Iida: Saavuimme Mumbaihin varhain maanantai aamuna. Lentomme Aurangabadiin lähti vasta iltapäivällä, joten vaihtoehtoina oli joko nukkua kentällä, mennä Elmon ennalta katsomaan hotelliin nukkumaan tai lähteä tutustumaan Mumbaihin. Päädyimme ottamaan riksan lentokentältä ja ajamaan hotelliin, jonka Elmo oli ennalta edellisenä iltana katsonut. Kun saavuimme hotellin eteen oli se autio ja näytti siltä ettei ollut edes toiminnassa. Onneksi kuskimme tiesi hotellin jota suositteli meille ajoi meidät ystävällisesti sinne samalla hinnalla. Pääsimme nukkumaan valkoisiin lakanoihin ja saimme otettua kunnon unet ennen seuraavaa lentoa.

Lentomme Mumbaista lähti pari tuntia myöhässä, joten saavuimme Aurangabadiin maanantaina alkuillasta. Kun tulimme lentokentältä ulos useampi taksikuski hyökkäsi kimppuumme tarjoten jokainen omaa kuljetuspalveluaan. Tarjolla oli riksoja ja tavallisia takseja. Matkaa hotellillemme oli useampi kilometri, joten valitsimme tavallisen henkilöauto taksin. Elmo oli kertonut minulle jonkin verran Intiasta ennen sinne saapumistamme, joten minulla oli päässäni jonkinlainen kuva mitä tuleman piti. Huomasin jo automatkalla hotellille, että kuvitelmani olivat olleet jokseenkin lieviä. Elmo oli valaissut minua kaottisesta liikenteestä, mutta todellisuus rävähti silmilleni sata kertaa kaottisempana. Kuljettaja ajoi todella vauhdilla ja soitti torvea ahkerasti. Taksi pujotteli muiden henkilöautojen, riksojen, ihmisten ja lehmien välissä.Tiesin kyllä, että lehmät ovat Intiassa pyhiä eläimiä, mutta en tosiaan osannut arvata, että ne kulkevat kirjaimellisesti liikenteen seassa! Mielessäni kävi useampaan kertaan, että kohta rysähtää. Pääsimme onneksi turvallisesti hotellille. Huoneemme oli ihan suht siisti, mutta aika kolkko. Jätimme tavarat huoneeseen ja lähdimme varaamaan junalippuja seuraavaan kohteeseemme Agraan. Lippujen ostaminen oli melkoinen operaatio ja paikalliset etuilivat surutta jos ei pitänyt puoliaan. Saimme lopulta liput ostettua. Lippujonossa tapasimme saksalaisen Moritzin, joka oli sattumoisin samassa hotellissa meidän kanssamme. Moritz oli kärsinyt kahden päivän vatsataudin ja maannut kyseiset päivät yksin hotellihuoneessaan. Nyt hänen olonsa oli jo onneksi helpottamaan päin. Sovimme hänen kanssaan, että menemme seuraavana päivänä yhdessä katsomaan Ajantan luolia. Syy miksi matkustimme juuri Aurangabadiin oli, että näkisimme Ajantan ja Elloran luolat.

Matkustimme Ajantan luolille paikallisella bussilla. Matka kesti kaksi tuntia. Hintaa bussimatkalla oli noin 2 euroa. Bussi ajoi todella kuoppaista tietä ja kuskin käsi kävi ahkerasti torvella. Edellisillan taksikuskin hurjastelu ei enää hetken päästä tuntunut miltään bussin todella vauhdikaan ajamisen rinnalla. Bussi ohitteli kuoppaisella tiellä surutta kaikki kulkuneuvot, jotka eteen sattuivat. Alkumatkan istuin jäykästi tuijottaen silmä kovana tietä ja ajatellen, että näinköhän päästään yhtenä kappaleena perille. Jossain vaiheessa huomioni alkoi kiinnittyä maisemiin ja pikkuhiljaa kai aloin luottaa siihen, että kuski tietää mitä tekee ja vie meidät turvallisesti perille. Ajoimme pienten kylien läpi, jossa ihmiset asuivat milloin minkäkinlaisessa hökkelissä tai telttaa muistuttavassa majassa. Pienet lapset kulkivat paljan jaloin, naiset värikkäissä intialaisissa asuissa ja kulkukoirat ja lehmät elelivät sovussa ihmisten parissa. Muutama lehmien vetämä kärrykin näkyi. Joka puolella oli roskaa ja haju ulkona bussin pysähtyessä oli melkoinen. Ajattelin monta kertaa, että miten ihmiset pystyivät asumaan niin alkeellisissa oloissa ja mitä kaikkia tauteja likaisissa oloissa oikein pesii.

