On vuorossa blogin special edition: This is India. Alla olevat sananparret ovat minun nakemyksia ja matkavinkkeja maahan aikovalle. Tietenkin voi lukea puiden halaajien viisasten kivea, Lonely Planetia tai muita alan oppaita. Itse seuraan kuitenkin eniten suullistaperimaa. Ja silloin talloin maagista Wikipediaa.

Jos nyt unohdetaan maat Kongo ja kumppanit, niin Intia on yksi haastellisimmasta maista vierailla. Haasteet huomattavasti vahenevat, kun systeemiin paasee sisaan. Pitka viikonloppu Intiassa ei ole mahdollisuus nauttia maasta. Kun ajattelen jalkikateen ensimmaisia paiviani Intiassa, tajuan, etta kylla silloin mentiin kokoajan vahan ''peukalo suussa'' ja ihmeteltiin enemman kun ymmarrettiin. Viikon nyt voi viettaa Goalla tai Keralassa rannalla, mutta silloin ei ole nahnyt paivaakaan oikeaa Intiaa. Ero eurooppaan on pitkalti se, etta sadalla eurolla saa sen verran monta Gandhia, etta voi melkeen elaa kuin Nalle Wahlroos St. Tropezissa. Mumbai ja Delhi on kylla Intiaa, mutta ei aidolla tavalla. Delhi ehka enemman, kun hyvin varma paikka saada itsensa intialaisittain solmuun.

No minne sitten menna? Rakastuin (hyi, liian imela sanavalinta tahan.) Rajastaniin. Rajastanissa pelkastaan riittaa helposti kierrettavaa kolmeksikin viikkoon ja etaisyydet Intian mittakaavalla ovat siedettavia. On palatsia ja linnoitus. AavIikkoa ja keitaita. Jaisalmer, Jodhpur, Pushkar, Udaipur ja Jaipur. Etelessa meno on rentoa. Karnatakassa ja Keralassa riittaa rantaa ja sisamaakohteita. Kuumuutta voi paeta muunmuassa vuorelle Munnariin, joka pidetaan huippukauniina kohteena. Etelaa on syyta valttaa kesalla, silla silloin vetta tulee tulviksi asti. Mumbai, joka on keskella pituussuunnassa, saa kesalla monsuunin aikaan parhaalla kuulla jopa 900mm sateita. Kaikille saaniiloille tiedoksi, etta Helsingin sateisin kuukausi on elokuu, jolloin saamme noin 80mm. Kesalla suositellaankin matkaamaan pohjoiseen. Ole kuitenkin ystavallinen ja tarkista poliittinen tilanne Kashmirin alueella. Valokuvauksellisilla seuduilla kun naas ollu eripuraa hieman muslimien ja hindujen valilla jo jonkin aikaa.

Minuakin varoiteltiin pohjoisessa, etta ala nyt ihmeessa mene tahan aikaan etelaan. On siis Intian kesa. Monilla alueilla ei ole satanut kahteen kuukauteen. On kylla lammin pohjosen pojalle, mutta ei ole syyta valittaa, tatahan juuri halusin kun samojen astelukujen edessa oli miinus. Turistisesonki on kuulemma lokakuusta aina helmikuuhun, jolloin helteet alkavat. Turistisesongilla on ''sopivaa'' ja iltaisin saattaa tarvita pitkahihasta. Boring. Turistisesongilla saa myos kaivaa Gandhia vahintaan kaksinverroin. Ja oli nyttenkin liikkeella tarpeeksi lankkareita ettei ihan yksin tarvinnut Singhien kanssa asioida. Niin sanottu Offseason on mielestani enemman vaan eduksi. Kaikkea myydaan halvemmalla, majoituksista tavaroihin. Itse elin kuukauden alle 700 euron, eika yhtaan tarvinnut pihtailla. Soin ja join mita halusin ja asuin yllattavan tasokkaasti reppureissaajalle. Summaan kuuluu jopa 100 euron lentolippu Udaipurista Goalle. Kaverin kanssa matkaan lahettaessa on mahdollisuus raapaista viela satanen jos toinenkin pois. Silla riksat ja huonekulut puolittuvat. En tormannyt kertaakaan yhdenhengen huoneeseen, joten elin samoissa huoneissa yksin, missa paritkin. Samalla hinnalla.

