On ilta Tasmanian Middletonissa. Kello on muutamaa minuuttia vaille yhdeksän, mutta vielä ei ole pimeää. Ulkona on melkein täysikuu. Istun Jaakon kanssa rantatalossa katsellen ikkunasta ulos merelle. Näyttää aivan siltä kuin olisimme veden päällä. Laineet liplattavat ja lokit kiljuvat merellä. Hämärtää.

Olemme olleet pian parisen viikkoa Tasmanian maaseudulla pienessä Middletonin kylässä. Lähdimme tänne wwooffaamaan (WWOOF = Willing Workers On Organic Farms), koska töitä ei ole toistaiseksi löytynyt. Wooffaus tarkoittaa käytännössä sitä, että saamme ilmaisen majoituksen ja ruuat työntekoa vastaan. Työtä on tehtävä päivässä muutama tunti riippuen paikasta - jotain kahdesta kuuteen tuntiin. Wooffipaikat ovat yleensä luomutiloja ja työtehtävät vaihtelevat eläinten hoidosta puutarhanhoitoon ja kokkaukseen, siivoukseen sekä rakennushommiin.

Me päästiin wooffaamaan pienelle luomutilalle, jossa asuu iso perhe. Tuntuukin, kuin olisimme asuneet viime ajat Serranon perheessä! Perheeseen kuuluu nimittäin kreikkalaissukuinen mies, australialainen nainen, kaksi teiniä (tyttö ja poika), mummu ja vaari sekä kolme koiraa, kaksi kissaa, kukko, kanalauma, kaksi hevosta ja pari lehmää. Lisäksi perhe on todella sosiaalinen, joten vieraita lappaa ovesta sisään ja ulos kuin juna-asemalla konsanaan. Lapsia, aikuisia ja kaikenikäistä väkeä! Illallisen syömme aina yhdessä perheen ja usein myös vieraiden kanssa, minkä jälkeen istumme iltaa yhdessä tuvan olohuoneessa jutellen maailman menosta - aiheesta kuin aiheesta, filosofisesti pohtien. Usein myös soittelemme pianoa, kitaraa ja muita soittimia jammaillen musiikin tahdissa. Ääntä ja elämää talossa on siis vähintäänkin kuin Serranon perheessä!

Tällä perheellä on iso ja vanhanaikainen, noin satavuotias maatalo. Sitä on tosin laajennettu ja remontoitu moneen kertaan - kuitenkin niin, että aito vanhan maalaistalon tunnelma on säilynyt. Ensimmäisen viikon olimme Jaakon kanssa tilan ainoat wooffaajat, mutta perjantaina saimme tänne uuden pojan Ranskasta ja lauantaina toisen uuden pojan San Franciscosta. Ensimmäisen viikon asuimme Jaakon kanssa talon woofferihuoneessa. Se oli tosi pieni eikä yksityisyyttä juurikaan ollut, kun koirat aukoivat ovea vähän väliä. Ei me tosin huoneessa paljon oltukaan. Uusien poikien tulon jälkeen päästiin Jaakon kanssa muuttamaan tänne rantataloon, jonka tuo perhe omistaa. Tällainen valkoinen puutalo tässä aivan Eteläisen Valtameren rannalla. Makuuhuone on talon yläkerrassa, josta on mahtavat näkymät merelle. Tuntuu, kuin asuisimme aivan veden päällä.

Työtehtävät tällaisella luomutilalla ovat olleet aika monipuolisia. Olen muun muassa ruokkinut kanoja, kerännyt kananmunia (niitä tulee joka päivä päälle 15), siivonnut, tiskannut, leiponut ja laittanut ruokaa, hoitanut puutarhaa ja maalannut. Heinäpaalejakin oltiin keräämässä pellolta yksi päivä naapurin isännän pellolta, kun naapureilla on tapana auttaa toinen toistaan täällä Tasmaniassa - ainakin tällä perheellä! Heinäpellolta oli kauniit näkymät merelle.

