Tassa blogissa esittelen kasitteen "goalainen paiva'' ja kerron teille harvoista tapahtumista, jotka rikkoivat kaavaa lepolasse - rafla- uima-allas aka Intian valtameri.

Heraan goalaiseen paivaan hitaasti. Katson kelloa avaamalla vain vasemman silmani todetakseni sen olevan yhdeksan. Haluan viela palata vaikka vain viideksitoista minuutiksi jatkamaan unta, jossa pelastelin merihadassa olleita bikinimimmeja ja tarjoilin paljain kasin rikottuja kookospahkinoita huuhtomaan epamielyttavan suolaisen meriveden tyttojen huulilta. Kommin hyttyshunnun alta suihkuun. Vesi ei ikina ole aamulla lamminta. Kerran olen ollut matkallani lampimassa suihkussa ja se tapahtui iltapaivalla, kun katolla oleva musta kanisteri oli tarpeeksi paistatellut aurinkossa. En kyllakaan tieda, mista vesi minun majaani taalla tulee. Asustelen jonkinlaisessa rottinkimajassa, jossa on palmun lehvia kattona. Sisustukseen kuuluu sanky, vanhanaikainen kassakaappi, peili seka tuuletin. Peilista nakee itsensa, kun siihen laittaa otsansa kiinni. Vessa on erillinen ''teltta'' johon minulla on yhteys sisateitse.

Olen siina vaiheessa matkaa, etta taydennyksia on tehtava. Aloitan aamun kavelemalla rannan toiseen paahan kaupoille. Yhtena aamuna ostin hammastahnaa, kun muurahaiset olivat vallanneet edellisen, toisena ostin shampoota. Kasidesia ei tarvinne erikseen mainita. Neljannen pullon korkkasin tanaan. Taitaa ainoastaan Pihlajamaen terveysasemalla olla kovempi menekki. Rantaa pain takaisin kavellessani valitsen jonkun ravintoloista aamupalapaikakseni. Aamupala noudattaa tuttua kaavaa: munakasta ja toastia. Oppineena vegena tiedan, etta munia on syotava jotta saan tarvittavat proteiinit. Ja kuppi intialaista teeta kyyti pojaksi.

Siirryn hiekalle ja oikaisen pritsille. Viisastuneena auringonottajana tiedan, etta on hyva sipaista vahan 30 volttista haarniskaa eturyijylle ja olkapaille. Siina vaiheessa, kun kirjan luvusta ei tulee enaa mitaan, koska aurinkolasit kaipaisivat pyyhkijoita, on hyvaa siirtya ''virkistavaan'' linnunmaitoon. Mikas siina kelluskella, valilla aalto yllattaa ja paiskaa rantahietikolle. Iltapaivan ensimmaisina tunteita nautin hieman pienta valipalaa, usein paistettua riisia tai nuudelia jonkun meresta nousseen kera. Palaan hiekalle toviksi tai jatkan lukemista ravintolan terassilla. Lukemisen keskeyttavat aina valilla pitkat tuijotuskilpailut meren kanssa. Muistan nuorempana, kun kerran kirkkaana paivana nain Helsingista Tallinnaan. Kukaan ei uskonu minua. Passittakaa sitten optikolle, jos vaitan nakevani Somaliaan asti. Usein mietin loistavan kirjani Metsajatin sanomaa. Kirjat ovat hyvia ystavia, olisi pitanyt nuorena kuunnella Kaisaa. Valilla uppoudun syville vesille ajatuksissa, jotka kasittelevat omaa matkaani ja sita kuka mina olen. Miksi mina olen talla matkalla? Matkalla on varmasti syvempi tarkoitus, kun nahda mita erilaiset ihmiset ovat rakentaneet eripuolille maailmaa. Painotan aina ihmisille Tunnan ja Rikun tavoin olevani matkalla, en lomalla. Sen tietavat muutkin reppulaiset, ei kukaan lomaile kuukausia. Ajattelemisen arvoisia asioita. Nyt minulla on aikaa siihen. Harvoin tulee kaytettya sita lakisaateista 12:ta minuuttia naihin aatelmiin. Olen onnistunut hiljentymaan pohdiskeluihin rannalla, jossa jotkut ovat lomalla. Jotkut matkaajat painelevat tuohineen Rishikeshiin saadakseen taydellisen lotus-asennon. Se saattaa vaatia jopa viikkojen hiljentymisen, siis ei puhetta ollenkaan. Sopisiko minulle? Katta pystyyn ja panoksia kehiin.

Illalla dinneroin usein hiukan tasokkaammin. Eilen soin ''aidossa'' italialaisessa pizzeriassa latyn. Varmistattehan Suomessa, etta kuulitte oikein, jos pizzassani ei ole lihaa. Taalla kerran annoin lihan himolle vallan ja sen muistan lopun ikaani. Varmasti muistaa junan vessakin. Merenelavat ovat suurta herkkua, niita syon paljon. Niiden tuoreudesta on paremmat takuut kuin kanoista, joita naen vain roskakasoja nokkimassa.

Tapasin lauantaina kaksi maanmiesta. Tai naisia oikeasti, kaksi kevaan kaakkois-aasiaa kiertanytta sairaanhoitajaa. Sai jalleen kuulla paikoista, jossa on hyva vierailla kun tonteille eksyy. Illasta oli vuorossa ouduin discokokemus. Lapottimet jalassa palmujen alla. Paikalle paastyani ihmettelin, miksi oli aivan hiljaista, normaalisti musiikin kuulee korvissa viela aamullakin. Ihmiset kuitenkin reivasivat viimeista paivaa, koska he kuulivat musiikkia kuulokkeista. Minunkin taytyi hakea kuulokkeet, josta sitten valitsin kenen DJ:n settia kuuntelen. Tahan on paadytty, kun melu on haluttu minimiin. Silence Discot ovat loppu peleissa toimivia, vaikka aluksi huvitti ja kummastutti. Musiikki vei kuitenkin mukanaan.

Huomenna olisi tarkotus jatkaa matkaa. Maaranpaana erittain odotettu Hampi, josta olen kuullut pelkkaa hyvaa. Paikka on pikkuruinen pyha kaupunki sisamaassa monine kuuluisine temppeleineen.

Kuulemiin Hampista!

Days here in Goa follow the same order. Sunbathing-swimming-eating

I've just enjoyed by reading good book and eating excellent seafood. I love to watch the sea and get deep in my thoughts. Questions such as ''why am I doing this and who am I'' are some of those I wanna get an answer. ;)

Saturday night I had my weirdest disco moment. Disco was silent, everybody had headphones and then we danced.

Tomorrow evening I will take a night bus to Hampi. I've heard so much good of it.

Next time from Hampi!