Tänään on ensimmäinen sadepäivä moneen kuukauteen täällä pohjoisessa Queenslandissa. Kesää kohti ollaan menossa, sillä ilmat vain kuumenevat ja kostenevat päivä päivältä. Kello on noin kuusi illalla ja tulin juuri töistä. Captain Cook Highwayn näkymät olivat sateellakin kauniit, mutta meri ei näyttänyt yhtä turkoosilta kuin normaalisti. Oli kuitenkin mukava ajella kotiin ja kuunnella samalla musiikkia väliaikaisen työsuhdeauton super poppivehkeillä.

Irtisanoimme asuntomme jokin aika sitten ja ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä tuuliajolle. Suunnitelmia ei siis ole, sillä jonkin aikaa suunnittelemamme hieno reissu meni tänään ihan pipariksi... Siitä kohta lisää.

Olen jo ilmoittanut töihin, että aion lopettaa sunnuntaina. On ollut haikea ole monin tavoin, sillä pian tuttu pieni kotikaupunkimme jää taakse. Syyskuun 25. päivänä lennämme Noumeaan, Uuteen-Kaledoniaan. Joka päivä mietin, että pian Cairns ei ole enää kotimme. Mietin myös, kuinka paljon tulen kaipaamaan tänne takaisin. On niin paljon hyviä muistoja ja kokemuksia. Talvi täällä on ollut todella ihanaa aikaa, vaikka suurin osa ajasta onkin mennyt töiden merkeissä.

Viiden tähden resortin huonesiivoojan hommat ovat olleet pääosin mukavia ja rentoja. Suomessa ei moisia hommia edes ole resorttikulttuurin puutteen takia. Kun suomalaiset lomailevat mökeillä, australialaiset lomailevat luksusresorteissa tekolaguunien keskellä. Täällä helposti jopa elättäisi itsensä kiertelemällä paratiisisaaria ja rantakaupunkeja siivoten hotelleja kymmenen euron tuntipalkalla. Vieläpä, kun täällä on halvempi asua ja syödä kuin Suomessa. Huomenna tai ylihuomenna tai sunnuntaina on kuitenkin viimeinen työpäiväni näissä hommissa.

Meidän oli tarkoitus mennä ensi viikoksi Lizard Islandille, jota jopa Lonely Planetin perustaja on luonnehtinut kauneimmaksi paikaksi maan päällä. Paratiisisaari sijaitsee pohjoisen Queenslandin rannikolla noin 100 kilometrin päässä Cooktownista. Sinne pääsee vain pikkukoneella lentämällä tai veneellä, jos sellaisen omistaa. Saarella on kuitenkin vain kaksi majoitusvaihtoa: julkkisten suosima luksusresortti tai telttailu. Jos valitsee ensimmäisen vaihtoehdon, on varauduttava maksamaan lähes 1000 euroa yöltä hotellin halvimmasta huoneesta. Hintaan sisältyy ruoka ja aktiviteetteja, mikä ei paljoa helpota. Telttailuun taas on hankittava lupa, joka irtoaa muutamalla eurolla yötä kohti. Resortti on täysin suljettu köyhiltä telttailijoilta, joten ruoka ja jopa vesi on otettava saarelle mukaan mantereelta. Kauheaa säätöä siis.

Meidän suunnitelmamme oli mennä saarelle tiistaina ja yöpyä teltassa viisi yötä ilman suihkua tai ylipäätään yhtään mitään mukavuuksia. Ostimme jo teltankin. Olemme ottaneet saaresta selvää, ja paikka näyttää kuvissa täydelliseltä paratiisilta: turkoosia, kirkasta vettä, valkoista hiekkaa ja uskomattoman koskematonta riuttaa kaloineen ja koralleineen. Paljon muuta tekemistä meillä ei siis saarella olisi kuin snorklata aamusta iltaan, mutta sehän sopisi mainiosti. Siinä on vain iso mutta, jonka takia olemme kallistumassa siihen vaihtoehtoon, että unohdamme koko saaren...