Illallista kokkaamme yleensä porukalla talon emännän ja muiden wooffereiden kanssa musiikin raikuessa taustalla. Niin kenenkään ei tarvitse kokata yksin koko iltaa, vaan aika sujuu rattoisasti porukalla. Ja vaikka en kokkaamisesta erityisemmin välitäkään, niin isolla porukalla se on hauskaa.

Olen myös vienyt talon koiria lenkille ja ratsastanut. Täällä on kaksi karhun näköistä ja kokoista, valtavaa newfoundlanderia (Leila ja Juno) ja saksanpaimenkoira (Sophie). Viimeisin on mun lempikoira, jonka kanssa ollaan hyviä ystäviä. Se seuraa mua joka paikkaan, olin sitten ulkona tai sisällä. Se on tosi rauhallinen ja sympaattinen koira. Leila on myös mukava koira, mutta Juno on vähän liian raisu, vielä kun sillä on kokoakin kuin pienellä hevosella. Ja onhan täällä nuo kaksi hevostakin laitumella, Scooter ja Coby. Jälkimmäisellä olen vain ratsastanut, sillä edellisellä ei ole lainkaan koulutusta. Tämän talon nainen harjoittaa muuten luonnollisia hevosmiestaitoja, joten kuolaimilla ei ole mitään asiaa heppojen suuhun. Hyvin sujui ratsastus kuitenkin ilmankin, pelkällä riimulla ja ohjaksilla.

Jaakko on puolestaan hoitanut puutarhaa ja kasvihuonetta, korjannut etupihan portin ja kanojen aitauksen. Pienet kananpojat olivat viime viikolla monesti karkuteillä, ennen kuin huomasimme aitauksessa olevan reiän. Eilen Jaakko oli keräämässä muiden poikien kanssa ostereita rannasta. Enimmäkseen se on hoitanut kuitenkin kasvihuonetta, jossa kasvaa vihanneksia ja yrttejä, kuten hamppua. Perheen nainen on telonut selkänsä pahasti hevosten kanssa ja käyttää kannabista kipulääkkeenä, kun ei halua käyttää synteettisiä, sivuoireita aiheuttavia kipulääkkeitä. Täällä Australiassa kannabis ei muutenkaan ole mikään tabu, vaan lähes yhtä arkinen asia kuin olut. Ihmiset puhuvat siitä avoimesti ja tuntuu, että suurin osa australialaisista on myös nauttinut kyseistä yrttiä. Liekö siitä johtuu aussien rento elämänasenne, who knows. Muitakin yrttejä tuo nainen kasvattaa laidasta laitaan ja tietää niistä paljon.

Lauantaina täällä oli muuten Middletonin markkinat, joka on tällaisessa pienessä kylässä tärkeä tapahtuma. Perheen isännällä Stevellä oli siellä oma ständinsä, kun se on mekaanikko ja sillä on oma yritys. Se tekee autoihin sellaisia säätöjä, joiden avulla bensiiniautot voivat käyttää vaihtoehtoisesti myös nestemäistä propaania (LPG) polttoaineena - se on noin puolet halvempaa kuin bensa ja lisäksi erittäin ympäristöystävällistä. Tankkauspisteitä löytyy pieniltäkin huoltoasemilta ympäri Tasmaniaa. Jaakon auttaessa Steveä markkinoilla perheen emäntä Bronwyn piti rantatalolla kirpparia, jossa myi vanhoja kamoja pois. Mä autoin sitä siellä aamupäivän ja menin iltapäivällä markkinoille.

Koko markkinapäivän satoi vettä, mutta ainakin saimme vettä varastoon. Tällä tilalla sadevesi on nimittäin ainoa veden lähde, joten vettä ei turhaan saa tuhlata. Esimerkiksi vessaa ei saa vetää, jos on vain pienempi hätä. Suihkut on puolestaan rajoitettu kolmeen minuuttiin per naama. Ihan hyvin olemme kuitenkin pärjänneet - miksi vettä pitäisi muutenkaan tuhlata niin järjettömästi. Täältä kun lähdetään pois, osataan käyttää vettä todella säästeliäästi. En vielä kuitenkaan tiedä, koska täältä lähdetään - mitäs sitä turhaan suunnittelemaan elämää liikaa eteenpäin. Lähdetään pois sitten, kun siltä tuntuu.