Herättiin aamulla suht aikaisin ja käytiin aamupalalla viidakkoravintolan terassilla. Sen jälkeen käveltiin vielä hetki rannalla ihaillen maisemia. Ilma oli tosi kuuma ja kostea, kuten tavallista.

Jonkin ajan päästä lähdimme ajelemaan kohti uusia seikkailuja. Pysähdyimme kuitenkin melko pian, sillä näimme kyltin luontopolusta. Teimme noin puolen tunnin kävelyn sademetsässä. Luontopolun varrella näimme kaikenmoisia kasveja ja ölliäisiä. Kävelyn jälkeen oli taivaallista mennä ilmastoituun autoon, sillä hiki vain virtasi.

Ennen lossia pysähdyimme myös Daintree Discovery Centressä, jossa saimme maksua vastaan kiertää lenkin viidakossa. Saimme mukaamme laitteet, joista sai kuunnella, mitä missäkin kohdassa viidakkoa oikein oli. Siellä piti olla kasuaareja, opossumeja, perhosia, papukaijoja, liskoja ja ties mitä ölliäisiä. Lisäksi pääsimme kipuamaan näkötorniin.

Kiersimme koko lenkin todetaksemme, että edellinen kierros ilmaisella luontopolulla oli ollut aivan samaa tasoa kuin tämä maksettu lenkki. Näimme hienoja kasveja, yhden hyppivän hämähäkin ja pari papukaijaa, mutta monet esitteessä väitetyt asiat jäivät näkemättä. Menimme paikkaan, koska se mainosti voittaneensa useita turismipalkintoja. Paikka oli lopulta kuitenkin vain pelkkää rahastusta, sillä saman verran viidakon ihmeitä näimme jo aikaisemmalla, ilmaisella kävelylenkillä. Ennen matkan jatkamista joimme vielä vilvoittavat limsat - itselleni otin makoisan Ginger Beerin. Se ei ole siis olutta, vaan tosi hyvää inkiväärillä maustettua limsaa. Vähän kuin Pommacin ja kotitekoisen siman sekoitusta, siis sinne päin.

Automatka sujui yhtä rattoisasti kuin mennessäkin. Ylitimme Daintree-joen lossilla ja päästyämme takaisin päätielle käänsin ratin kohti Daintree Villagea. Ajeltiin siellä tovi ympäriinsä ja katseltiin kumpuisia maisemia. Kenguruvaroituksia oli vähän väliä.

Keskustassa pysähdyimme infopisteeseen kysymään, mitä hauskaa kylässä voisi tehdä. Meille suositeltiin Daintreen jokiristeilyä, joten ostimme neljä lippua hiljaiseen, aurinkokennoilla toimivaan veneeseen. Joella piti näkyä kuulemma krokotiileja, käärmeitä sun muita otuksia. Kävelimme alas joenrantaan odottamaan venettämme, johon ei tullut meidän lisäksemme muita. Seilasimme jokea molempiin suuntiin yhteensä tunnin verran. Maisemat olivat mahtavia, mutta yhtään krokotiilia tai käärmettä emme nähneet. Niiden sijaan näimme rannalla muutaman lehmän! Jokiristeily oli kuitenkin hauska ja vaikka sää oli muuten paahtavan kuuma, oli joella raikas ilma.

Palatessamme autoon päätimme, että ajaisimme yöksi Port Douglasiin. Jokiveneen kuljettaja oli suositellut meille majapaikaksi Parrot Fish Lodgea. Matkalla pysähdyimme aina, jos näimme jotakin kiinnostavaa. Port Douglasiin päästyämme etsimme ensin Parrot Fish Lodgen. Paikka vaikutti siistiltä, mukavalta ja leppoisalta, joten päätimme yöpyä siellä. Veimme laukut huoneeseen ja lähdimme saman tien rannalle, sillä keli oli aika tukala. Kävimme uimassa meduusaverkon ympäröimänä. Muutenhan mereen ei kannata täällä mennä tähän aikaan vuodesta myrkyllisten meduusojen takia, ellei sitten halua tehdä itsaria. Vesi oli tosi lämmintä ja oli ihana uida meressä pitkästä aikaa.

Illalla käytiin ravintolassa syömässä - mun pasta-annos oli aivan huippu! Jaakon kanssa tsekattiin myöhemmin myös paikalliset bileet, jotka muistuttivat mua jollain tapaa Virginia Beachin bileistä USA:ssa. Jotenkin koko Port Douglas muistutti Virginia Beachia, en tiedä miksi. Ehkä siksi, kun molemmat ovat suht pieniä ja tunnelmallisia reissupaikkoja. Oltiin Jaakon kans baarissa valomerkkiin saakka. Oli varmaan ensimmäinen kerta, etten ollut yhtään laittautunut baariin. Meillä ei ollut alun perin tarkoitus kuin käväistä jossain, mutta ilta vain venähti. Ja sujuihan se baari-ilta hyvin ilman meikkiäkin, kietaisuhameessa ja topissa.