Tänään päästiin saunaan ensimmäistä kertaa Suomessa olon jälkeen! Saunominen oli aivan ihanaa lähes puolen vuoden tauon jälkeen eikä saunasta meinannut malttaa tulla pois ollenkaan! Monta kertaa lähdin jo muka pois saunasta, mutta aina menin takaisin "vielä yhden kerran". Saunan löysimme läheisestä kuntoilukeskuksesta. Olemme nyt siis Kingstonissa, joka on ihan tässä Hobartin kupeessa.

Ollaan oltu viikonloppu täällä Daven luona - sen miehen, jonka tapasimme puistossa silloin, kun saavuimme Tasmaniaan. Lähdimme pois Middletonin luomufarmilta perjantaina. Vähän oli haikea olo lähteä pois ihanasta merenrantakämpästä ja hyvästellä kaikki eläimet, mutta toisaalta on mukava siirtyä eteenpäin. Tasmaniassa alkaa pian olla syksy, joten emme halua olla täällä kuitenkaan loputtomiin. Ehkä maaliskuussa jatkamme takaisin mantereelle. Huomenna lähdemme wooffaamaan yhdelle hevostilalle Huon-laaksoon, ehkä viikoksi. Jatkosta ei ole vielä sen tarkempaa tietoa.

Viimeiset pari yötä olemme nukkuneet Daven pihassa pakettiautossa, joka on muokattu matkailuautoksi. Daven kämppä on remontissa ja täynnä tavaraa, joten tuo autossa nukkuminen on hyvä vaihtoehto. Yöt täällä Tasmaniassa ovat tosin kylmiä, noin kymmenen astetta, joten vaatetta saa autossa pukea kunnolla ylleen, että tarkenee. Kaiken lisäksi olen ollut vähän kipeänä viime päivät - vasen korva ja kurkku lähinnä reistailevat.

Dave on mukava tyyppi, mutta sen koiralla taitaa olla skitsofrenia. Välillä koira nimittäin heiluttaa häntää, hyppii päälle ja antaa rapsuttaa itseään. Hetkeä myöhemmin se saattaa murista ja näyttää hampaitaan. Jaakon housuista se jo repäisi palasen, kun Jaakko meni silittämään koiraa. Onneksi koira ei ole kovin iso - sellainen beaglen kokoinen, mutta rotua en tiedä.

Dave on ollut hyvä opas ja vienyt meitä paikasta toiseen. Perjantaina kävimme pitkällä lenkillä täällä Kingstonin asuinalueella ja merenrannalla. Kävimme myös Daven muusikkoystävän luona hulppeassa merenrantatalossa, jonka ikkunoista oli mahtavat näkymät. Eilen Dave vei meidät bemarillaan läheisen Mount Wellingtonin huipulle. Se on noin 1200 metriä korkea huippu, josta aukeaa mahtavat näkymät Hobartiin ja lähialueille. Huipulla oli sumuista kun kävimme siellä, mutta pysähdyimme katselemaan maisemia hieman alempaa. Kävimme myös paikallisella puutarhalla / taimistolla, jossa oli Tasmanian kasveja.

Saunaa aloimme etsiä jo eilen iltana, mutta yhtäkään auki olevaa saunaa emme lauantai-iltana löytäneet. Yksi kylpylä löytyi, mutta sisäänpääsymaksu oli liian suuri, sillä hintaan sisältyi uima-altaita, poreammeita, sauna ynnä muuta sälää. Saunassa ei olisi ollut edes kiuasta, johon olisi voinut heittää vettä. Niinpä unohdimme koko jutun ja päädyimme ulkoiluttamaan isoa mustaa sikaa merenrannalle. Ajoimme nimittäin Daven tuttavapariskunnan luokse katsomaan heidän uutta, hienoa taloaan, joka sekin oli aivan meren rannalla Hobartia vastapäätä. Taloon oli asennettu infrapunasauna, joka ei ollut kuitenkaan vielä käyttövalmis. Talon miehellä oli 16 moottoripyörää - kunnon moottoripyöräfanaatikko! Pihassa miehellä oli lemmikkinä iso, musta sika, jonka nimi oli Lola. Veimme Lolan porukalla kävelylle rannalle, jossa saimme paljon ihmetteleviä katseita koirien ulkoiluttajilta. Lola vaikutti olevan kovinkin älykäs eläin. Harmi vain, että kamera ei tullut sillä kertaa mukaan.

Tänään pääsimme vihdoin saunomaan oikein kunnolla, sillä päivällä kuntokeskus oli auki. Saunan jälkeen Dave halusi käydä jossain moottoripyöräilijöiden kokoontumisajossa, joten lähdimme mukaan. Katselimme pari tuntia, kuinka moottoripyöräilijät ajelivat ympäri asfalttista rataa. Yhden kaatumisenkin näimme, mutta ilmeisesti pahempaa onnettomuutta ei kenellekään käynyt. Kotimatkalla kävimme kaupassa ostamassa vähän ruokaa illallista varten. Dave kokkasi meille oikein maittavan pasta-aterian.

Huomenna Dave heittää meidät Huonvilleen, ettei meidän tarvitse seikkailla sinne bussilla. Suuntana on siis Horsehaven Farmstay keskellä laaksoa, jossa saamme mökkimajoituksen tekemällä pari tuntia töitä joka päivä. Ruuat ostamme itse, sillä tilan pitäjällä ei ole varaa ruokkia kuin yhtä wooffaajaa. Innolla odotan, mitä viikko tuo tullessaan.