Olemme nyt täällä Tasmanian pohjoispuolella jossain Smithtonin ja Stanleyn rajamaastossa. Vietimme viime yön ja aiomme viettää myös seuraavan yön sellaisessa superlukaalissa, jotta oksat pois. Löysimme paikan CouchSurfingin kautta ja ilmaiseksi täällä yövymme. Huomenna on kuitenkin aika palauttaa auto takaisin Launcestoniin.

Torstaiaamuna heräsimme Joelin asunnosta Sandy Baylla. Nukuimme taitettavalla sohvalla ja avatessamme aamulla ikkunaverhot, näkymät merelle olivat huikeat. Meri vain välkkyi, kun auringonsäteet osuivat sen pintaan. Aamutoimien jälkeen tapasimme vihdoin myös majoittajamme Joelin, joka oli suunnilleen ikäisemme jätkä. Juttelimme muutaman tovin matkailusta ynnä muusta, ennen kuin Joelin piti lähteä takaisin töihin. Hän oli nimittäin kiireinen ravintolan manageri. Lupasimme jättää avaimen takaisin maton alle lähtiessämme pois Joelin asunnosta.

Ennen Hobartista lähtöä kävimme vielä Mount Wellingtonin päällä. Oli aurinkoinen ja pilvetön päivä, joten halusimme ottaa uusinnan viime kerrasta, jolloin huipulla oli pilvistä. Ajelimme huipulle ja ihailimme hetken maisemia, ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti länttä. Päivän tavoitteena oli ajaa Queenstowniin, mutta mutkaisia pikkuteitä oli luvassa useamman tunnin verran. Matkalla ajoimme muun muassa Bagdad-nimisen kylän läpi ja kävimme ihailemassa eläimistä tehtyjä veistoksia keskellä metsää jossain matkan varrella. Otimme kyytiin myös belgialaisen liftarin, mikä sai maailman tuntumaan taas niin pieneltä. Heppu oli nimittäin sama, josta CS-majoittajamme Chris oli meille puhunut, kun olimme Scottsdalessa. Tyyppi oli yöpynyt jokin aika sitten Chrisin luona ja jäänyt mieleen erityisesti reppunsa ansiosta. Hepulla oli mukanaan vain pieni reppu, jonka tilasta puolet vei äidiltä saatu teddynalle. Lisäksi repussa oli noin yksi kappale kutakin vaatetta, pesuvehkeet ja kamera. Tyyppi aikoi matkustella vuoden, joten vähällä aikoi tulla toimeen.

Saavuimme Queenstowniin illansuussa, kun oli jo hämärää. Kiemurainen ja vuoristoinen tie johdatti meidät alas laaksoon, jossa kylä sijaitsi. Ajomatka alas rinnettä toi mieleeni saman tunteen, joka minulla oli kauan sitten saapuessani bussilla Bosnia-Herzegovinasta Kroatiaan. Kai se oli se uuteen paikkaan tuleminen illan pimetessä ja se vuoren rinnettä laskeutuva mutkainen tie.

Olimme varanneet itsellemme hotellihuoneen Queenstownin Empire Hotellista, sillä hintataso siellä oli hostellien tasoa. Nousimme vanhat ja juhlavat portaat huoneeseemme, joka oli mukavan näköinen. Kävimme kylällä ostamassa herkulliset pizzat ja vähän vodkaa iltaa varten. Huvitti vähän pämppäillä, mutta aika hiljainen ilta oli. Öinen Queenstown muistutti jollain tavalla Alahärmää, sillä porukkaa ei ollut liikenteessä paljon: vain muutama kadulla rinkiä ajava amispoika ja niiden ympärillä pyörivät teinitytöt.

Perjantaina olisi huvittanut nukkua maailman loppuun asti, mutta pakko oli taas nousta ja lähteä radalle. Söimme ensin aamupalaa autossa ja siivosimme sieltä roskat pois. Kiertelimme vähän Queenstownia ja ajoimme ylös kiemurtelevaa vuoristotietä, josta olimme eilen tulleet. Näkymät olivat kauniit. Kävimme myös vähän kauempana olevalla Burbury-järvellä, jossa oli idylliset ja rauhaisat maisemat. Parasta oli, että siellä ei näkynyt ristin sielua.

Queenstownista jatkoimme matkaamme turistirysä Strahaniin. Kuulimme, että siellä käy päivittäin noin 700 turistia, kun asukkaita ei ole kuin muutama tuhat. Emme halunneet jäädä paikkaan, joten kävimme vain Ocean Beachilla. Biitsi on yli 30 kilometriä pitkä ja sen aallot tulevat suoraan Antarktikselta. Ranta aaltoineen oli loistava, mutta miinuspuolena olivat isot, kiusaavat kärpäset. Niitä lenteli rannalla nimittäin ihan riesaksi asti.

Jatkoimme matkaamme tarkoituksenamme etsiä yöpaikka joko Zeehanista tai Roseberystä. Matkalla pysähdyimme, jos näimme jotakin näkemisen arvoista. Sellaista olivat ainakin Henty-dyynit eli Henty Dunes, massiiviset hiekkadyynit metsän ja meren välissä. Juoksentelimme pienessä Saharassa iloissamme. Olin yllättynyt, että Tasmaniasta löytyi kaiken muun lisäksi vielä noinkin massiivisia hiekkadyynejä.

