Herättiin aamulla normaaliin aikaan. Äiti ja isä lähtivät syömään aamupalaa samalla, kun me yritettiin vääntäytyä ylös sängystä. Olo ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta selvisimme silti aamupalalle asti. Kokki antoi meille vinkin Port Douglasin sunnuntaimarkkinoista, joten lähdimme käymään siellä. Isä ajoi auton markkinoille asti, kun en vielä tuntenut itseäni ajokuntoiseksi.

Markkinoilla oli aivan järjettömän kuuma, joten varjoon kojunsa pystyttäneet kauppiaat olivat suosittuja. Kojuissa myytiin kaikenlaista australialaista tavaraa: vaatteita, hedelmiä, taidetta, soittimia, mehuja, koruja ja vaikka mitä muuta. Olipa siellä tarjolla hierontaa, reikihoitoja ja ennustustakin. Itse en ostanut oikein mitään, ettei matkabudjetti hupenisi. Mieli olisi kyllä tehnyt, sillä myynnissä oli tosi kauniita ja värikkäitä vaatteita, myös violetteja.

Ennen markkinoilta lähtöä joimme vastapuristetut appelsiinimehut. Johan piristi! Jatkoimme autolla matkaamme Mossmanin koskea kohti, ratissa taas tuttuun tapaan minä. Mossman Gorge oli aivan upea paikka! Kiersimme siellä pitkän luontopolun, joka tuntui kuumuuden takia vielä pidemmältä. Sademetsä oli aivan kuin sauna. Pysähdyimmekin monta kertaa lepopenkeille istumaan ja juomaan vettä, kun koko ajan hikosi ja vaatteet liimautuivat kiinni ihoon.

Näimme luontopolun varrella koskia ja puroja sekä hassuja puita ja kasveja. Ylitimme myös riippusillan. Luontokierroksen jälkeen meitä odotti palkinto: saimme hypätä uimaan kirkasvetiseen ja kylmään Mossmanin koskeen. Etsimme sopivan suvantokohdan ja hyppäsimme uimaan. Varovainen piti toki olla, ettei virta veisi mukanaan. Varoituskylteistä päätellen Mossmanin koskeen oli hukkunut yksi jos toinenkin.

Kylmä vesi tuntui taivaalliselta eikä sieltä meinannut malttaa pois tullakaan. Uidessamme yllämme lenteli kauniita, tropiikin sinisiipisiä perhosia.

Viilennyksen jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan takaisin "kotiin" Holloways Beachille. Matkalla poikkesimme Palm Coven rannalla. Myös Trinity Beachin tuntumassa havaitsimme jotakin pysähtymisen arvoista; lauman kenguruja pellolla tien vieressä. Parkkeerasin auton jonkin keilaklubin pihaan ja kävelimme villikenguruiden lähelle. Ne olivat mielettömän uteliaita otuksia, sillä lähestyessämme niitä joka ikinen kenguru nosti päänsä ja tuijotti meitä herkeämättä. Pian suurin osa kenguruista pomppi hieman kauemmas karkuun, mutta uteliaimmat jäivät tuijottamaan meitä. Yksi kenguruista otti aina yhden askeleen eteenpäin, sitten tuijotti. Ja taas askel ja tuijotus. Se oli aika koomisen näköinen! Kengurukohtauksen jälkeen ajoimme takaisin Holloways Beachille. Reissu pohjoiseen oli tehty.