Lopulta pääsimme perille Ajantan luolille. Luolat olivat kallioon kaivettuja. Kiertelimme Elmon ja Moritzin kanssa luolia keskenämme vaikka kaikenlaisia oppaita olisi ollut tarjolla, mutta päätimme ettemme halunneet maksaa oppaasta. Luolat liittyivät buddhalaiseen uskontoon ja melkein jokaisen luolan perällä Buddha istua pönöttikin. Kiersimme kaikki noin 30 luolaa paahtavassa auringossa. Paikka oli hieno ja luolat todella taivasti kaiverrettu. Mietimme moneen otteeseen miten niin tarkkaa työtä on voitu joskus muinoin tehdä. Kierrettyämme luolat söimme ja odottelimme Moritzia, joka oli jäänyt omassa tahdissaan kiertämään luolia. Moneen otteeseen sitkeät kaupustelija tulivat myymään meille erilaisia kiviä ja eräs jopa intialaista Kama Sutra kirjaa :D Emme ostaneet mitään.

Takaisin Aurangabadiin matkasimme henkilöautolla, koska bussien aikatauluista meillä ei ollut mitään tietoa ja ketään ei huvittanut mennä tien viereen odottelemaan. Tie oli edellen kuoppainen, mutta henkilöauton kyydissä matka sujui huomattavasti mukavammin.Paluumatkalla näimme bussin, joka oli ajanut puuta päin ilmeisesti ohitustilanteen yhteydessä. Kaikki matkustajat olivat ulkona ja näyttivät ainakin päällisin puolin olevan kunnossa. Kävi kyllä mielessä, että jos olisimme menneet takaisin bussilla olisimme voineet olla juuri tuossa puuta päin ajaneessa bussissa..Onneksi kuskimme ajoi huomattavasti rauhallisemmin kuin aamupäivän bussikuskimme. Pääsimme kuin pääsimmekin hotellille turvallisesti.Päivä oli ollut pitkä, joten loppuillan lepäilimme ja katselimme ohjelmia Elmon koneelta.

Seuraavana aamuna lähdimme Elmon kanssa taksilla Elloran luolille. Olimme edellisenä iltana tehneet diilin hotellimme edustalla oleilleen taksikuskin kanssa edestakaisesta matkasta luolille. Intiassa ei pahemmin kyllä taksia pidä odotella. Kuskit kirjaimellisesti päivystävät hotellien ja turistinähtävyyksien edustalla ja hyökkäävät heti kimppuun. Hinta on se, josta saa välillä kunnolla väitellä. Tie Elloran luolille oli huomattavasti paremmassa kunnossa ja auto ajoi sulavasti ja ihanan rauhallisesti meidät perille Elloraan. Kiertelimme luolia suht rivakkaan tahtiin. Osa oli aikalailla samanlaisia kuin mitä olimme edellisenä päivänä jo Ajantassa nähneet. Alueella oli myös temppeli, jota kävimme ihastelemassa. Upeat kaiverrukset ja patsaat laittoivat taas miettimään minkälaisia taitelijoita ennen muinoin on oikein elänyt. Liikkeellä oli jonkin verran koululuokkia opettajiensa johdolla. Muutamat tyttöoppilaat tulivat kysymään pääsevätkö meidän kanssa samaan kuvaan. Olimme ilmeisesti heidän mielestään luolien lisäksi myös jonkinlaisia nähtävyyksiä :D Matkasimme takaisin hotellille, otimme pikaiset suihkut, pakkasimme kamat ja menimme syömään lounasta ravintolaan jossa jo edellisenä iltana olimme syöneet maittavan illallisen. Sitten alkoi Intian reissun yksi mielestäni jännittävin osa. 18 tunnin junamatka seuraavaan kohteeseemme Agraan. Olin mielessäni etukäteen kuvitellut kuinka sulloituisimme täyteen junaan, istuisimme kuin sillit suolassa vaunussa, joka olisi täynnä Intialaisia miehiä ja kuinka en uskaltaisi jäädä hetkeksikään yksin istumaan Elmon käydessä esim. vessassa. Onneksi kuvitelmani osoittautuivat kuitenkin vääriksi. Makuuvaunu oli jaettu kuuden hengen loosseihin, niin että kummallakin loossin seinustalla oli kolme kerrosta vuoteita. Meillä oli alin ja keskimmäinen peti. Vaunussamme oli ilmastointi, tilaa istua alimmalla pedillä oli hyvin ja valtaosa kanssamatkustajista oli lapsiperheitä. Ainoastaan junan vessa osoittautui ehkä jopa pahemmaksi kuin olin osannut kuvitella. Vessassa oli reikä lattiassa, joten kaikki mitä siihen reikään teki tippui suoraan junan raiteille. Itse vessa haisi niin pahalle, että nenän kautta ei voinut hengittää, paperista ja saippuasta ei ollut tietoakaan. Kun olin asioinut vessassa ensimmäisen kerran päätin, että juon mahdollisimman vähän, jotta reissuja vessaan ei tulisi kovin montaa. Illan mittaan jouduin käymään vessassa kuitenkin vielä kaksi kertaa. Saimme ajan kulumaan junassa yllättävän hyvin. Katselimme Elmon läppäriltä elokuvan sekä sarjoja. Otin päiväunet, luin kirjaa ja seurailin muita matkustajia. Olimme meidän vaunumme ainoat länsimaalaiset. Yö junassa meni myös yllättävän hyvin. Reput uskalsi hyvin jättää lattialle alimman sängyn alle. Illan mittaan jutustelimme samassa loossissa olevien kahden intialaisen miehen kanssa, jotka olivat menossa Delhiin työmatkalle.

