Nyt ollaan niin kaukana Suomesta, ettei ikinä olla oltu näin kaukana. Kyllästyttiin Cairnsin saunailmastoon ja monsuuneihin, joten lennähdettiin lauantaina tänne Tasmanian Hobartiin. Nyt ollaan siis jo melko lähellä Etelänapaa.

Viime tipan ihmisinä pakkasimme rinkkamme vasta myöhään perjantai-iltana. Sitä ennen Wayne käytti meitä ajelulla entisöimällään vuoden 1936 Chevroletilla. Oli hienoa istua sen takapenkillä, kun ajelimme pitkin rannan esplanadia. Auto herätti kiinnostusta myös jalankulkijoissa ja kanssa-autoilijoissa. Ei sellaisia kuitenkaan ihan joka päivä liikenteen seassa näe.

Ajelun jälkeen kävimme Jaakon kanssa syömässä intialaisessa ravintolassa viimeisen illan kunniaksi. Kävimme samalla ostamassa ylimääräisen laukun, sillä tavaraa oli kertynyt Cairnsissa liikaa - työvaatteita, muita vaatteita, kenkiä, rantapyyhkeet ja kirjoja. Jossain vaiheessa ylimääräisestä tavarasta pitää kai yrittää päästä eroon. Postitimme Suomeenkin osan tavaroista, mutta ei auttanut. Mun rinkka on vaan 55 litraa, joten sillä määrällä tavaraa on hieman vaikea pärjätä pitkä aika ulkomailla, kun matkustellaan sekä kylmissä että lämpimissä maissa. Toisaalta en haluaisi ostaa uuttakaan, kun sitten pitäisi vain rahdata enemmän tavaraa mukanaan. Pitää siis vain opetella tulemaan toimeen vähällä.

Yöllä pakkauksen jälkeen aloimme hommata majapaikkaa Hospitality Clubista ensimmäisiä Tasmanian öitä varten. Viime tipassa taas kerran, sillä emme ilmeisesti ikinä osaa tehdä mitään ajoissa. Jossain vaiheessa menimme nukkumaan, mutta en saanut oikein unta. Nukuin lopulta ehkä tunnin verran, ennen kuin kello soi joskus neljän ja viiden välillä aamuyöllä. Herätimme Waynen, joka oli luvannut viedä meidät lentokentälle.

Söimme viimeiset Suomesta lähetetyt hapankorput ja pakkasimme tavarat autoon. Wayne käynnisti lava-autonsa, joka kuitenkin sammui. Muutaman käynnistysyrityksen epäonnistuttua aloin pelätä pahinta. Koneemme lähtisi emmekä ehtisi lentokentälle. Emme saisi taksiakaan, sillä baarit olivat menneet juuri kiinni eikä Cairnsin taksitilanne ole mikään huippu. Lopulta auto kuitenkin käynnistyi ja pääsimme ajoissa kentälle. Hyvästelimme Waynen halauksin ja veimme matkatavarat hihnalle. Yhden kilon olivat liian painavia, mutta meiltä ei otettu lisämaksua.

Lensimme ensin Brisbaneen, jossa vaihdoimme konetta. Lensimme lähes koko ajan aivan Australian rannikon tuntumassa, joten maisemat olivat supermahtavia - turkoosia vettä ja pitkiä hiekkarantoja. Jossain vaiheessa lento oli todella pomppuinen ilmakuoppien takia, mutta selvisimme hengissä Hobartiin. Tasmania näytti ilmasta katsottuna todella mielenkiintoiselta - osittain Suomelta, osittain Mongolialta, osittain Australialta. Maasto oli kumpuista ja merta oli joka puolella, aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Lentokoneesta ulos astuttua ei voinut muuta kuin hymyillä ja nauraa - tukalan kuuma kosteus oli poissa. Sen sijaan meitä tervehti kuiva, raikas, ihana noin 20-asteinen ilma. Tätä olimme kaivanneet. Tuntui, kuin olisimme laskeutuneet Suomeen keskellä sydänkesää.

Lentokentällä vaihdoimme hieman lämpimämpää vaatetta päälle, sillä olimme jo tottuneet yli 30-asteiseen ilmastoon. Majapaikasta ei ollut vieläkään tietoa, joten aloimme soitella paikallisia hostelleja läpi. Kaikkialla oli täyttä, olihan Tasmaniassa paras kesä meneillään. Viimein kuitenkin löysimme vapaan parihuoneen 70 dollarilla Narrara-hostellista. Pääsimme sinne lentokenttäkuljetuksella. Narrara oli suuri pettymys, sillä paikan omistaja oli epäystävällisin tapaamani ihminen ikinä. Otti ylihintaa huoneesta ja kun huomasin asian, en saanut rahoja takaisin. Tyyppi ei edes tervehtinyt meitä saapuessamme sinne, saati että olisi hymyillyt tai tehnyt yhtäkään ystävällistä elettä. Puhelimeen oli vastannut hostellin toinen työntekijä, joka oli kuulostanut mukavalta. Hostellin omistaja saisi mielestäni kuitenkin vaihtaa alaa, sillä näin jälkeenpäin olen kuullut paikasta ja omistajasta myös muita huonoja kokemuksia. Hostelliin päästyämme kävimme ruokakaupassa, söimme, kävimme netissä ja menimme nukkumaan. Olo oli todella väsynyt tunnin yöunien ja lentojen jälkeen.

