Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet aika pitkälti töiden merkeissä. Tällä kertaa työskentelen palveluvastaavana viiden tähden hotellissa Port Douglasissa. Pääsin sinne yhden vuokratyöfirman kautta kiireen kauden ajaksi. Työ on käytännössä hotellisiivousta, hotellin nimi on Sea Temple. Kello herättää mut joka aamu 5:30, sillä työt alkavat Port Douglasissa kahdeksalta. Mut on palkattu myös autonkuljettajaksi, joten aamuisin poimin kyytiin muut saman firman listoilla olevat työntekijät. Kyydissä on vaihtelevasti porukkaa, mutta mulla on töitä joka päivä. Muut tyypit ovat suurimmaksi osaksi ausseja, mutta mukana on myös yksi kiinalainen, pari ranskalaista ja belgialainen pariskunta. Yksi aussi sai jo potkut, kun puhui liikaa ja juttujen tasokin oli mitä oli…

Työmatka on yli 70 kilometriä mutkaista ja mäkistä merenrantatietä eli kyseessä on Captain Cook Highway, josta mulla onkin jo kuvia albumissa. Aussit ajavat kuin hullut ja harva se päivä tiellä näkyy ruttuun ajettuja autoja. Tiellä on myös muutamia ristejä ja valokuvia onnettomuuksien uhrien muistoille. Noin 30 kilometriä matkasta on "high accident zonea" eli hyvin onnettomuusaltista tietä. Alhaalla kimaltelee turkoosi meri ja ylhäältä saattaa vieriä auton katolle kivenlohkareita. Nopeusrajoitukset ovat 40-60 km/h, mutta aussit ajavat lähes sataa. Yhtä asiaa en vaan voi tajuta. Heti kun tulee suora pätkä, niin aussien vauhti hidastuu köröttelyksi. Mutta odotapas vaan, kun tulee mutkaa ja mäkeä, niin johan on taas talla pohjassa! Mun osalta ajot ovat menneet toistaiseksi hyvin. Vasen liikennekin sujuu jo ongelmitta. Nyt tulee kai jo itsekin sorruttua ylinopeuteen, mutta yritän ajaa turvallisesti.

Töissä on ihan mukavaa, mutta tässä kuumuudessa työskentely on myös tosi väsyttävää. Onneksi suurin osa ajasta ollaan kuitenkin hotellihuoneissa, joissa on ilmastointi. Huoneet ovat kunnon lukaaleja ja niissä asuu pääasiassa rikasta väkeä ympäri maailmaa, esimerkiksi poliitikkoja ja näyttelijöitä. Mun työnkuvaan kuuluu siivota hotellihuoneita. Jos niissä asuu joku, petaan lähinnä sängyn ja vien roskapussit pois. Siivoan kylpyhuoneen ja poreammeen ja laitan huoneisiin puhtaat pyyhkeet. Se on helppoa hommaa, mutta huoneiden täyssiivous ei olekaan ihan niin hauskaa. Pitää sijata sängyt, imuroida, mopata, pestä ikkunat, kiillottaa huonekalut ja asetella kaikki tarpeelliset jutut huoneisiin. Varsinkin jos siivottavana on kolmen makuuhuoneen kaksikerroksinen luksuslukaali uima-altaineen ja grillauspaikkoineen, aikaa vierähtää useampi tunti. Riippuu tietenkin, montako tyyppiä meitä on siivoamassa.

Palkkaa saan tunnilta reilut yhdeksän euroa. Autoa en saa käyttää omiin menoihin, mutta kuskina mun ei tarvitse maksaa bensoista mitään. Lisäksi saan 20 dollaria jokaiselta ajokerralta. Välillä siivottavista huoneista löytyy myös jotakin kotiin tuotavaa. Muutaman kirjan olen löytänyt, jotka ovat olleet menossa roskiin. Yhteen huoneeseen oli jätetty noin 30 Coca Cola -pulloa. Kaljaa, viiniä ja muita juominkeja löytyy säännöllisesti, samoin ruokaa.

Aamuisin meidät työntekijät jaetaan yleensä pareihin tai kolmikkoihin, joissa sitten työskentelemme. Olen tehnyt töitä jo aika monen tyypin kanssa. Työpareihin ei yleensä voi vaikuttaa, mutta kivointa on tietenkin työskennellä jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa synkkaa hyvin. Tylsintä on työskennellä, jos samaan ryhmään sattuu kaksi korealaista. Niiden englanti ei ole kovin hyvää eikä niiden kanssa voi oikein keskustella, jos ne pälättävät vieressä koko ajan kahdestaan koreaa. Tosin yksi korealaisista on aivan huipputyyppi, jonka kanssa synkkaa tosi hyvin.

Uusi vuosikin tuli ja meni yhtä salakavalasti kuin joulu. Olin niin väsynyt viiden aamuherätyksestä, että nuokuin puolinukuksissa jo illalla seitsemältä. Kirjoittelin sitten vain blogia sen illan. Alkuperäisenä tarkoituksena oli katsella uuden vuoden ilotulitukset Cairnsin laguunilta, mutta olin liian väsynyt lähteäkseni sinne. Niinpä katselimme kaupungin ilotulitukset täältä kotoa Maranoa Streetiltä käsin. Hyvin ne näkyivät täältäkin. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja oli hassua tajuta, että Suomessa juhlitaan uutta vuotta vasta nyt.

Työt jatkuvat vielä varmaan tämän viikon loppuun. Sitten on jo varmaan aika jättää Cairns taakse. Yhtenä ajatuksena on, että lähtisimme Tasmaniaan. Se voisi olla aika erikoinen kokemus. Nyt sinne olisi myös hyvä ajankohta mennä, kun on kesä eikä siellä ole liian kylmä. En osaa vielä varmuudella sanoa tarkemmasta suunnitelmasta mitään, mutta eiköhän se tässä viikon parin aikana selviä.