Matka Etelä-Kiinan merellä jatkuu! Voikun olisikin aikaa seilata täällä risteillen. Lensimme torstaiaamusta Cebusta Taipeihin, Kiinan tasavaltaan vaikkakin epävirallinen Taiwan onkin nykyään yleisessä käytössä. Kiinan tasavalta on hyvin erilainen paikka kuin mantereella sijaitseva Kiinan kansantasavalta. Taiwan on huomattavasti vapautuneempi markkinatalous kuin kansantasavalta. Taiwanin pienehkö ongelma maailman markkinoilla on kansantasavallan harjoittama yhden Kiinan politiikka (eli on vain yksi Kiina ja Taiwan on vain yksi kansantasavallan kapinoiva maakunta), mikä tarkoittaa, että Taiwanilla on vain diplomaattisuhteet 23 maahan. Silti maailmanparhaalla passilla, Suomi-passilla maahan pääsee viisumivapaasti.

Taipei vaikutti hyvin miellyttävältä paikalta, todella kehittynyt julkinen liikenne ja kiva twisti modernia ja perinteisempää. Painelimme suoraan Taipei 101 (kuvassa, todellinen kaunokainen pilvenpiirtäjäksi), yli 500 metriseen pilvenpiirtäjään, joka hallitsee kaupunkikuvaa. Rakennuksessa pääsee vierailemaan kerroksessa 89/101, josta aukeaa ihan nätti näkymä kaupungin ylle. Käveltiin hurjasti kahden Taipei päivän aikana, tarkastettiin kaupungin keskustasta löytyvä Vapauden aukio, jonne on tehty iso muistomerkki Chiang Kai-shekille, joka oli/on yhtä iso persoona kuin Mao Zedong kansantasavallassa. Ahmittiin urakalla DIm-Sumeja ja minä jatkoin nuudelikeittojen syöntiä. Toisena päivänä käytiin myös Taipein eläintarhassa katsomassa pandoja. Olivat mukavan leikkisiä, eivätkä vain nukkuneet tai syöneet koko ajan bambua, kuten normaalisti tuppaavat tekemään. Tarhasta löytyi todella hyvä valikoima lajeja. Harmiksemme gorilla vain retkotti ketarat ojossa vetäen zetaa, mutta simpansseja seurattiin pitkään, koska pieni poikanen oli lumoava.

Lauantaina luotijuna sujahti puolessatoista tunnissa saaren eteläosaan Kaohsiungiin, joka on yksi maailman suurimmista satamakaupungeista. Se ei ollut syy vierailuun, vaan halusimme nähdä vähän muutakin Taiwania. Kaohsiung, muutaman miljoonan asukkaan pitäjä tarjosi vähän perinteistä lohikäärme- ja tiikeritemppeliä lootuksia täynnä olevan lammen rannalla. Liikuimme sutjakasti kaupunkipyörillä, ja totesimme, että oli ehkä jopa matkan lämpimin päivä. Muuten kaupunki ei kyllä ole mikään super mielenkiintoinen kohde kaikella kunnioituksella. Illalla söimme katumarkkinoilla erilaisia vartaita, oli mahtavaa palata jälleen kanansydämien makuun, joita popsin ahkerasti Kiinan reissulla 2012.

Matkamme jatkui lyhyell lennolla idän kasinokaupunkiin Macaohon, joka oli vain porttimme Hong Kongiin. Siirryimme pienehköltä kentältä lauttaterminaaliin, josta hurautimme tunnin matkan illan pimetessä Hong Kong Islandille. Painelimme suoraan iltapesuille ja pehkuihin, koska aamulla koitti Victoria's Peakin valloitus. Edellisellä vierailulla olin menossa ylös joskus puolenpäivän aikaan ja silloin jonot olivat muutaman tunnin luokkaan. Nyt aamuvirkkuina varmistimme nopean yhteyden ylös legendaarisella ratikalla ja kävelimme alas. Näkymät ovat ehdottomasti vierailun arvoiset, ja reitti alas kulkee jyrkästi metsän läpi. Liekö ennakoinut tulevaa, kun täräytti yllemme kunnon muutaman minuutin rankkasateen ja kastuimme vaikka kerkisimmekin suht nopeasti suojaan. Siirryimme mantereen puolelle Kowlooniin toisen yön majoitusta varten ja kuulimme taifuunin lähestyvän Hong Kongia. Kävimme vähän kävelemässä rannassa, mutta se loppui lyhyeen kun tuuli puuskissa alkoi jo hallita liikkumistamme. Illalla kun olimme lähdössä matkan viimeiselle illalliselle, niin hotellin pääovet olivat jo suljetut ja takaoven kautta alkanut taksin saamisen yritys osottautui mahdottomaksi. Eli eikun hotellin buffettiin herkuttelemaan ja lopputulos on tunnetusti ähky. Erinomainen kala- ja jälkiruokapöytä eli molemmille jotain, mutta ei silti 75 euron arvoinen.

Viimeinen aamu on sarastanut ja edelleen harmaa on pääväri hotellin ikkunasta lahdelle katsottaessa. Sade ropisee ja vain osa vastarannan pilvenpiirtäjistä esittäytyy. Myrsky tuulet näyttää rauhoittuneen ja tarkistin lentoliikenteen palautuneen lähes normaaliksi, eli kotimatka voinee alkaa.

Matka on jälleen ollut opettavainen ja maukas. Olen taas piirun verran avarakatseisempi ja ymmärrän erilaisia kulttuureita paremmin. Vatsa on saanut nauttia mitä mielenkiintosemmista herkuista päivittäisten nuudelikeittojen lisäksi. Olemme oppineet toisistamme uutta, voin kertoa että kaikki hyvät ja vähemmän hyvät luonteenpiirteet eivät tule tutuiksi tutussa ilmapiirissä. Eli eikun matkaamaan! Tässä kaikki tällä kertaa. Matkahautumo käynnistyy punomaan uusia reittejä ja palaataan asiaan, kun sitä jälleen on :)