Matkoihin on varattava aina aikaa. Junat lahtivat usein ajallaan, mutta esim yolla vauhti jostain syysta hiipui, eika aikatauluissa pysytty. Joskus juna silti saapui ajallaan paateasemalle, kun taas toisinaan aikataulut petti pahemmin kuin VR talven ensimmaisten pyryjen jalkeen. Juniin on valilla vaikea saada tiketteja. Varsinkin kevaalla, kun paikallisten lomat rullaa. En nyt ala tassa selvaa tekemaan Intian varausjarjestelmasta sen enempaa. Kuitenkin junat tayttyvat heti ja usein kolme viikkoa eteenpain vuoroilla on satoja ihmisia jonotuslistalla. Silta listalta saa kylla aina paikan, mutta se ei takaa mitaan. Eli erittain monimutkainen systemski, opiskelin matkan varrella alaa sivuaineena ja voin auttaa tiedonjanoisia tyydyttavasti. Matkatoimistoilla on usein tarjota taysiinkin juniin 24 tunnin sisalla lahtoon paikkoja. Erittain tarkkana kannattaa olla, jopa epaillen. Itse sain kerran lipun joka luotiin kopioi ja liita-taktiikalla, mutta silti ihmeen kaupalla nimeni loytyi junan ovesta.

Tapasin matkan aikana lukuisia ystavallisia ihmisia. Moni on aidosti kiinnostunut sinusta ja tarjoaa apua vilpittomasti. Kolikon kaantopuolella on joukko, joka haluaa hyotya sinusta rahallisesti kaikin tavoin. Riksakuskit ovat valitettavan usein Intian saastaa. Tietavat muka kaiken, osaavat ottaa asiakkaansa taitavasti, tulee liian usein olo, etta taahan on hyva jatka. Sitten mennaankin usein vaaraan paikkaan, josta kuski saa fyrkkaa kun tuo matkaajia tiettyihin paikkoihin. Aluksi olin liian kiltti, loppumatkasta olin jo kuulemma liian kovasanainen matkaseuran mielesta. Kuski, joka kertoi viela tietavansa paikan kun kolmannen kerran asiaa varmistin ennen autoon nousua. Kohteessa sitten ajettiin donitsia puolisen tuntia. Eika kuski sanonut sanaakaan, kun annoin tulla taysilaidallisen. Olen opiskellut sita peraankuulutettua karsivallisyytta, se juuri on ihan ykkos piirteita, joita Intiassa tulisi olla. Intialaiset reagoivat myos paremmin hymyyn kuin huutoon. Muista aina selvittaa hinta etukateen, ajat sitten riksalla tai syot aamupalaa. Jos ei missaan lue munakkaan hintaa, niin kysy. Turha alkaa jalkikateen huutelemaan, kun on mustaa valkoisella kuitissa. Karsivallisyytta on myos olla kiroamatta, vaikka sahkot menevat juuri kun on suihkussa illalla. Ei ollut Intiassa paivaa, jolloin ei olisi ollut sahkokatkosta.

Siirrymme aasinsillalla aiheeseen korruptio. Jalleen ystavaani Johnia lainatakseni: ''No joskus ajan vahan ylinopeutta ja puhun puhelimeen samaan aikaan. Helpompi antaa vahan lisamaksua, kun lahtea poliisiasemalle.'' Mina siihen sitten: ''Kylla meilla menettaa kortin, kun liian lujaa ajaa, eika siina paljon mahdollisuuksia ole'' Johon John: ''Niin no joo, sun pitaa Suomessa antaa poliisille sit vahan enemman extraa.'' Eras matkaaja oli todistanut kovan luokan ''poliisioperaatiota''. Jollain matkaajalla oli ollut reseptilaakkeita ilman reseptia. Poliisi sai tiedon siita, tutki matkaajan, otti lompakon ja vetaisi sielta muutaman nelinumeroisen Gandhin. Oli kuulemma tokaissut, etta ottaa nama niin ei tarvitse lahtea kaymaan poliisiasemalla.

