Aamupalan jälkeen suuntasimme automme kohti itärannikon Bay of Fires -rantoja. Yksi hostellissa ollut walesilainen tyttö istui St Helensin bussipysäkillä ilmeisesti odottelemassa jotakuta. Pysähdyimme ja kysyimme, josko hän haluaisi liittyä seuraamme. Tyttö hyppäsi takapenkille ja jatkoimme Bay of Firesiin. Paikan nimi tulee muuten siitä, kun englantilaiset toivat aikoinaan vankeja Tasmaniaan ja näkivät rannalla roihuavat aboriginaalien kokot.

Kävimme ensin Binalong Baylla, joka on ennen varsinaista Bay of Firesia. Sitten jatkoimme matkaamme kaukaisimmalle lahdelle. Näkymät olivat sanoinkuvaamattomat, mutta onneksi kuvakansion kuvat kertovat enemmän! Turkoosia ja kirkasta vettä, raikasta merituulta ja kallioihin iskeviä aaltoja. Kävelimme kallioilla hetkisen ihaillen rantaa.

Bay of Fires koostuu useammasta lahdesta ja rannasta. Paikka olikin täynnä toinen toistaan kauniimpia maisemia. Oli pitkiä, autioita ja turkooseja paratiisirantoja sekä jylhempiä kalliorantoja. Vesi oli todella puhdasta ja turkoosia. Kävimme kävelemässä varmaan joka toisella rannalla, sillä ne olivat niin kauniita. Vaikka Tasmania on ilmastoltaan vähän kuin Suomi, rannat ovat kuin suoraan tropiikista. Parasta oli, että niillä ei ollut ruuhkaa. Sen sijaan rannat olivat joko autioita tai niillä käveli muutama ihminen.

Bay of Firesin jälkeen heitimme walesilaisen takaisin hostelliin ja jatkoimme itse St Helensin Beerbarrel biitsille syömään kaupasta hakemaamme lounasta. Istuimme rantakiville ja katselimme merelle samalla, kun söimme leipää, papuja ja aprikooseja. Lounaan jälkeen kävelimme rannalla vielä hetkisen.

St Helensistä suuntasimme kohti etelää. Illan majapaikasta ei ollut mitään tietoa. Olimme kuitenkin saaneet vinkin, että matkan varrella olisi paikka nimeltä Piccaninny. Siellä olisi tarjolla mökkimajoitusta halpaan hintaan aivan merenrannassa. Ainoa ongelma oli, että paikkaan ei kuulemma ollut lainkaan tienviittoja tai opasteita. Sitä ei myöskään mainostettu missään, vaan tieto paikasta levisi vain puskaradion avulla. Emme valitettavasti löytäneet kyseistä paikkaa, vaan ajoimme illaksi tänne Bichenoon yöksi. Kävimme ensin paikallisessa hostellissa, mutta siellä ei ollut kuin kallis huone saatavilla.

Pienen etsimisen jälkeen löysimme budjettihintaisen Seaview-lomapuiston, josta otimme dormin. Saimme olla siellä onneksemme kahdestaan. Illalla kävimme vielä paikallisessa pizzapaikassa käyttämässä nettiä. Tilasimme myös pizzan puoliksi ja meille kävi ensimmäistä kertaa elämässämme niin, että kävelimme paikasta ulos maksamatta laskua. Juttu meni niin, että mies sanoi tilatessamme vain, että "no worries, maksatte sitten kun lähdette". Lähtiessämme paikka kuitenkin jo sulkeutui ja mies nauroi kuollakseen jollekin Jaakon porojutulle Suomesta. Lähdimme ovesta hymy naamalla, mutta ennen nukkumaanmenoa tajusin, ettemme olleet maksaneet pizzaa. Mieskään ei ollut muistanut. Päätimme, että kävisimme maksamassa pizzan seuraavana päivänä.