Viimeiset reissupäivät mukavasti takana ja odotellaan lennon lähtöä Kuala Lumpurin kentällä. Kota Kinabalun luksus hotelli oli juuri mitä tarvitsimme viimeisten päivien iloksi. Meillä ikkunasta näkyi kaunis merimaisema, huone oli vimosen päälle ja allasalueella oli lämmin köllötellä. Iltasella söimme hyvin resortin monissa ravintoloissa, ekana iltana oltiin buffetissa ja toisena hifisteltiin kiinalaista keittiötä. Buffetissa oli oma keitto- ja pastakokki, jotka tekivät sinulle juuri haluamasi annokset. Iida viihtyi suurimman osan päivästä altaalla, minäkin siellä aina hetken kävin hikoilemassa, mutta kömmin takaisin puhtaisilla valkeilla lakanoilla pedattuun muhkeaan sänkyyn. Energiat tosiaan molemmilla oli aika finaalissa, eikä alettu harrastamaan alueen tarjoamia lukuisia aktiviteetteja. Resortista löytyy aina omasta keilahallista lähtien kaikki tarvitsema täysi mittaiseen olympia uima-altaaseen. Päivittäinen sää oli tyypillinen eli aamusta iltapäivään paistoi kuumasti ja sitten kerääntyivät pilvet, jotka satoivat tovin.

Lähdimme eilen Kota Kinabalusta kohti Singaporea. Meinasi tehdä tiukkaa keritä iltapäivän lennolle, sillä Iida oli todella huonovointinen, emmekä päässeet lähtemään kentälle. Onneksi olo koheni ja kerkesimme juuri ja juuri lennolle. Singapore oli yhtä upea kuten aina, ainoastaan järisyttävä ukkosmyrsky niukisti suunnitelmiamme illaksi. Emme siis lähteneet kiertelemään keskustaa sen suuremmin vaan etsimme ravintolan, jossa nautimme vielä idän herkuista.

Aamulla noustiin neljän jälkeen paikallista aikaa ja pitkä matka Pohjolaan alkoi. Kyllä se on aina kiva palata Isänmaahan! Matka oli tällä kertaa hieman erilainen, kun ennen olen tottunut matkaamaan pääosin yksin tai ainakin kaverin kanssa, jonka kanssa ei ole normi arjessa niin paljoa tekemisissä ;) Voi kyllä sanoa, että hyvin meni ja olen matkaseuralaisestani ylpeä. Aika paljon sitä on tullut opittua uutta toisista. Ja loppuakohden vähän nahisteltukin, mikä on ollut uutta. Nahistelun kohteena niinkin vakavat asiat kuten mitä tänään syödään. Yksin matkustaessa sitä saa aina päättää itse kaiken mitä haluaa tehdä, mutta yhteismatkaaminen on kompromisseja. Suurin hyvä mitä yhteismatkaaminen tarjoaa, on tunne, mikä tulee kun yhdessä jakaa kokemia asioita. Sitä kaipaa eniten yksin reissatessa. Blogi jää nyt määrittelemättömäksi ajaksi tauolle, mutta tämä ei ole viimeinen kappale. Reissumies on reissumies. Ps. Tuoreita ruispaloja ja maksamakkaraa jos olisi iltapalaksi<3

Iida: Reissu on ollut antoisa ja paljon on tullut nähtyä ja koettua. Matkaaminen tuntui ajoittain myös todella raskaalta ja omalta osaltani kiukuteltua on tullut aikalailla. Pisteet Elmolle, että on jaksanut ja pysynyt rauhallisena :D Jos joku vielä väittää, että Elmo on nopeasti kiihtyvä tai äkkipikainen luonne, voin kumota sen saman tien. Mies ei ole kiivastunut matkan aikana kuin muutaman kerran ja nekin kerrat hyvin lievästi :D

Itse pääsin aika helpolla reissatessa kun Elmo on aina tiennyt minne mennään ja miten vaikka seuraavaan majapaikkaan löytää. Itse olen enemmän ollut se, joka pitää huolen passeista ja tärkeistä papereista. Mielestäni jako oli toimiva. Reissun kohokohdiksi nostan päivän Dubain vesipuistossa, Ha Long Bayn risteilyn ja Malesian valkoiset hiekkarannat. Singaporessa olisi tosiaan voinut viettää vielä yhden kokonaisen päivän, mutta ehkä sinne vielä joskus matka johtaa uudestaan. Mutta siis kaikenkaikkiaan mukava kuukausi takana. Kiva on kuitenkin palata kotiin ja alkaa elää taas normaalia arkea :)