Saavuimme Agraan reilu tunnin myöhässä aluperäisestä aikataulusta. Elmo olikin osannut odottaa, että juna on vähintään tunnin myöhässä. Agran asemalla meillä oli taas edessä junalippujen osto Delhiin. Emme olleet syöneet mitään aamupalaa ja kello läheni jo yhtätoista kun seisoimme kolmannessa lippujonossa, koska aluksi olimme menneet väärään rakennukseen ja jonottaneet siellä siis turhaan. Elmo joutui siinä rauhoittelemaan minua useampaan otteeseen kun sain kiukunpuuskia milloin mielestäni liian hitaasti liikkuvasta jonosta, paikallisista, jotka vain tunkivat eteemme ja virkailijan liian hitaasta toiminnasta. Lopulta saimme liput oikeaan junaan ja lähdimme kohti taksikuskeja, jotka huomasivat meidät jo hyvin matkan päästä ja juoksivat meitä vastaan tarjoten jokainen omaa kyytiään. Matkasimme hotellille riksalla, koska kaupungista ei pahemmin tavallisia henkilöautotakseja ollut. Olimme varanneet ensimmäiseksi yöksi hieman tasokkaamman kolmen tähden hotellin, jossa oli uima-allas katolla. Saimme hotellin halvalla, koska Intiassa on tähän aikaan vuodesta low season. Heti sisäänkirjautuessa kysyimme voisimmeko jäädä toiseksikin yöksi. Se onneksi järjestyi. Söimme lounasta hotellin kattoterassilla.Lounaan jälkeen vaihdoin bikinit päälle ja siirryin uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Oli ihanaa vain maata auringossa ja nauttia lämmöstä. Elmo ei ollut auringon palvonnasta aivan yhtä innoissaan kuin minä ja viihtyikin hotellihuoneessa paremmin. Illalla lähdimme riksalla syömään ravintolaan, jonka Elmo oli valmiiksi katsonut. Kyseessä oli perheen omistama hyvätasoinen Intialaista ruokaa tarjoava ravintola. Perheen lapset tarjoilivat, äiti valmisti annokset ja isä piti koruliikettä ravintolan alakerrassa. Maittavan illallisen jälkeen kävimme ihastelemassa koruja. Ennen hotellille paluuta kävimme vielä paikallisessa bazaarissa. Vierailu jäi kuitenkin lyhyeen, koska bazaari ei ollut aivan sitä mitä olimme kuvitelleet. Kojut olivat vilkkaasti liikennöidyn kadun varressa ja kun vieressä ajaa mopoja, autoja ja riksoja vauhdikkaasti ja torvt soiden ei siinä oikein ostosten tekoon voi keskittyä kun saa miettiä milloin joku ajaa päälle. Lähdimme siis pikaisesti kohti hotellia. Illan vietimme lepäillen huoneessamme.

Perjantaina minä vietin aamupäivän uima-altaalla auringosta nauttien ja uiden. Elmo tuli seuraksi pieneksi hetkeksi ennen lounasta. Muuten hän oleili huoneessamme. Iltapäivällä lähdimme tutustumaan Agran linnoitukseen. Linnoitus oli suuri ja näyttävä. Kiertelimme siellä jonkin tovin. Illallista kävimme syömässä samassa ravintolassa kuin edellisenäkin iltana, koska olimme niin tyytyväisiä ruokaan.

