Meillä oli tänään viimeinen päivä täällä Tasmanian eteläosissa, joten vuokrasimme saksalaisen Danielan kanssa auton ja suuntasimme kolmestaan Bruny Islandille. Emme olleet tietenkään suunnitelleet yhtään mitään. Vain sen, että vuokraisimme sunnuntaiksi auton. Niinpä päädyimme siihen perustilanteeseen, että nukuimme hieman liian myöhään ja jouduimme käymään neljässä eri autovuokraamossa, ennen kuin sopiva auto löytyi. Vuokrasimme Toyota Corollan ja minä olin taas kerran kuski.

Kun lähdimme kaupungista, suuntasimme ensin Kingstoniin syömään lounasta. Meillä oli yli tunti aikaa, ennen kuin lautta lähtisi Ketteringistä Bruny Islandille. Aika meni kuitenkin nopeasti ja ajoimme lauttaan juuri viimeisellä minuutilla. Kun sammutin auton, lautta irtosi saman tien satamasta. Matka saareen kesti reilun varttitunnin. Meillä ei ollut tietenkään karttaa mukana, vaan suunnitelmana oli ajella ympäriinsä ja pysähtyä aina, kun näkisimme jotakin kiintoisaa.

Kun olimme ajaneet satamasta muutaman kilometrin, näimme oikealla mielenkiintoisen kyltin: Apollo Bay, 3 kilometriä. Päätimme katsastaa paikan. Parkkeerasin auton kukkulalla olevan pellon laitaan ja kävelimme alas rantaan. Läheisen talon isäntä heilutti meille kättään tervehdykseksi. Vain vähän ennen rantaa Daniela bongasi pusikosta echidnan. Se on sellainen iso, pörröinen ja piikikäs siilen näköinen otus, jolla on pitkä nenä kuin Pinokkiolla. Olimme innoissamme, sillä kukaan meistä ei ollut nähnyt echidnoja aiemmin. Tarkkailimme sen liikkeitä varmaan reilun vartin, ennen kuin palasimme takaisin autolle. Kello oli jo yli kaksi iltapäivällä. Viimeinen lautta takaisin lähtisi iltaseitsemältä.

Jatkoimme matkaamme eteenpäin. Maisemat olivat kukkulaisia, maa oli kuivaa ja pelloilla laidunsi lampaita. Meri kimalsi ympärillämme. Jonkin matkaa ajettuamme pysähdyimme aivan erityiseen paikkaan. Siellä oli mahdollisuus kävellä pitkät portaat ylös kukkulan päälle, josta aukeaisi erityiset näkymät. Kipusimme portaat ylös ja näimme jotakin todella kaunista. Edessämme näkyi kaksi kaunista merenrantaa toisiaan vastapäätä, toinen vasemmalla ja toinen oikealla. Niiden välissä oli vain pieni kaistale maata, joka erotti eteläisen ja pohjoisen Bruny Islandin toisistaan. En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa näkymää. Molemmat rannat olivat lähes autioita. Vasemmanpuoleinen ranta oli erityisen kaunis, sillä vesi oli syvän turkoosia ja hiekka oli hienoa ja vaaleaa.

Päätimme jatkaa matkaamme eteläisen Bruny Islandin päähän. Siellä olisi kansallispuisto, jossa olisi kävelyreitti. Jossain vaiheessa kuitenkin pysähdyimme eräällä maisemapaikalla, jossa oli kolme saksalaista. He neuvoivat Danielalle, että meidän olisi paras suunnata pian takaisin lautalle, jotta ehtisimme ajoissa takaisin. He myös kertoivat, että saaren kärjessä oleva kävelyreitti olisi noin neljän tunnin mittainen. Se oli siis paras unohtaa. Aikaa oli kuitenkin vielä sen verran, että ehtisimme tsekkaamaan joko majakan tai pingviiniyhdyskunnan. Saksalaiset ehdottivat majakkaa, sillä sieltä kuulemma aukeaisi sanoinkuvaamattomat näkymät. Pingviinejä taas pitäisi mennä katsomaan juuri oikeaan aikaan, jos ne haluaisi nähdä. Niinpä menimme majakalle, josta todellakin aukenivat hienot näkymät.

Ennen paluuta lautalle ajelimme vielä muutamiin paikkoihin. Kävimme Apollo Bayllakin uudelleen, sillä satamaa lähestyessä aikaa oli reilusti jäljellä. Yleisesti ottaen päivä meni todella mukavasti, mutta olisimme kyllä tarvinneet enemmän aikaa saaren kokemiseen. Nyt menimme nimittäin siihen, että emme ehtineet pysähtyä minnekään kovin pitkäksi aikaa. Ajoimme paikasta toiseen ja olimme kuin japanilaiset turistit konsanaan: hyppäsimme autosta ulos vain muutamaksi minuutiksi, otimme kuvia ja kiirehdimme seuraavaan paikkaan. Vain muutamassa paikassa pysähdyimme pidemmäksi aikaa. Jos olisimme halunneet kokea saaren ajan kanssa, meidän olisi pitänyt vuokrata asuntoauto ja mielellään koko viikonlopuksi.

Olen kuitenkin tyytyväinen, että saimme viettää kauniilla Bruny Islandilla edes yhden sunnuntain. Palasimme satamaan iloisin mielin ja mahduimme kuin mahduimmekin viimeiseen lauttaan. Ketteringistä suuntasimme Kingstonin rannalle, sillä halusimme nähdä sinne iltaisin kokoontuvat pingviinit. Aurinko oli sopivasti laskemassa. Parkkeerasimme auton ja kävelimme pientä polkua pitkin alas rantaan. Pingviinejä ei näkynyt, mutta maisemat olivat mahtavat. Vietimme rannalla hetkisen, ennen kuin suuntasimme takaisin autolle. Matkalla näimme pari pientä kengurua ja pingviininpesiä. Kurkkasimme yhteen sisälle ja siellä oli kaksi pikkuista pingviiniä.

Oli jo pimeä, kun päätimme lähteä vielä Judburyn hevostilalle hakemaan Danielan sinne unohtamaa kitaraa. Matkalla tien varret olivat täynnä kenguruita ja opossumeja, mutta emme onneksi ajaneet yhdenkään päälle. Hevostilalle päästessämme törmäsimme surulliseen Connyyn, jonka isä Saksassa oli kuollut hetki sitten. Sairaala ei ollut suostunut antamaan puhelimessa infoa Connyn isän tilasta, joten Conny sisaruksineen ei tiennyt, miten pahassa tilassa heidän isänsä oli. Pahinta oli, että Connyn sisko oli juuri lähtenyt lentokoneella Saksaan isäänsä katsomaan. Lentokoneessa istuva sisko ei vielä tiennyt, mikä suru-uutinen perillä kotimaassa odottaisi. Lähtiessämme halasimme kaikki Connya ja toivotimme voimia jaksamiseen.

Huomenna lähdemme Jaakon kanssa kohti Tasmanian pohjoisosia. Tarkoituksena olisi palauttaa vuokra-auto aamulla ja hypätä bussiin kohti Delorainea. Sieltä meidät tulee hakemaan eräs joogaohjaaja, jonka luokse menemme wooffaamaan noin viikoksi. Seutu on kuulemamme mukaan kaunista ja vuoristoista. Huomenna selviää, millaiseen paikkaan päädymme.