Tänään oli mun eka työpäivä Australiassa, työnimikkeenä promootiomalli. Täällä Cairnsissa oli tänään uuden ostoskeskuksen, DFO:n avajaiset, jossa olin sitten promottamassa yhtä uutta liikettä, joka myy bikinejä, rantavaatteita, yö- ja alusvaatteita. Mun työnkuvaan kuului hankkia liikkeeseen asiakkaita. Mulla oli siinä kaverina saksalainen tyttö Melanie, joka on naimisissa aussimiehen kanssa. Lisäksi meidän tiimiin kuului Kayla, joka on ammattimalli Sydneysta. Se hoiti juontamisen liikkeen edessä.

Pukeuduin ensin liikkeessä myytäviin vaatteisiin (rantashortsit, bikinit ja valkoinen toppi sekä hattu). Työ oli helppoa: jakaa kauppakeskuksessa kulkeville ihmisille flyereita ja puhua heidät sisään liikkeeseen. Työpäivä meni ohi yhdessä hujauksessa. Palkkakin oli kohdallaan, nimittäin 29 dollaria tunnilta eli lähes 15 euroa! Sattui kivasti, kun heti alkuun sai näin hyväpalkkaista duunia.

Jaakko teki omaa promoaan samaisessa DFO:ssa. Se promotti liikettä, jossa myydään lähinnä miesten ja naisten työvaatteita. Jaakon piti itsekin pukeutua tietyömieheksi. Se sai vieläpä pitää hyvät työvaatteet itsellään, että ihan hyviä etuisuuksiakin tässä promohommassa on.

Mennäänpä sitten hiukan eiliseen. Kävin päivällä haastattelussa tätä kyseistä promotyötä varten. Sain paikan, mikä varmaan kävikin jo selväksi. Töitä on nyt sunnuntaihin saakka. Tässä vaiheessa täytyy ihmetellä, miten helposti täältä saa töitä. Olen nyt käynyt kahdessa haastattelussa ja saanut molemmat paikat ilman järjettömiä ponnisteluja. Odotin kai työnsaannin olevan vaikeampaa.

Eilen sain myös jotain selvyyttä tulevaan työtilanteeseen. Päätin tehdä tämän viikon promoja ja lähteä sitten Magnetic Islandille sen ratsastusoppaan pestin perässä. Sinne oli hirveästi hakijoita muutenkin, joten en voinut antaa hienon tilaisuuden karata käsistä. Lähden siis maanantaina magneettisaarta kohti ja vietän siellä parisen viikkoa. Sovittiin tallin henkilökunnan kanssa, että saan käydä välillä kuukauden Cairnsissa ansaitsemassa vähän rahaa. Tammikuussa pääsen hevostilalle takaisin, jos vain haluan. Sieltähän en saa siis palkkaa lainkaan - ainoastaan asumisen, ruuan ja paljon ilmaista ratsastusta puskassa ja rannalla.

Kaikki on kuitenkin suht sekaisin, kuten tällaisilla "last minute" -ihmisillä yleensä on. En tiedä mitä tehdään tän kämpän kanssa, en tiedä tuleeko Jaakko edes mukaan vai kuinka paljon sillä olis täällä töitä. Onneksi on vielä loppuviikko aikaa funtsia tätä meidän tilannetta.