Aloitetaan oppitunnilla intialaisesta kulttuurista. Sunnuntai-iltana istuin oluella paikallisen elokuvakoordinaattorin kanssa. Hanen kertomus taman maan ihmisten tietysta toimintamallista pysaytti minut silla sekunnilla. Tunnetaanko taalla tasa-arvoa? Hanen mielestaan kylla.

On kyse naimisiin menosta. Varmasti kaikki ovat joskus kuulleet tarinoita vanhempien valmistelemista naimakaupoista. Ihan niin simppelisti asiat ei kuitenkaan mene. Uskon, etta taallakin on mahdollisuus ''edeta hitaasti'', asua avoliitossa ja saada papin siunaus kuumailmapallossa. Usein asiat etenavat kuitenkin nain: Lehdessa on ilmoitus tyttaresta perustiedoilla. Tule katsomaan, osoite jne. Sovitaan tyttaren isan kanssa aika, jolloin paasee hieromaan kauppoja. Tytar esittaytyy objektimaisesti. Ei puhetta, kavely eteen, kavely pois. Sitten alkaa kaupan teko. Mita perheella on tarjota mahdolliselle tulevalle vavylle? Auto, kodinkoneet, kultaa, rahaa, mita vain, taivas on usein rajana. Vavy usein sanelee ja perhe tottelee. On julmia tarinoita, miten koyhat ottavat lainaa saadakseen naitettua tyttarensa. Joka puolella nakyy mainoksia, jotka julistavat kuinka myos tytar on arvokas. Intia on kieltanyt odottavilta perheilta mahdollisuuden selvittaa lapsen sukupuoli ennenaikaisesti, koska moni teki abortin tai hankki keskenmenon kun kuuli odottavansa tytarta. Maan valtavan korruption (palaan maan korruptioon viela summaryblogissa "This was India" :D) takia rahalla selviaa melkein aina, joten laakarille rahiseva kadenpuristus, niin eikohan saada asioihin selvyytta. Saannostelya taalla ei ole Kiinan tavoin. Ja tekee tasta maasta viela maailman suurimman. Jotkut ukot kehtaavat viela kiristaa myohemmin perheita, etta lahettavat tyttaren takaisin elleivat saa lisaa sita sun tata. Perheille on suurin hapea, jos sulho jattaa heidan tyttarensa. (Kuten muistamme Great Khalin ja Jinder Mahalin storylinen taannoin Smagissa.)

"Jos mies sanoo: vaimo tuo viskia, niin han myos sita hymyillen tuo" Taman myos kuulin. Kuulemma ottaa sukat pois ja mita vain. Intialaisille tyttarille opetetaan, etta tehtava on palvella miesta. Mies tekee tyon, nainen hoitaa kodin. Ja nahtavasti miehen ollessa kotona myos hanet. Kun miehella on kavereita kaymassa, nainen on oikeutettu kurkkaamaan verhon takaa kysyakseen, josko miehet haluisivat jotain. Lainaan tahan loppuun viela osan keskustelustamme:

Elmo: It sounds like the woman is a men's slave. We would say in Finland that lady stays between the fist and the oven. (Kuullostaa aivan silta, etta nainen on miehensa orja. Me sanoisimme Suomessa, etta nainen pysyy nyrkin ja hellan valissa)

John: That's pretty much how it goes. But that is equality. (Pitkalti noin se menee, mutta se on tasa-arvoa)

Ja rauhotutaas sitten siella. Varmasti moni ajattelee, etta nyt kuohitaan John ja vedetaan pitkalla siimalla lippusalkoon, mutta puolustan hanta hieman. Han ei ole naimisissa, on kristitty ja elaa hyvin lansimaalaista elamaa. Opin tuntemaan hanet ja voin sanoa, etta totaalinen herrasmies. Kaikki tuntevat hanet pitkalti Cochissa ja han ihmiset tyonsa takia, joten han tietaa mista puhuu.

Muutamalla taisi herata uteliaisuus ruudun silla puolen. Anonyymisti vaan kommenttia alalaitaan. 400 e Finskilla Delhiin, mutta eikohan sen saa kaupoissa takaisin ;)

Leikki sikseen. Karua meidan korviin, mutta taas paikallisille on liian karua nahda nainen bikineissa rannalla. Maassa maan tavalla.