Save the best for last. Niinhan se menee. Arvasitte oikein. Puhutaan ruuasta. Intian on makujen maa, totaalisesti. Sita makua on usein sen verran tuhdisti, etta sen muistaa viela tovinkin paasta ruokailusta. Jo minulle vieraaksi kasitteeksi muuttunut nauta on harvinaisuus Intian ruokalistalla. Etelassa ja pohjoisen muslimialueilla sita on saatavilla. Jalleen tarkkaa harkintakykya kayttaen. Possuja nain valtavilla jatekentilla, listalle sita ei ollut kelpuutettu. Kanaa on tarjolla melkeen kaikkialla. Kanat on kuitenkin hyvin usein lounastamassa possujen kanssa jateapajilla, joten ajatus kariniemen hunajamarinaati rinnasta on kaukaa haettua nailla leveysasteilla. Tandoorina menee eli perinteisin maustein perinteisessa saviuunissa. Jos kuitenkin saat kanasta muutakin kuin makunautinnon, saattaa hyvinkin olla etta siipeilijaa ei paljoa lautasellasi nay. Merenelavat. Hmm. Soin yhta parasta seafoodia juuri eilen paatosdinnerilla. Kalmari on ehdoton suosikkini, ja maistan vielakin taidokkaasti valkosipulilla ja inkivaarilla hoystetyn nilviaisen kitalaessani. Mutta kayta tassakin jarkea: Et valttamatta halua tilata, vaikka ravintola Rajastanissa kuinka mainostaisi tuoreista ostereista. Rannikolla asia on luonnellisesti tyystin toinen. Todistin monena aamuna, kun kalastajat kiskoivat saaliita rannalle. Se on freesia viela illallispoydassa. Puhtaus on hyvaa muistaa, jos paatyy syomaan tosi inkkarin tavoin ruokaa kasin. Suosittelen vasureillekin oikean kaden kayttoa. Sinua tullaan muuten katsomaan erittain paheksuvasti. Bussikuskikaan ei ota rahaa sinulta, jos tarjoat rahaa vasemmalla. Oikealla siis autetaan ruoka sisaan ja vasemmalla vahan niin kuin ruoka ulos. Joo kuulkaas ei tassa maassa tarjota wc paperia kuin tasokkaissa hotelleissa. Lansimaalainen wc istuin kuitenkin loytyy useista hotelleista. Mutta huljukupin ja vasurin kayttoa on syyta opetella, etta siina saa veden pysymaan. Tassahan kavi vahan niin kuin ala-asteella: ruokapoyta keskustelu vedettiin totaalisesti vihkoon.

Eli siis itsehan elin sisamaassa taysin vegena ja toimi loistavasti. Kaikista vihanneksista on luotavissa erimausteilla sen verran monta variaatiota, etta ei pitaisi kyllastya. Tai no jos kyllastyy niin tilaa sitten vegeburgeri.

Oli viela pimeaa, kun aamulla laskeuduin Changille. On pahee kentta. No hitto on pahee kaupunki tama Singapore. Intiasta vaikka olisi lentanyt Murmanskiin, niin olisi ihmetellyt asioiden sulavaa toimivuutta. Mutta viel Singaporessa. Todellinen maailman top-metropoli. Kaikki on aikalailla tiptop. Taalla voi juoda vetta hanasta ja katuja voi suukottaa jos silta tuntuu. Ei taalla roskan roskaa ole. Palaan seuraavassa julkaisussa sitten itse siihen mita taalla on. Fibat on sata kymppi.

Viela loppuun on myonnettava lihanhimon voima. En jaksa enaa. Tana aamuna kavelin siis vasyneena hostellille. Nain tutun fontin, en nahnyt itse tekstia. Kavelin 200 metria aivan toiseen suuntaan, paastakseni sinne. Kello oli seitseman aamulla ja kylla muuten maistuisi. Oven ylapuolella luki Jalan Besar Square. Ei varmasti ole oikeuksia siihen punaiseen fonttiin.

We are this close once again. I can smell...

what they are cooking...

WHOPPER.