Ollaan oltu viikonloppu Townsvillessa. Perjantaina lähdettiin sieltä Magneettisaaren hevosfarmilta pois heti aamukuudelta. Sam oli nukkumassa, joten ei voitu sanoa sille ajatuksiamme. Jätimme sille kuitenkin toimiston pöydälle paperilappusen, johon tiivistimme mielen päällä olevat asiat. Danielle oli ruokkimassa ulkona hevosia, joten käytiin hyvästelemässä vielä se ennen lähtöä.

Koko perjantai meni Magnetic Islandia kierrellessä. Menimme ensin Horseshoe Baylta bussilla Nelly Bayn lauttaterminaaliin, jonne laitoimme kamat säilytykseen. Sieltä jatkoimme Picnic Baylle, jossa aikaa vierähti useampi tunti. Kävimme ensin syömässä espanjalaismiehen omistamassa ravintolassa isot kasvispizzat. Nautittiin ne ulkona pöydässä katsellen samalla merelle. Tässä vaiheessa täytyy muuten todeta, että pizzat ovat Australiassa tosi kalliita, 10-20 euroa peruslätty. Jos Euroopassa pizzat luokitellaan halvaksi pikaruoaksi, täällä ne luokitellaan ilmeisesti gourmet-ruuaksi. Pizzaa ei tule siis kovin usein täällä syötyä.

Lounaan jälkeen kävelimme rannalla ja sen pitkällä laiturilla nauttien kauniista päivästä ja merinäkymistä. Picnic Baylta oli suora näkymä mantereen Townsvilleen. Pian meillä oli sen verran tukala olo, että oli pakko pulahtaa uimaan meduusaverkolla aidattuun osaan merestä. Lilluimme vedessä pitkään, kun vesikin oli lähes 30-asteista. Pukukopissa tai tarkemmin sanottuna miesten vessan katossa oli söpö opossumi päiväunilla. Menin totta kai sinne sitä kuvaamaan kameran teleputkella. Tottahan vessaan tuli juuri miehiä, kun zuumasin kamerallani kattoon. Sanoin, että kuvaan vain katossa olevaa opossumia. He nauroivat, että niinpä varmaan!

Picnic Baylta menimme bussilla takaisin kohti Horseshoe Bayta. Jäimme kyydistä kuitenkin jo aiemmin, sillä halusimme käydä saaren linnakekävelyllä, The Forts Walkilla. Heti kävelypolun alussa oli kyltti, että "pysykää polulla ja katsokaa tarkasti ympärillenne, sillä tällä alueella on erittäin myrkyllisiä käärmeitä". Emme onneksi törmänneet yhteenkään. Emme nähneet myöskään yhtään koalaa, joita polun varrella piti näkyä. Sen sijaan törmäsimme reitillä kanadalaiseen tyttöön, johon olemme törmänneet jo ainakin kolmesti. Pysähdyttiin juttusille ja selvisi, että tytön isoisä on Suomesta. Tytön sukunimi oli Jokinen!

Forts Walkilla näimme mahtavia maisemia merelle ja läheisille saarille. Alkuosa kävelystä oli kunnon pusikkoa, mutta ylöspäin mentäessä maisemat vain paranivat. Polun varrella oli nimensä mukaan raunioita sodanaikaisista linnoituksista, vanhoja tykkijalustoja ja ammusvarastoja. Kaikkein ylimmällä huipulla oli näköalatasanne, josta aukesi 360 asteen näkymät. Hevostilakin näkyi hyvin. Vietimme ylhäällä tovin jos toisenkin lepäillen ja katsellen maisemia.

Yhtäkkiä havahduimme kelloon. Bussi Nelly Baylle lähtisi alle puolen tunnin päästä ja olimme vielä huipulla. Lähdimme nopeasti takaisin, mutta missasimme bussin. Seuraava menisi vasta yli tunnin päästä. Pysäkillä juttelimme saksalaisen tytön kanssa, joka myös myöhästyi bussista. Se päätti sitten tehdä vielä iltakävelyn toiselle reitille ja ottaa seuraavan bussin. Me rupesimme liftaamaan ja pääsimmekin heti ensimmäisen auton kyytiin. Pääsimme suoraan Nelly Baylle, missä tavaramme olivat. Oli jo ilta ja täysikuu, mutta meillä ei ollut vielä hajuakaan majoituksesta.