Voin oikein hyvin, kiitos kysymasta :D Sitten viime nakeman olen matkustanut Keralaan. 26:n tunnin junamatka sujui yllattavan kivuttomasti. Oppineena tankkasin ja valmistauduin matkaa varten yhta tarkasti kuin olisin tehnyt 50 km hiihtoon olympialaisissa. Pienia huikkia, muutama riisinjyva siella taalla. Talla kertaa jouduin vierailemaan vessassa vain kerran, joten olin huomattavasti paremmassa hapessa. Kuuma junassa oli kuin patsissa. Rakas valkoinen Ali Baba paita on nyt tumman harmaa kaiken maailman polysta ja hiesta. Pohdin, etta pelastaakohan 90 asteen pesulakaan sita vai antaisinko sen jollekin paikalliselle. Menettaminen tuntuu pahalta, mutta tuntuu myos pahalta etta joku pitaisi sen tuoksuista paitaa paallansa. Junan arkea on kokoaikainen markkinatoiminta. Asemille saavuttaessa myydaan myos ikkunasta sisaan. Pitkin matkaa on kaikkea tarjolla aina vanupuikoista mita kummallisimpiin ruokiin. Kamalimpia ovat kaikki melua ja arsyttavaa pilipali-metakkaa pitavat pelit ja kynat. Kun oikeen olin vasynyt niin olin jo aika lahella kaivaa taskusta pari nelinumeroista Gandhia ja ostamaan myyjan hiljaiseksi. Kerjalaiset ovat myos yksi riesa. Lattialla ryomi jalaton mies apina sylissa. Sitten tuli nainen, jolla oli paan kokoinen kasvain kaulassa. Sokeita ja arpisia riitti joka vaunuun. Junissa on yksi suuri ongelma, siella ei ole yhtaan roskista. Kaikki hyodyton lentaa samantien ikkunosta pellolle tai asemalaiturille. Jouduin loppumatkasta itsekin alistumaan jo riskirajoilla olevan luonnonkuormitukselle. Penkin alle ei mahtunut enaan yhtaan pulloa tai pussia. Nukuin suurimman osan matkasta ja muun ajan tuijottelin ikkunasta paikallista elamanmenoa. Kolmas aloittamani kirja ei ole saanut minusta tarvittavaa niskalenkkia.

Saavuttiin puoli viiden maissa aamulla Kochiin. Matka edelleen jatkuun Joannen kanssa, joten etsimme Fort Cochinin saarelta majapaikan. Ja pistetaan piste sitten kaikille velloville huhuille. Pitakaa vaan ilmoitus Hesarissa ;)

Aamulla oli tarkotus matkata tiikerireservattiin noin 200 kilometria, mutta kuulimme etta se ei onnistuisi paivaretkena. Ei ollut mitaan mahdollisuutta saada sunnuntaina kuskia, joka ajaa viisi tuntia suuntaansa. Unohdin jalleen taysin, etta liikkuminen Intiassa on pitkajanteista. Kochi oli kuitenkin erittain viihtyisa kaupunki paivaksi. Kaupunki kuuluu mailmassa harvinaisiin paikkoihin, jossa muslimit, kristityt ja hindut elavat sulassa sovussa. Se nakyy myos selvasti katukuvassa, tahan mennessa ''eurooppalaisin kaupunki'' mita olen matkalla nahnyt. Naimme kirkon, johon eras matkailuesikuvistani, Vasco da Gama aikanaan haudattiin, ennen myohempaa siirtamista Portugaliin. Kirkkokierroksella kaytiin myos Synagogassa, jolla oli pitkat perinteet seuduilla. Juutalaiset kavivat intialaisten kanssa kauppaa jo kuningas Salomonin aikaa. Ihan Trivial Pursuit ainesta, pistakaa korvan taakse.

