillemme. Kun olimme nähneet yhden huoneista, joka oli ihan perussiisti huone kylpyhuoneella, pääsimme hintaneuvotteluihin. Lopputulos oli 25 000 shillinkiä (n. 7€) henkilöltä yksi yö ja hintaan kuului aamiainen. Varasimme huoneen kahdeksi yöksi, sillä olimme suunnitelleet tekevämme yön yli kestävän polkupyöräretken. Asetuttuamme huoneeseen lähdimme etsimään ravintolaa. Päädyimme Kalangalan keskustaan, mutta siellä oli vain yksi ravintola ja vain paikallista ruokaa, joka ei juuri sillä hetkellä houkutellut. Palasimme siis takaisin hotellille ja söimme päivällisen hotellin ravintolassa. Pelasimme myös hetken biljardia ennen kuin menimme nukkumaan.

Perjantaiaamuna heräsin, kun joku koputti oveemme. Eräs tarjoilijoista tuli ilmoittamaan, että aamiainen oli valmis. Vaikka olimme alun perin ajatelleet menevämme myöhemmin, pukeuduimme nopeasti ja lähdimme aamiaiselle. Syödessämme suunnittelimme päivän ohjelmaa, ja päätimme tutustua saareen boda kierroksen avulla. Emme kuitenkaan halunneet heti lähteä liikenteeseen, joten vietimme aamupäivän rannalla aurinkoa ottaessa.

Puolen päivän jälkeen lähdimme etsimään bodaa, joka voisi näyttää meille saarta. Menimme Kalangalaan, mutta kukaan kuskeista ei ollut järjestänyt aikaisemmin päiväretkiä. Emme myöskään löytäneet miestä, jolta olimme edellisenä iltana saaneet esitteen kyseisistä retkistä ja tietenkin olimme unohtaneet esitteen hotellille. Sebastian vuokrasi oman bodan, sillä halusi ajaa itse ja lähti hakemaan esitettä. Jäimme Annan kanssa odottamaan ja Sebastianin tultua takaisin soitimme esitteessä olevaan numeroon. Saimme hyvää palvelua ja sujuvaa englantia puhuva mies tulikin jo vartin päästä noutamaan meidät. Jaoimme Annan kanssa bodan ja Sebastian ajoi omaansa. Kiersimme pitkin saarta ja pysähdyimme välillä ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Kävimme palmupuu plantaasilla, joka peitti ison osan saarta. Puista saadaan palmuöljyä ja on iso tulonlähde saarelle, mutta saaren metsäpinta-ala pienenee vuosi vuodelta, kun istutuksia laajennetaan koko ajan. Voisinpa veikata, että jonakin päivänä luonnonmukaiset metsät on hakattu saarelta palmupuiden tieltä.

Pysähdyimme oppaamme tutun luona katsomassa ananas ja sokeriruokoviljelmiä. Saimme myös maistiaisia ja lounas oli melko makea. Annoimme oppaan kehotuksesta pienen summan viljelijälle kiitokseksi ja saimme vielä mukaamme kaksi ananasta.

Viimeinen pysähdys oli pienessä kalastajakylässä, jonka jälkeen palasimme hotellille sopivasti auringonlaskun aikaan. Rannalla oli menossa grillijuhlat, kun ugandalaisen uutistoimiston väkeä oli tullut viikonlopuksi saarelle. Emme olleet enää ainoat asiakkaat, mikä oli ihan positiivista! Illalla menimme syömään toisen hotellin ravintolaan ja ruokaa saimmekin odotella tunnin verran, mutta tarjoilija oli sentään ilmoittanut asiasta ennen tilaustamme, sillä heillä oli iso ryhmä syömässä samaan aikaan. Syötyämme palasimme hotellille ja yllätykseksemme juhlat olivat jo loppuneet, joten menimme nukkumaan.