Ollaan wooffattu nyt viikko vuorten keskellä Western Creekissä, joka on todella pieni ja idyllinen kylä Pohjois-Tasmaniassa. Tällä kertaa olemme olleet erään pariskunnan luona, jolla on vähän meitä nuorempi tytär. Perheen äiti Kristina on joogaohjaaja, jolla on pihapiirissä oma, viihtyisä joogastudio. Me asumme joogastudion vieressä olevassa pienessä mökissä, jota lämmitämme polttamalla puita takassa. Perheellä on täällä luomutila, lampaita, koira ja vanha poni.

Viime maanantaina tulimme Hobartista bussilla tähän lähelle Deloraineen. Palautimme vuokra-auton aamulla ja menimme bussiasemalle tavara-armeijan kanssa, mutta lipunmyynnissä sanottiin, että bussi on täynnä. Silloin otti todella paljon päähän. Bussista kuitenkin vapautui pari paikkaa juuri ennen sen lähtöä, joten pääsimme Deloraineen. Sieltä Kristina haki meidät joogatunnilleen, jossa vierähti pari tuntia. Teimme ensin muutamia fyysisiä, helppoja joogaharjoituksia. Niiden jälkeen oli rentoutusta ja meditointia. Olo joogatunnin jälkeen oli hyvä.

Työt täällä ovat olleet mielenkiintoisia. Olemme istuttaneet puita, pilkkoneet halkoja ja pinonneet niitä liiteriin sekä tehneet puutarhahommia. Olemme myös keränneet omenapuista harvennettuja oksia maasta ja tehneet niistä haketta. Jaakko on lisäksi kokannut herkullisia illallisia, minä olen puolestaan vähän siistinyt paikkoja. Kristina ja Laurie ovat olleet tyytyväisiä työhömme, sillä välillä heillä on ollut aivan kädettömiä wooffaajia. Yksikin saksalainen tyttö oli kiertänyt koko puutarhan moneen kertaan ympäri, kun ei löytänyt porkkanoita. Viimein se oli tullut takaisin tupaan ja todennut, ettei löytänyt mistään porkkanapuuta.

Kristina ja Laurie eivät ole kumpikaan mitään tiukkapipoja työskentelyn ja tuntimäärien suhteen. Saimmekin koko viikonlopun vapaaksi vuoristovaellusta varten. Tässä ihan talon kupeessa on nimittäin huikea Great Western Tiers -vuoristo, jota paikalliset kutsuvat myös Tasmanian Alpeiksi. Kristina heitti meidät perjantaina autolla vuorille vievän Higgs -kävelyreitin alkuun, josta aloitimme kolmipäiväisen vaelluksemme. Tarkoituksena oli yöpyä ensin Lady Laken erämaamökissä, sitten Ironstonen mökissä.

Vaelsimme ensimmäisenä päivänä ylös vuorille. Koko matka oli jyrkkää ja kivistä ylämäkeä. Ylhäällä oli jylhä vesiputous, jonka viertä kiipesimme huipulle saakka. Sieltä aukesivat todella hienot näkymät alas. Huipun saavutettuamme näkyvissä oli tasaista ylänköä, jonka laidalla erämaamökkimme näkyi. Kävelimme soisen pellon yli mökille kenguruiden ihmetellessä meitä. Niitä oli pellolla aikamoinen lauma. Pian mökkiin saavuttuamme seuraamme liittyi tasmanialainen perhe - mies oli alun perin Coloradosta, nainen Skotlannista ja heidän lapsensa Kiinasta. Ilta meni rupatellessa perheen kanssa. Heillä oli ruuaksi intialaiset herkkuannokset, joita kadehdimme kuola valuen. Saimme maistiaisetkin, jotka vain pahensivat kateutta.

Lauantaina päätimme, että yöpyisimme uudelleen Lady Laken mökissä. Tasmanialainen perhe nimittäin varoitti, että muut mökit olisivat todella pieniä ja todennäköisesti täynnä viikonlopun aikaan. Telttaa meillä ei ollut, joten oli parasta säilyttää hyvä nukkumapaikka. Nukuimme Jaakon kanssa mökin yläparvella - ainoa paikka, johon mahtui vierekkäin nukkumaan. Aamupalan jälkeen lähdimme päivävaellukselle katsomaan Westons- ja Lucy Long - järviä. Vaelsimme hitaasti useita tunteja, mutta pidimme myös paljon lepotaukoja kauniissa paikoissa. Sää oli koko päivän aitoa tasmanialaista - vähän aurinkoa, vähän pilvistä, vähän sadetta ja vähän tuulta. Hyvin vaihtelevaa siis, kun välillä sai olla t-paidalla ja välillä taas palella kommandopipo päässä.

Illan tullessa palasimme takaisin mökille. Tim, Michelle ja heidän adoptiotyttärensä Julia olivat jo mökissä. Koko ilta meni taas heidän kanssaan turistessa. Tim lahjoitti meille hyvää hyvyyttään kaksi pussillista intialaisia aterioita - olimme ikionnellisia. Illallisen jälkeen kävimme pikku kävelyllä katselemassa kenguruita, joita koko pelto oli täynnä. Kortinpeluun jälkeen oli aika lähteä nukkumatin maahan. Yö oli todella kylmä ja heräsin monta kertaa, sillä palelin. Keppoiset makuupussimme eivät tainneet kelvata Tasmanian vuoristoon. Mökissä ei ollut edes tulisijaa.

Aamulla oli koko reissun aurinkoisin päivä - taivaalla ei näkynyt pilven pilveä. Ennen lähtöä alas kävimme pikku kävelyllä mökin lähettyvillä, muun muassa Lady Lakella. Alas vuorelta vaelsimme yhdessä Timin, Michellen ja Julian kanssa. Julia oli vain 5-vuotias, mutta vaelsi valittamatta sekä vuoren päälle että sieltä alas. Saimme perheeltä kyydin takaisin Western Creekiin. He pyysivät meitä kylään Launcestoniin, ennen kuin lähtisimme Tasmaniasta.

Tänään on viimeinen päivämme täällä Western Creekissä. Huomenna Laurie heittää meidät Launcestoniin, jossa majoitumme CouchSurfingin kautta erään Evanin luona. Launcestonista yritämme etsiä vuokra-autoa, jolla kierrellä ympäri Tasmaniaa vielä viimeiset hetket ennen paluuta Australian mantereelle.