Seuraavana aamuna lähdimme hostellista pois heti aamulla ja kävelimme rinkkoinemme erääseen puistoon. Keli oli aurinkoinen, joten vietimme siellä hetkisen yhdessä nauttien kauniista päivästä. Sitten jätin Jaakon yksin puistoon majailemaan ja kävin netissä laittamassa mailia Hospitality Clubin ja CouchSurfingin jäsenille, josko joltain löytyisi majapaikka Hobartista. Sitten vain takaisin puistoon odottelemaan. Jaakko lähti puolestaan Subwayhin hakemaan meille syötävää. Odotellessani sitä takaisin puisto alkoi täyttyä ainakin asujen perusteella häävieraista. Pian Jaakko tuli takaisin ja söimme samalla, kun häävieraat kummastelivat puistossa asuvia backpackereita. Pian itse hääpari saapui paikalle vihittäväksi Abban musiikin tahdissa. Seurasimme suhteellisen läheltä, kun keski-ikäinen pari vihittiin puiston keskellä olevassa pömpelissä.

Jossain vaiheessa sain puhelun Tasmaniaan jokin aika sitten muuttaneelta suomalaiselta Elinalta, jonka olimme tavanneet aiemmin Cairnsissa. Elina on seurustellut jo pitkään tasmanialaisen Alexin kanssa, jonka kanssa asuu nyt täällä Hobartissa. Elina ja Alex lupasivat ystävällisesti majoittaa meidät, vaikka heillä onkin vain pieni asunto. Maanantaista eteenpäin meillä oli jo majoitus sovittuna yhden naisen luona, joka on Hospitality Clubin jäsen. Elina ja Alex lupasivat hakea meidät illemmalla, kun olivat vielä Launcestonissa. Jäimme puistoon odottelemaan, sillä sää oli hyvä.

Pian seuraamme liittyi joku paikallinen mies koiransa kanssa. Se tuli siihen kummastelemaan häitä ja meitä ja alkoi jutella meille. Mies esitteli itsensä Daveksi ja viihtyi puistossa meidän juttuseurana lähes neljä tuntia. Siinä ehdittiin jutella yhdestä jos toisestakin topikista. Dave kertoi asuvansa Hobartin lähellä Kingstonissa ja pyysi meitä kylään - lupasi myös majoittaa meidät tarpeen vaatiessa. Hän oli kotoisin Adelaidesta, mutta oli asunut Tasmaniassa jo 20 vuotta. Iältään Dave oli noin 50-vuotias. Illansuussa Elina ja Alex tulivat hakemaan meitä ja kokattiin niillä yhdessä tortilloja ja juteltiin kaikenlaista. Oli mukava puhua välillä suomea muidenkin kuin Jaakon kanssa.

Maanantaina kierreltiin Jaakon kanssa Hobartin keskustassa ja satamassa ja tutustuttiin vähän kaupunkiin. Oli "Australia Day" (juhlapäivä Australian löytämisen kunniaksi), joten ihmiset olivat kovin juhlatuulella. Jossain vaiheessa mentiin takaisin Elinalle ja Alexille hakemaan kamat. Seuraava hostimme, jonka nimi on myös muuten Alex, haki meidät autolla siitä läheltä.

Nyt ollaan oltu jo kaksi yötä täällä Alexin luona. Se on noin 40-vuotias nainen, oikein ystävällinen ja ihana ihminen. Se asuu yksin kaksikerroksisessa talossa täällä kukkulan rinteessä, josta on hienot näkymät joka suuntaan - merelle, kaupungille ja vastapäiselle kukkulalle. Eilen käytiin kaksi kertaa kävelyllä tutustumassa lähiympäristön kiinnostaviin maisemiin. Tämä Hobart on aika romanttisen oloinen kaupunki arkkitehtuurinsa ja tunnelmansa perusteella. Osittain mulla tulee mieleen tästä myös San Francisco, sillä kadut täällä ovat tosi jyrkkiä.

Parasta täällä on kuitenkin se, mistä jo mainitsinkin eli suomalaisen tuntuinen kesä. Ja kun Etelänapaa lähellä ollaan, niin myös illat ovat melko valoisia ja pimeä tulee vasta paljon myöhemmin kuin Cairnsissa. Ainoa huono puoli on se, että aurinko on tosi petollinen. Jos ulkona on esimerkiksi 22 astetta lämmintä ja vaikka pilvistä, aurinkovoide unohtuu helposti. Otsonikerroksessa on täällä kuitenkin reikä, joten aurinko on todella petollinen ja täällä voi polttaa itsensä pahasti. Kunnon aurinkovoide, hattu ja aurinkolasit ovat siis aivan pakollisia.

Meidän suunnitelmana on nyt olla täällä Alexin luona vielä yksi tai kaksi yötä, jonka jälkeen menemme yöksi jonkun toisen luokse. Työnhakukin on jo kovassa käynnissä. Jos töitä löytyy, hommaamme sitten oman kämpän. Vielä ei kuitenkaan viitsi, kun ei tiedä mistä töitä mahdollisesti löytyy. Ja jos töitä ei löydy lainkaan, menemme wwooffaamaan eli töihin farmeille majoitusta ja ruokapalkkaa vastaan. Mielenkiintoisia paikkoja olisi ainakin tarjolla. Aika näyttää, miten käy töiden ja kaiken muun kanssa.