Sitten kuvioon astui jo tuntemamme John. Kochin omapoika. Massipaallikko, jolla on sydan. (Asuu aitinsa kanssa) Han tarvitsi lansimaalaisia esittamaan jooga/hierojaopiskelijoita paikallisen Sylvester Stallonen elokuvaan. Sympaattinen jatti, Babu Raj, nayttelee paarooliin, ohjaa ja tuottaa. Entinen action-sankari, nykyinen koomikko. Istunut myos seitseman vuotta linnassa puukotettuaan suutuspaissaan elokuvateatterissa. Ja han myos toimii edelleen lakimiehena :D. Paikalliset ymparoivat kuvauspaikan innoissaan, niin suuri nimi Babu Raj on taalla. 12 tuntia kuvattiin, ruoka ja juoma palkalla, mutta hauskaa oli. Koko tuotantotiimi letkeeta jengia Babu Raj etunenassa. Mainittavan arvoista oli, etta Babu Raj ei osannut vuorosanoja vaan toisti ne kuiskaajan jalkeen filmin pyoriessa. Puomimiehia ei ollut ollenkaan, joten aanen tallentuminen nauhalle jai minulle epaselvasti. Epailen, etta aanitys tehdaan mahdollisesti jalkikateen, silla eras avustaja puhui puhelimeen yhdessa kohtauksessa vaikka ''action'' oli huudettu jo tovi sitten. Muutenkin Suomeen verrattuna tyypillinen intialainen kaaos vallitsee koko ajan. Puhelimet soi kaikilla jatkuvasti ja yleista haslinkia. Lupasivat lahettaa kopion kunhan saavat valmiiksi. Vuokarataan Tennarin ykkonen ja tsiigataa patka: Naughty Professor!

John ajoi meidat kuvauspaivan jalkeen etelaan Aleppeyhyn, missa kuuluisat back watersit alkaa. Yovyttiin raskaan paivan jalkeen tasokkaasti ihastuttavan perheen kartanossa. Aamulla perheen aiti laittoi maittavan aamupalan, jotta oltaisiin valmiita kahdeksan tunnin veneretkeen takavesien kautta Kollamiin. No, jalleen kerran piti nopeasti luoda uudet kuviot, silla vene oli rikki ja korjaaminen veisi liian pitkaan. Otimme bussin Kollamiin, jossa teimme kanottiretken pitkin takavesia. Kyseessa on sisamaissa oleva vesiverkosto, jossa on erikokoisia jokia. Ihmiset asuu niiden varrella ja kaikki pyykin pesusta ruuanlaittoon pyorii vesiston ymparilla. Eli silti jotain uutta ja ainutlaatuista, vaikka olenkin kaynyt Suomenlinnassa ja kalastanut Pielisella.

Illalla satoi jalleen, kun siirryimme snobisti taksilla viela 40 kilometria etelaan, Varkala Beachille. Niin kuivan pohjoisen jalkeen on tullut muutana iltana todistettua hurjia ukkosia. Salamat halkoo kirjaimellisesti taivaan. Eli tulimme taksilla, matkaan Kollamista tarttui ranskalainen, neljaa kymmenta ainoastaan numeroina lahestyva nainen. Kaynyt jotain politiikan toita tekemassa Suomessa, vieraillut husky-ajelulla Lapissa ja syonyt poroa. Onhan meillakin turismia. Maksoimme taksista 12 euroa. Hitto, eihan silla paase edes Alesta Hakaniemeen pilkun jalkeen. Kaksin matkustaessa on loistavaa mm kulujen jakaminen. Ja on viela offseason, jolloin voi asustaa hohdokkaissakin mestoissa. Nyt asumme bungalovissa, joka maksaa marraskuussa yolta yli 70 euroa ja nyt minun osuuteni on seitseman euroa. Varkala Beachille muutenkin peukku. Ranta on luonnollisesti alhaalla meren aarella, mutta kaikki muu on rakennettu kielekkeelle, josta on loistavat nakoalat. Nyt hieman ehka pilvista arnoldin ottoon, mutta parjaan kylla ilmankin. Kuulemma nyt on Keralan mangosateet, aloittavat taman herkun sesongin etelassa.

Huomenna illasta siirtyminen Trivandrumiin, osavaltion paakaupunkiin, josta lento Singaporeen. On aika jattaa haikeat hyvastit Intialle. Kuulemiin Singaporesta. Pus&Kram

The frightening 26-hour train trip went better than I expected. This time I just drank and ate when I really had to. It worked, there were no unnecessary visits to the toilet.

In Cochin I met an indian movie coordinator who needed me. I had a star moment in the indian movie called "Naughty Professor"

I did the backwater tour in Kollam. We saw local people living in the jungle farming shrimps and fish.

Yesterday evening I arrived at Varkala Beach. Famous for its cliff and big waves. Tomorrow I will go to the state capital Trivandrum.

It is time to say farewell to India. Next stop Singapore. I may have to buy another pair of leather shoes ;)