Miksikö? No siksi, että emme halua päätyä krokotiilin suupalaksi. Saaren rantavesissä on nimittäin nähty pari merikrokotiilia silloin tällöin. Todennäköisyys niiden kitaan joutumisesta on hyvin pieni, mutta siihen on kuitenkin mahdollisuus. Kun Jaakko kyseli tänään telttailuluvasta, virkailija tuumi krokotiilien olevan pieni murhe haiden rinnalla. Olemme aiemmin lukeneet, että saaren vesissä ui vain vaarattomia riuttahaita, mutta telttailuluvan myöntäjät varoittelivat myös vaarallisista haista. Hai oli heidän mukaansa tappanut Lizard Islandilla jo kaksi ihmistä.

Aloimme sitten ynnäämään juttuja: saarelle on vaikeaa ja kallista päästä ja siellä on mahdollisesti haita ja krokotiileja, mistä ei voi olla kuitenkaan varma. Lisäksi lennolle voi ottaa vain 20 kiloa tavaraa, johon pitäisi mahtua telttailuvehkeet, snorklausvehkeet, viikon ruuat ja vesitarpeet sekä kamerat ja pari vaatekertaa. Meillä ei ole edes vakuutusta eikä saarella ole minkäänlaista kuuluvuutta puhelimelle. Ehkä siis pitäisi unohtaa koko reissu? Toisaalta en ole vielä täysin haudannut ideaa. Kotijoukot ehkä huokaisivat helpotuksesta, jos unohtaisimme koko saaren. On aika surkuhupaisaa, että Suomessa uimaan voi mennä lähes mihin vesiin tahansa, mutta siellä on liian kylmä uimiseen suurimman osan vuodesta. Täällä taas riittää turkooseja paratiisirantoja ja kuumia kelejä, mutta vesissä viihtyvät myös krokotiilit, hait ja myrkylliset meduusat eikä veteen ole niiden aikana mitään asiaa, vaikka paahtuisi hengiltä.

Ai niin, melkein unohdin kertoa. Yhtenä iltana makasimme sängyllä, kun Jaakko osoitti tyynyllä kävelevää otusta. Se oli bed bug eli lutikka, joka asui ilmeisesti sängyssämme. Ihooni on ilmestynyt jo jonkin aikaa outoja, punaisia ja kutiavia täpliä ja ihottumaa. Luulin pitkään, että ne ovat vain ärsytystä töissä käytettävistä kemikaaleista, mutta olivatkin sitten lutikan puremia. Löysin ötököitä sängystä nimittäin parisenkymmentä. Puoli yötä meni niiden etsimiseen patjan saumojen alta. Nirhasin joka ikisen, sillä sen jälkeen puremia ei ole enää tullut. Yö meni siis mukavasti lutikkateurastuksen ja imuroinnin merkeissä. Luulen, että lutikat olivat päätyneet tänne Thaimaasta tulleen sukeltajapariskunnan mukana, sillä parilla oli outo tapa käydä suihkussa neljä kertaa päivässä ja imuroida kämppäänsä öisin. Heidän muutettuaan pois viereisestä huoneesta lutikat muuttivat meidän huoneeseemme etsimään ruokaa. Inhottavat otukset eivät siis piileskele ainoastaan Australian vesissä.

Reilun viikon päästä vuokraamme auton kymmeneksi päiväksi tarkoituksenamme käydä ainakin Cooktownissa ja Airlie Beachilla. Cooktownissa aiomme yöpyä paikallisen eläkeläisen luona muutaman yön ja käydä mahdollisesti riutalla. Airlie Beachilta lähdemme puolestaan kolmen päivän purjehdukselle kuuluisille Whitsunday-saarille. Australian visittimme saa siis mitä ilmeisimmin mainion lopun.