Olemme purjehtineet nyt kaksi päivää Jimin kanssa. Cardwellissa kaikki meni paremmin kuin oli alun perin suunniteltu, sillä tapasimmekin Jimin jo eilen eli sunnuntaina. Kun bussimme saapui Cardwelliin, soitin heti Jimille. Hän sanoi hakevansa meidät veneelleen saman tien. Meidän ei siis tarvinnut kantaa huolta majoituksesta, sillä Jimin purjeveneessä oli kyllä tilaa.

Kävelimme pitkän laiturin päähän, josta Jim haki meidät pienellä veneellään. Purjeveneellä ei päässyt silloin rantaan, sillä vesi oli liian matalalla. Aallot olivat suuria ja näytti aivan siltä, että pian alkaisi sataa. Jim heitti ensin minut veneelle tavaroiden kanssa. Noustessani pikkuveneestä purjeveneeseen olin vähällä tipahtaa mereen merikrokotiilien sekaan, sillä tuuli oli kova ja aallot sen mukaisia. Pääsin kuitenkin kunnialla purjeveneeseen, vaikka portaita ei ollut. Sain jopa tavaratkin kastumatta veneeseen. Jimin hakiessa Jaakkoa rannasta alkoi sataa oikein kunnolla.

Kun olimme kaikki veneessä, lähdimme heti seilaamaan kohti Hinchinbrook Islandin länsirantaa. Siellä olisimme suojaisammassa paikassa, mikäli myrsky sattuisi kohdalle. Jim laittoi Jaakon heti ruoriin ohjaamaan purjevenettä. Mulle hän esitteli sillä aikaa venettä sisältä. Vene oli 13-metrinen, joten siinä oli mukavasti tilaa kolmelle. Jim luovutti meille veneen keulassa olevan makuuhuoneen ja lupasi itse nukkua veneen keskiosassa. Vessa ja suihku olivat samassa kopissa, jossa ei ollut yhtään ylimääräistä tilaa. Itse mahduin koppiin juuri seisomaan, mutta Jaakko sai olla siellä melkein kaksinkerroin. Purjeveneessä oli myös jääkaappi, pakastin ja kaasuhella. Lisäksi siellä oli televisio ja kasoittain elokuvia, tietokone sekä tietysti radio säätiedotteiden kuuntelua varten. Oikein kiva vene.

Illan tullessa pääsimme usean ukkosmyrskyn keskipisteeseen. Meidän kohdassa ei ollut kauheaa aallokkoa, mutta välillä satoi. Ukkosmyrskyjä oli kuitenkin aivan joka puolella, joten saimme ihailla luonnon omaa valoshow'ta eturivin paikoilta. Koko taivas välkehti aivan valkoisenaan salamoista - sekunnissa löi ainakin sata salamaa. Myös jyrinä kumisi korvissamme lakkaamatta. Taivas oli tumma, mutta vuorten takaa näkyi vielä ripaus auringonlaskua. Muualla taivaan täyttivät tummat myrskypilvet. Seisoimme Jaakon kanssa ulkona veneen takaosassa ihaillen luonnon tarjoilemaa ääni- ja valoshow'ta. Tunnelma oli kaunis ja romanttinen. En meinannut malttaa mennä nukkumaan ollenkaan. Myöhemmin myrsky kuitenkin laantui ja menimme nukkumaan. Veneen keinunta ja laineiden liplatus saivat minut vaipumaan uneen hetkessä.

Tänään aamulla oli monta asiaa hoidettavana, ennen kuin lähtisimme purjehtimaan kohti Cairnsia. Herättyäni kirjoitin ensin deadlinea lähestyvän kolumnin veneessä purjehtiessamme Cardwellin rantalaiturille. Meillä oli muutama tunti asioiden hoiteluun rannalla, ennen kuin vesi taas laskisi. Laitoin ensin kolumnin muistitikulle ja etsin paikallisen hostellin, josta kävin lähettämässä sen Suomeen. Jaakko kävi sillä aikaa täyttämässä bensa- ja dieselkanisterit huoltoasemalla. Kävimme myös ruokaostoksilla lähikaupassa, sillä meidän oli hankittava ruokaa veneelle mahdollisesti jopa viikoksi. Ostimme Jaakon kanssa kaupasta lähes kaikki pastapussit, sillä niitä olisi helppo valmistaa veneessä. Ostimme myös leipää, papuja, välipalapatukoita ynnä muuta purtavaa. Ostimme myös yhden tuoreen inkiväärin, jos merisairaus sattuisi yllättämään.

Raahasimme ruokaostoksemme veneelle. Jim oli myös hoitanut asiansa, joten oli aika lähteä purjehtimaan kohti pohjoista. Minä pääsin tällä kertaa kipparoimaan. Jim nosti Jaakon kanssa purjeet mastoon. Silloin purjehdimme ensimmäistä kertaa ilman moottoria, sillä tuulta oli purjeissa riittämiin. Minä ohjasin venettä ensimmäiset pari tuntia, jonka jälkeen halusin levätä. Lopun päivää istuinkin veneen keulassa katsellen huikeita maisemia. Aurinko paistoi, meri kimalsi turkoosina vieressä eikä mihinkään ollut kiirettä. Osan ajasta istuin aivan veneen keulassa, jossa oli noin metrin mittainen kaiteilla aidattu, kapea suikale. Mahduin siihen juuri ja juuri. Siellä oli hieno roikottaa jalkojaan ja yrittää dipata varpaitaan mereen.

Pian Jim kysyi, mille saarelle haluaisin mennä. Edessä näkyi lähes kymmenkunta toinen toistaan kiintoisampaa, aution näköistä saarta. Valitsin yhden ja suuntasimme sitä kohti. Kesti vielä tunnin tai pari, ennen kuin olimme perillä. Saaren nimi oli Wheeler Island eikä siellä ollut ketään meidän lisäksemme. Ankkuroimme veneen rannan läheisyyteen ja ajoimme pikkupaatilla rantaan. Nautimme autiosta saarestamme, auringonlaskusta ja kauniista maisemista. Jim kävi uimassa vaatteet päällä, minä kahlasin ja ihailin simpukoita ja koralleja, Jaakko kierteli rantaa kävellen.

Kun aurinko oli laskenut, palasimme veneelle. Ilta kului mukavasti rupatellen. Istuimme kaikki kolme veneen takaosassa ja kerroimme tarinoita elämämme varrelta. Jossain vaiheessa kömmimme veneeseen nukkumaan.

Huomenna purjehduksemme jatkuu kohti uusia seikkailuja.