Yöpaikan löysimme Roseberystä, mutta sen löytäminen oli vaikeuksien takana. Näimme tiellä nimittäin mainoksia leirintäalueesta, jossa olisi halpaa mökkimajoitusta. Paikkaa ei kuitenkaan löytynyt. Näimme kylällä sitten lauman teinipoikia ja menimme kysymään heiltä neuvoa. Yksi pojista lupasi lähteä näyttämään meille paikan, jos ajaisimme hänet takaisin bileisiin. Lupasimme ajaa, joten kaksi poikaa lähti mukaamme.

Pojat vaikuttivat ensin mukavilta, mutta olivat vähän kännissä. Niinpä saimme hävetä heitä leirintäalueelle päästyämme. Respassa ei ollut ketään, joten jouduimme ensin soittamaan jonkun sinne paikalle. Vanha nainen saapui lopulta ja maksoimme hänelle mökin. Sillä välin pojat ehtivät varastamaan respasta pesuaineita ja jostakin ulkoa vaahtosammuttimen. Lisäksi he huutelivat leirintäalueen naisille rivouksia. Heittäessämme poikia takaisin bileisiin nämä mahtailivat rötöksillään koko matkan. Toinen oli menossa jo oikeuteen vandalismista. Saapuessamme takaisin leirintäalueelle pyysimme anteeksi poikien käyttäytymistä ja mainitsimme varastetusta vaahtosammuttimesta. Mökki oli oikein mukava ja nukuimme hyvin.

Jatkoimme aamulla matkaa kohti pohjoista. Päivän ensimmäinen ohjelmanumero oli Montezuma Falls eli Montezuman vesiputous. Laitoimme auton parkkiin ja kävelimme putoukselle, jonne oli edestakaisin kymmenen kilometrin matka. Putous oli huikeat 104 metriä korkea eli Tasmanian suurin. Ihailimme putousta hetkisen ja kävimme myös sen lähellä olevalla heiluvalla riippusillalla kävelemässä. Kun palasimme autolle, olin oudon väsynyt.

Putousten jälkeen kävimme muutamalla padolla ja järvellä. Matkalla pohjoiseen näimme myös vompatin, jota pysähdyimme katsomaan. Se löntysteli ensin tien yli kaikessa rauhassa ja jäi sitten syömään tienvarteen. Katselimme söpöä otusta hetkisen, ennen kuin ajoimme sen metsään turvaan autoilta. Muutaman tovin jälkeen tiellä luikerteli pitkä käärme. Väistin sitä ja pysähdyimme, mutta käärme matoi matkoihinsa.

Saavuimme eilen illansuussa tänne pohjoiseen Stuartin luokse. CouchSurfingin kautta löydetty majoittajamme asuu rauhallisessa paikassa täällä Stanleyn ja Smithtonin puolessavälissä. Se asuu yksin isossa omakotitalossa, jossa on 11 huonetta plus vessat ja kylpyhuoneet. Me saatiin itsellemme kaunis, violetilla värillä sisustettu huone. Tykkään oikein kovasti! Kaiken lisäksi Stuart sanoo koko ajan, että olkaa kuin kotonanne ja ottakaa tai käyttäkää mitä tahansa, mitä tarvitsette. Alun perin meidän piti olla täällä vain yksi yö, mutta aiotaan jäädä tänne vielä toiseksi yöksi. Stuart on oikein mielenkiintoinen tyyppi. Sillä on olohuoneen lattia täynnä videonauhoja, sillä mies kuvaa luontodokumentteja erikoisalueenaan Tasmanian tuholainen. Stuartin toinen intohimo on terveellisen ruoan laitto.

Tänään Stuart vei meitä autollaan Tasmanian luoteisrannikolle. Ennen sinne menoa tutustuimme kuitenkin Stuartin ystävään Alan Hansoniin, joka on yksi Tasmanian rikkaimmista miehistä, kotoisin Jenkkilästä. Kävimme tsekkaamassa Alanin yrityksen ja kuuntelimme vanhan miehen mielenkiintoisia tarinoita. Hän oli muun muassa lentänyt Kuuban ohjuskriisin aikana pommikonetta, jonka oli määrä pudottaa ensimmäiset pommit - puolessavälissä matkaa oli presidentiltä tullut kuitenkin käsky kääntyä takaisin. Alan oli alun perin köyhästä perheestä, mutta hän oli keksinyt hyvän liikeidean ja rikastunut. Alanin tapaamisen jälkeen kävimme seuraamassa luoteisrannikon surffaajia, sillä seuraavana päivänä alkoivat kansainväliset surffikisat. Paikalla oli surffaajia useasta eri maasta. Myös kameramiehiä oli rannalla kiitettävästi.

Kävimme Stuartin kanssa myös Marrawahissa, jossa on testien mukaan koko maailman puhtainta ja raikkainta ilmaa. Siellä oli hyvä hengittää! Kävimme myös maailman laidalla (The Edge Of The World) ja ajelimme maasturilla pitkin meren- ja Arthur-joen rantoja. Jossain vaiheessa söimme salaatit, jotka Stuart oli valmistanut meille - herkullista luomua omasta puutarhasta! Kotimatkalla poikkesimme tapaamaan Stuartin ystäväpariskuntaa eli paikallista lasitaiteilijaa ja tämän vaimoa. Miehen lasipajalla oli juuri kunnon filmiryhmä Euroopasta, sillä miehestä tehtiin haastattelua televisioon. Pariskunnalla oli kaunis ja mielenkiintoinen taiteilijakoti. Haastattelun alettua juttelimme naisen kanssa muutaman tovin, ennen kuin lähdimme pois. Illan otimme rennosti Stuartin mukavassa kodissa.