Menimme läheiseen hotelliin nettiin, josta etsimme Hospitality Clubin ja CouchSurfingin jäsenten yhteystietoja. Magneettisaarella ei ollut häävisti jäseniä, joten otin ylös muutaman Townsvillen tyypin puhelinnumerot. Soiteltiin niille vuoron perään, mutta perjantai-ilta ei tainnut olla hyvä ajankohta majoittua kenenkään luokse varsinkaan etukäteen ilmoittamatta. Viimein kuitenkin tärppäsi ja eräs Robert Townsvillestä lupasi majoittaa meidät. Sovimme, että tulemme seuraavalla lautalla ja Rob hakee meidät autolla terminaalista.

Parin tunnin päästä kurvasimme jo autolla Robin omakotitalon pihaan. Saimme oman huoneen, jonne veimme tavarat. Rob oli mua noin kymmenen vuotta vanhempi sähkömies ja eläinsuojeluvapaaehtoinen. Sellainen lihava ja leppoinen kaveri. Oltiin sen luona kaksi yötä. Eilen Rob oli tosi vieraanvarainen, kun se opasti meitä mihin mennä Townsvillessä ja kärräsi autolla paikasta toiseen. Ensin kävimme kasvitieteellisessä palmupuutarhassa, jossa oli jos jonkinmoista palmua. Parasta antia olivat kuitenkin sateenkaaren kaikissa väreissä hehkuvat perhoset. Kauneimpia olivat siniset jättiperhoset ja vihertävät kuvioperhoset, miksi lie niitä nyt kutsuttiinkaan oikeilla nimillä. Joella näimme myös kilpikonnia, joita ui sillan viereen kymmenkunta ruokaa kärkkymään.

Kun oltiin valmiit, Rob tuli hakemaan meidät ja käytti meitä ylhäällä Mount Stuartilla, josta oli hienot näkymät kaupungin yli Magnetic Islandille. Ylös menevän reitin varrella oli Australian armeijan sotaharjoitusalue, kun vähän väliä oli kylttejä, että "älä mene tänne" ja "älä koske mihinkään, sillä se saattaa räjähtää ja tappaa sinut".

Seuraavaksi Rob heitti meidät The Strandille eli rannan pitkälle bulevardille. Haimme ensin Subwaysta leivät itsellemme. Kun söimme niitä rannassa, vieressä oli joukko ryyppääviä aboriginaaleja. Poliisit kaatoivat niiltä juomingit pois, minkä jälkeen joukko jäi rähjäämään nurmelle. Yksi naisista potki ja hakkasi miestään, joka vain makasi rennosti maassa. Kävelimme rantabulevardin toiseen päähän, jossa menimme uimaan merivesialtaaseen. Olimme uimassa varmaan tunnin, kunnes pyysin Robia hakemaan meidät. Odotellessamme ihailimme ihmisten naamiaisasuja, sillä jollakin oli rannassa 50-vuotissynttärit naamiaisteemalla.

Rob haki meidät rannasta kotiinsa, jossa valmistauduimme lähtemään sen veljen grillijuhliin. Rob oli hankkinut sinne kasvispihvejä meitä varten. (Välihuomautus: Jaakkokin on siis ollut jo pian kuukauden vegetaristi, sillä liha tekee sen väsyneeksi. Se on huomannut eron, kun syö aina mun kans kasvisruokaa ja muulloin lihaa.) Oltiin grillijuhlilla muutama tunti. Siellä oli yksi ihan Madventuresin Rikun näköinen tyyppi samantyyppisellä asenteella. Sanoinkin sille siitä ja se oli ihan tohkeissaan koko illan ja ehdotti voivansa tuurata Rikua tarpeen tullen.

Nyt on sunnuntai ja tänään lähdetään jossain vaiheessa päivää bussilla Cardwelliin. Siellä tapaamme maanantaina Jimin ja lähdemme purjehtimaan kohti Cairnsia, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Ensi yön majoituksesta ei tavalliseen tapaan ole vielä mitään tietoa, mutta emmeköhän keksi taas jotakin.