Parin Holloways Beachilla vietetyn chillauspäivän jälkeen lähdettiin viikonlopuksi retkelle pohjoiseen koko porukka. Vuokrattiin allemme automaattivaihteinen Toyota Camry, joten mun tehtävä kuskina helpottui hieman edellisestä kerrasta. Ajettiin tänään Cape Tribulationiin, joka on muutaman tunnin ajomatkan päässä Cairnsista pohjoiseen.

Ajoimme ensin Captain Cook Highwayta pitkin Port Douglasiin. Tie oli varmasti kaunein, jota olen koskaan ajanut, sillä turkoosi meri kimalteli oikealla tien vieressä lähes koko matkan ajan. Port Douglasissa pysähdyimme ihailemaan kauniita rantamaisemia ja syömään vähän evästä. Kiipesimme samalla läheiselle kukkulalle, jossa olin tukehtua (kanan)munaan. Vesipullo oli jäänyt autoon.

Lepotauon jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Cape Tribulationia. Tie ei kuitenkaan vienyt aivan perille asti, vaan meidän täytyi ylittää krokotiileja kuhiseva Daintree-joki lossilla. Sen jälkeen tie jatkui hyvin mutkaisena ja mäkisenä. Ajoimme keskellä sademetsää, jonka keskellä luikerteleva tie oli omalla tavallaan viehättävä. Ajoin tietenkin hiljaa, kuten maisemia ihailevat turistit tekevät. Paikallisilla maasturikuskeilla tuntui olevan kovin kiire joka paikkaan, joten joku meni ohitse vähän väliä. Usein vain pysähdyin tien varteen ja päästin kiireisimmät edelle. Yhdellä tosin ei ollut aikaa odottaa, vaan hän ohitti minut mutkassa liikenteenjakajan väärältä puolelta sata lasissa. Nopeusrajoitukset olivat kolmenkympin luokkaa. Mutkien, mäkien ja hidasteiden lisäksi tiellä oli jatkuvasti varoituskylttejä kasuaareista.

Jossain vaiheessa tien varsilla alkoi näkyä majoituspaikkojen kylttejä. Meidänkin piti löytää jokin yöpaikka, sillä emme olleet varanneet mitään etukäteen. Pysähdyimme ensin erääseen merenrantakahvilaan, jonka toisella puolella oli mökkimajoitusta. Olisimme jääneet sinne, mutta omistajat viipyivät liian pitkään rantakävelyllään. Jatkoimme matkaamme edelleen, kunnes tie muuttui hiekkatieksi. Vuokra-autollamme ei saanut ajaa muuta kuin asfalttia, mikä on mielestäni aivan järjetön sääntö. Parhaat paikathan löytyvät usein pikkuteiden varsilta.

Halusimme kuitenkin päästä tsekkaamaan lyhyen matkan päässä olevan Cape Tribulation Beach Housen, joten jatkoimme matkaamme sinne hiekkatiestä huolimatta. Löysimme periltä viidakkomökkimajoitusta, joten buukkasimme sieltä oman majamme.

Cape Tribulation on siitä erityinen paikka, että sademetsä yhtyy siellä kauniisti mereen. Kävimmekin rantakävelyllä ihailemassa paikan ainutlaatuisia maisemia. Kävelyn jälkeen istuimme rannan läheisyydessä olevan ravintolan terassilla ja tilasimme ruuat. Juomiksi otimme herkulliset Pina Coladat kaikille. Muutaman juoman jälkeen isä ja äiti lähtivät nukkumaan. Poikkesimme myös Jaakon kanssa mökissä todetaksemme, että ilmastointi oli hajalla. Täällä ei selvittäisi yötä nelistään ilman ilmastointia! Niinpä tiedotimme asiasta respan tylsistyneelle työntekijälle, joka lupasi hoitaa korjaajan baarista paikalle.

Puoli tuntia kului eikä mitään tapahtunut. Lähdimme sitten Jaakon kanssa itse baariin etsimään korjaajamiestä. Kuten arvasimme, sana ei ollut kiirinyt hänen korviinsa asti. Respan työntekijä oli vain lähtenyt kotiinsa hoitamatta asiaa. Korjaaja lähti heti mukaamme ja sai kuin saikin ilmastoinnin pelaamaan. Jaakon kanssa valvottiin vielä pitkään pelaillen baarin terassilla lautapelejä.

Jossain vaiheessa hipsimme takaisin mökkiin läpi viidakkopolun. Sademetsästä kuului jos jonkinmoista ääntä - ehkä parempi ettei tiedetty, mitä kaikkea siellä oli. Mökkiin päästyämme kömmimme hiljaa sänkyymme nukkumaan.