Lauantai aamuna nukuimme pitkään. Söimme lounasta hotellin ravintolassa ennen kuin vaihdoimme majapaikkaa reilun kilometrin päässä sijaitsevaan hostelliin. Majoituimme neljän hengen huoneeseen. Alkuillasta lähdimme sitten katsomaan kuuluisaa Taj Mahalia. Kuten arvata saattaa emme suinkaan olleet ainoat, jotka kuuluisaa rakkauden monumenttia olivat päättäneet lähteä katsomaan. Portilla oli tarkat turvatarkastukset ja naisille ja miehille omat jonot. Minunkin laukku pengottiin perinpohjaisesti ja purkat jäivät virkailijalle. Niitä ei saa alueelle kuljettaa, ettei vain roskaa kaunista ympäristöä. Taj Mahal oli kyllä upea ja käymisen arvoinen nähtävyys. Ihmisiä oli vain aivan liikaa. Turistien liput ovat huomattavasti kalliimmat (noin 12e) kuin paikallisten, mutta niillä pääsee onneksi jonojen ohi varsin kätevästi. Olimme taas jonkinmoinen nähtävyys kun monet intialaiset halusivat päästä kanssamme samaan kuvaan. Kävimme syömässä viimeisen Intia illan kunniaksi vähän tasokkaammassa ravintolassa, jossa Elmo söi ensimmäisen kerran koko viikon aikana kanaa, kun kuulemma lihan himo voitti. Minä jatkoin kasvislinjalla. Kun palasimme hostellille oli huoneeseemme muuttaneet kaksi amerikkalaista tyttöä. Molemmat olivat asuneet vuoden Thaimaassa ja opettaneet siellä englantia. Nyt olivat matkalla Nepalin kautta takasin Jenkkilään. Ilta meni jutustellessa tyttöjen kanssa ja postikortteja kirjoittaessa. Kävimme aikaisin nukkumaan, koska seuraavana aamuna juna Delhiin lähti jo kello kuusi. Junamatka meni nukkuessa. Intiassa junat eivät ole erityisen nopeita, nimittäin 200km matkaan meni aikaa viisi tuntia, koska ei niin kovin yllättäen juna oli aikataulusta myöhässä tunnin kun saavuimme Delhiin. Delhin juna-asemalta on kätevä yhteys lentoasemalle metrolla. Menimme suoraan lentokentälle, vaikka Elmo kovasti koitti houkutella minua tutustumaan Delhin keskustaan. Olin kuitenkin jo niin täynnä Intiaa, että halusin vain suoraan lentokentälle. Delhistä lensimme Kolkataan ja täällä tällä hetkellä odotellaan, että yölento Bangkokiin lähtee. Näyttää olevan myöhässä...

Elmo: Aika omistautuvasti näytti Iida kirjoittavan viikon Intian seikkailusta. Hän uhosi kovasti jo puolessa välin viikkoa, että kovin montaa kaunista sanaa hänellä ei Intiasta ole blogiin sanoa. Ja siis turhautumista oli havaittavissa, voin sanoa. Välillä selvästi ärsytti ja se kuuluu pitkän reissun kaavaan. Erityisesti Intiassa. Muistan minkälainen kulttuurishokki itsellä oli ekalla kerralla, juuri ensimmäisellä viikolla olin valmis viheltämään pelin poikki ja lentämään uusiin maisemiin. Lopulta jäin kuukaudeksi ja koin hienoja juttuja, jotka saivat minut palaamaan. Itseään huvitti useasti viikon aikana, kun koki monta Dejavuuta. Tyyliin, ainiin täällä haisee tältä, Intialaisia on näyttää olevan joka paikassa aivan liikaa ja kaikesta yritetään rahastaa, vaikka se ei länkkärille paljoa kustannakkaan. Iida juuri kuvaili, että kamalinta oli juuri yleinen likaisuus. Roskia on kaikkialla ja niiden seassa asutaan kaikkien eliöiden kesken jotka vain näissä olosuhteissa selviävät. Ulkona liikuttaessa nenään kiirii usein kolme hajua; Skeida, urina ja pakokaasu. Viimeisin ehkä se näistä mieleisin. Ja vaikka sellainen mielikuva saattaa tulla, että Intiassa reissaaminen on selviytymistä ja pientä kärvistelyä, niin kyllä se myös paljon antaa. Näin paljon hienoja paikkoa, opin todella suuresti nauttimaan intialaisesta ruuasta ja olen jälleen astetta kypsempi ymmärtämään maailman menoa. Intialainen ruoka, vege sellainen pysyi tällä kertaa mukavasti sisällä. Otronen-Rippentrop sopimus piti ja molempien koskemattomuutta kunnioitettiin. Toinen kertako on aina sitten jo astetta helpompi. Tällä kertaa meillä oli myös toisemme jakaaksemme ympärillä vallitsevaa sekasortoa. Ja rehellisesti sanoen, kun vertaa viime kertaa, niin tällä kertaa ei sitä joutunut kauheasti itseään haastamaan. Enemmänkin meni toiselle todetassa, että tällaista täällä on. Vaikka on vuosien mittaan huomattavasti muuttunut mukavuudenhaluisemmaksi, niin välillä tuli fiilis, että vähän undergroundia ois kiva kokea. Enkä nyt tarkoita sitä infernaaliribbeä yöjunassa, vaan elää astetta enemmän kansanomaisesti. Tällä kertaa mentiin enemmän turistiluokkaa ja kuten yltä voidaan lukea, on siinäkin omat twistinsä :)