Se on Namaste, talla kertaa Intiasta!

Kathmandu-Varanasi, 577 km, 26 tuntia.

Rehellisesti sanottuna armeijassakaan ei ollut taman luokan siirtymisia. Huvittavinta/surullisinta oli Nepalin puolella tapahtunut siirtyminen. Ajoimme 280 kilometrin matkan kellottaen huippuajan 10 ja puoli tuntia. Silti meno oli aika paatonta minun silmissani. Kuski ohitteli formula-tyyliin aina kimuranteissa serpenttiinimutkissa. Tootti pohjaan ja ohi vaan! Kovimpia ohituksia olivat myos ylamakeen tehdyt ohitukset, jossa ohitimme rekan, joka ohitti mopoa. Maisemat olivat hulppeat, mita nyt uskalsi silmia auki pitaa :D Tulimme kiemurrellen rinteita alas, alhaalla kuohusi koski ja heinahatut paiskivat rinteilla peltotoissa.

Sen varalta, etta matka kavisi pitkaksi, nousin turistibussiin, jossa sitten voi rohkeutta kerattyaan heittaa vaikka jonkun jaata murtavan kommentin. Kommentit jai kuitenkin talla kertaa kayttamatta, bussissa ei ollut yhtaan lankkaria. Turistibussi?

Matkalla jouduimme ajamaan kylan lapi, jossa kuulemma aina mielenosoitetaan muutamia tunteja iltapaivalla. Kaduilla oli lippuja ja pesapallomailoja ja meidat ohjattiin jollekin sivukujalle odottamaan kolmeksi tunniksi. Onneksi joku paikallinen keksi, etta kaytetaan ainoaa lankkaria hamyna, jotta paastaan ajamaan alueelta pois. Menin sitten seisomaan kuskin viereen, kun muut vetivat verhot kiinni. TURISTIBUSSIT saavat ajaa, vaikka lakko tai mellakka olisi meneillaan. Ymmarran hyvin, miksi bussi oli taynna paikallisia.

Hamara yllatti, kun saavuin rajalle. Meno oli taysin perapajulasta. Ei siella mitaan passia oltais kyselty, itse piti etsia ryytynyt mies istumasta poydan aaressa saadakseen leiman passiin. Bussissa Gorakhburiin vasta maailman lopun meininki olikin. Kolme tuntia pomppuisalla tiella, vieressa istuva 10-vuotiaalta nayttava (oikeasti 16) poika kyseli olinko naimissa. Valilla tilanne jopa huvitti.

Gorakhpurissa tajusin, miksi ihmiset varoittelivat Intian olevan jopa Nepalia kurjempi katukuvaltaan. Ilta kymmenen aikaa asema on taynna ihmisia. Jengi oli pistanyt leiriksi oikeastaan kaikkialle mihin vain itsensa sai oikasta. Joku auttoi kasikynkassa pappaa kyykkykakalla laiturilla. Siistit bisnesmiehet heittavat kepillisensa milloin missakin. Tiedan, etta siella on vaikea samaistua lampotilaan, mutta aijai 35 lampoa, niin aromit saavat sinuun ihan uudenlaista loistoa.

Yojuna toimi oikein napparasti Gorakhburista Varanasiin. Torkuin makoisasti vessapaperirulla paanalla, heraillen kuitenkin aina valilla kun veturin kuljettaja huudatti raivoisasti pillia.

Varanasi, yksi maailman saastasimmista kaupungeista. Ikina en oo nahny nain paljoa karpasia. Kapeilla kujilla vastaan tulee mammuttimaisia lehmia. Paikallisia huvitti, kun lahdin ohittamaan lehmaa, mutta utarekas niittasikin minut seinalle takamuksellaan. Sain myos tuta ensimmaisen kusetuksen. Taksikuski sanoi tietavansa minun hotellin, mutta veikin minut 30 min paahan sielta ja jarjesti minulle viela hamypuhelun, jossa kuulin ettei huoneita ole. Sokkeloisilta kujilla yhdistin voimat kolmen israelilaismatkaajan kanssa korruptiota vastaan ja loysimme oikean hotellini. Kas kummaa, kylla heilla oli tilaa minulle, niin kuin puhetta oli ollut.

Nain jo silmayksen pyhasta joesta, sen takiahan tanne ollaan tultu. Paikka kuhisee mystiikkaa ja historiaa! Aika hypata paskakasojen ylitse kohti kauneutta!

If someone is seeking for the craziest bustrip, I recommed you take one from Kathmandu to Varanasi. It took 10 n half hours to drive less than 300 kilometers to the indian broder. Roads are really narrow, however there might be three vehicles next to eachother.

Varanasi is even dirtier than Kathmandu. There are so many cows in narrow alleys. I got smacked on the wall by big cow. I haven't found the harmony with cows yet.

The river Ganges looks amazing. People are taking nice bath in holy water. I'm looking forward to have my first real indian food. I might become a vegetarian.