Cairnsissa aletaan mennä pikkuhiljaa kesää kohti. Hyytävän kylmät alle 20 asteen aamut ja illat ovat pian historiaa. Talvi on kulunut lähes kokonaan matkabudjettia paikkaillessa töiden merkeissä. Purjevenehommien jälkeen olen ollut töissä enimmäkseen Port Douglasin Sheraton Miragessa siivoillen viiden tähden hotellihuoneita ja kouluttaen välillä uusia tyyppejä työhön. Jaakko on tehnyt enimmäkseen sekalaisia ravintola-alan hommia. Jossain vaiheessa se sai lisäksi siivoustöitä yksityisasunnosta, jonka omistaja paljastui olevan homoprostituoitu ja myös Cairnsin huumeparoni. Homma kesti vain muutaman viikon, minkä jälkeen mies häipyi maasta.

On ollut mukavaa käydä töissä ja olla vain paikallaan kaiken touraamisen jälkeen. Asumme vieläkin samassa ihanassa asunnossa (City Villas) täällä Pohjois-Cairnsissa. Kämppikset ovat vaihtuneet useampaan otteeseen. Aluksi tässä asui pari nuorta jätkää, jotka jättivät tiskinsä tiskaamatta ja polttivat tupakkaa sisällä. Sitten oli ranskalais-englantilainen pariskunta, jotka olivat molemmat sukelluksenopettajia ja tulivat tänne Thaimaasta. Jossain vaiheessa kuuntelimme pariskunnan riitelyä muutaman päivän, kunnes mies lähti takaisin Thaimaahan. Ongelma kai oli, että nainen sai täältä töitä, mutta mies ei. Erohan siinä tuli. Sen jälkeen meillä on ollut useampia kämppiksiä. Tällä hetkellä meillä on kämppiksinä kaksi pariskuntaa, joista toinen on Ranskasta ja toisen pariskunnan nainen Uudesta-Seelannista, mies Länsi-Australiasta.

Yhtenä päivänä onnistuimme lukitsemaan itsemme ulos kämpästämme. Molempien avaimet jäivät sisälle, kun lähdimme hakemaan ruokaa. Myös työsuhdeautoni avaimet jäivät sisälle. Oli todella raivostuttava olo, kun kuulimme, että talonmiehellä ei ollut avaimia oveemme. Hän sanoi, että lukkoseppä maksaisi noin 600 dollaria. Kysyimme avaimia vielä Natashalta, jolta olimme kämpän vuokranneet, mutta nainen ei vastannut puheluihin eikä viesteihin eikä ollut kotona. Niinpä kiipesin Jaakon olkapäiden yli katokselle, joka on ikkunamme alla. Ikkunoita ei saanut auki. Seuraavaksi Jaakko haki naapurista rautalankaa, jolla voisimme koukkia avaimia oven alta. Sillä aikaa yritin tiirikoida lukkoa auki siinä onnistumatta. Parin tunnin jälkeen Natasha oli ilmestynyt kotiinsa ja mikä parasta, hänellä oli ylimääräinen avain oveemme.

Töissä on mennyt hyvin ja olen saanut pari pientä palkankorotustakin. Työnantaja maksoi jopa ylinopeussakon, jonka sain työmatkalla. Eivät kai halunneet vihastuttaa minua, sillä olen heidän luotettavin kuljettajansa. Näihin ausseihin kun ei voi aina luottaa, kun ovat joko myöhässä tai unohtavat poimia puolet työntekijöistä kyytiinsä. Kuljettajana mulle on riittänyt kuitenkin hommia lähes seitsemänä päivänä viikossa, mikä on hyvä asia budjetin suhteen. Tippejäkin joskus tulee, mutta turhan usein tipit päätyvät vääriin käsiin etenkin sellaisissa huoneissa, joista vieraat ovat lähteneet jo pois ja jättäneet tipin siivoojalle tyynyn alle tai sängylle. Silloin tippi menee usein joko portieerin, talonmiehen tai huoneet tarkistavien pomojen taskuun. Useimmat tippini olenkin saanut suoraan vieraiden kädestä.

Siivoustyö viiden tähden hotellissa on saanut miettimään, miten pienessä maailmassa jotkut elävät ja miten pienien ongelmien kanssa jotkut ihmiset painivat. Joskus tuntuu, että hotellivieraiden maailma kaatuu, jos heidän huonettaan ei siivota heti ensimmäisenä aamulla. Joskus he taas soittavat respaan, että shampootuubissa on vain puolet shampoota jäljellä eikä siivooja ole korvannut sitä uudella. Tavaraa ja hyvää ruokaa menee roskiin mielestäni aivan liikaa.

Aion jatkaa töitä varmaan vielä muutaman viikon, minkä jälkeen on aika nauttia Australiasta vielä pieni hetki. Syyskuun 25. päivänä lennämme Noumeaan, joka on Uudessa-Kaledoniassa. Aiomme viettää maassa kolme viikkoa ja jatkaa sen jälkeen Aucklandin kautta Nadiin, Fidzille. Fidzin saaria kiertelemme varmaan hieman pidempään, sillä siellä on suhteellisen halpa hintataso. Sen jälkeisistä kohteista ei ole vielä tietoa. Tokelaun atollit joudumme skippaamaan kokonaan, sillä paikka on suljettu ulkopuolisilta sikainfluenssan takia. Myöskään Samoalle emme siis ole menossa.

Odotan jo innolla pian alkavia saariseikkailuja ja niiden mukanaan tuomia uusia haasteita, minne ikinä päädymmekään.