Huh helletta, jalleen :D Matka alkaa saada mukavia uusia vivahteita ja niin kuuluukin: Aikataulut ja suunnitelmat heittavat voltteja ja niin tekee repunkin kantaja. Elin tuossa muutama paiva sitten yhden elamani kauheimmista oista. Olen jalkeenpain onnellinen, etta niin tapahtui, silla reissu sai aivan uuden suunnan. Ja aurinko tuntuu paistavan jalleen astetta kirkkaammin.

Eli mita siis tapahtui? Elmo, miksi olet edelleen tuppukylassa nimelta Udaipur? Sinunhan piti olla Agrassa todistamassa suurta rakkauden monumenttia.

Lahdetaan kaymaan tapahtumia lapi tuttuun tapaan kronologisesti. Varanasista matkustin ihan ilmastoidussa junassa Delhiin. Delhin juna-asemalla vainuni osui oikeaan tunnistaa muutama maanmies ihmisjoukosta. Manselaiset olivat heittaneet pienen tourin lahiseuduilla ja palasivat nyt Delhiin lentaakseen Kathmanduuhun. Pojat kertoivat ikavasta Delly Bellysta, vatsavaivasta, joka oli vienyt velloset aina sairaalavuoteen pohjalle tippaletkun jatkoiksi. Pojilla oli viela kammo paikalliseen ruokaan, joten paatettiin etsia jotain lansimaista. Milloin lie viimeksi olen syonyt Pizza Hutissa? Siita puheen olleen Burgeri Kuninkaan metsastys jatkuu kuumeisesti, sita kuitenkaan loytamatta, hairahdin kaymaan Makkarissa Delhissa. Big Maharaja Chicken burger, totta, varmaan joku raja se on minunkin mahallani.

Delhin reppumatkaajien tontti, Pahar Ganj, oli kylla jotain aivan kamalaa. Nakemaani verraten, kamalaa majoitusta, pirun roskaista ja sita kuuluisaa maailman lopun menoa. Kertoo paljon paikasta, kun ei lehmatkaan siella viihdy. Tapoin illalla tovin torakoita sangystani ennen nukkumaan kaymista.

Ainoan hyvan vaikutelman Delhista jatti metro. Tottakai vanha joukkuliikenne-ekspertti nostaa hikiraidalla somistettua hattuaan toimivalle infrastruktuurille. Metrolla paasin napparasti tsekkaamaan pari kuuluisaa maamerkkia. Red Fort oli nyt mita oli, ei mitaan kananliha-luokkaa. Akshardam puolestaan oli kauneimpia rakennuksia, mita olen paikan paalla todistanut. Kuvaaminen oli koko paikassa kielletty, joten nahdakseen uskomattomat marmoriveistokset ja kultaiset patsaat, on noustava koneen aarelta ja matkattava Delhiin.

Kuitenkin parhaiten Delhista jaanytta kuvaa avaa lyhyt, mutta ytimekas keskustelu paikallisen kauppiaan kanssa.

''What country you from?''

''Finland''

''Ooh, nice country, I know, close to Chervan''

''Jerevan?, ou yes, you got it right.''

....hmm... really?

Hyviin hetkiin myos lukeutui tuttavuus Javeedin kanssa, kashmirilaisen House Boat yrittajan kanssa. Kavimme hyvia keskusteluja ja olin jo lahella lahtea pohjoisen Srinagariin. Viela en kuitenkaan ollut valmis luopumaan suunnitelmastani...

Lauantai-iltana, tuttu pillin vihellys, vatsassa kihelmoi, olisi jalleen uuden maaranpaan aika. Loossissa istuu mukavia ihmisia, puhuvat heikkoa englantia, mutta ilmeet ja eleet selkeyttavat viestintaa. Noin yhdeksan aikaan kayn untenmaille ensimmaista kertaa junan kolmikerrospetien keskimmaisella laverilla.

Puolen yon aikaan junassa kay liikehdinta, loossini porukka vaihtuu, edelliset lahtevat ja vanhempia ihmisia tulee tilalle. Tuttuun intialaiseen tyyliin ravakoilla pensseleilla varustautunut mies viittoo minua siirtymaan ylapetiin, hanelle ja vaimolle ylapetiin kapuaminen saattaisi aiheuttaa ongelmia. Ajattelin, kerran tassa nyt ollaan jalkeilla, kaydaan nyt testaamassa kuinka toimiva se kuuluisa junan vessa on. Saadessani oven lukkoon, ymmarran etta onkin kiireen vilkkaa saatava Ali Babat nilkkaan ennen synkempia seuraamuksia. Jalkeenpain tapahtumia ajatellen, tunsin itseni pitkalti vesipyssyksi. Pieni jarkytys iskee. Vessa haisee siina helteessa jo lahtokohtaisesti jarkyttavalle. Oksennan pienen suullisen. Palaan ylapetiin ja isken laakkeet suuhun ja kayn nukkumaan.

Jalleen jotain tapahtuu junassa, heraan, taas olisi hyva kayda vessassa. Selvaa passin lihaa se siina vaiheessa oli mita vessassa tapahtuisi. Sita en tiennyt, etta talla kertaa se pieni suullinen tulisi syliini. Paasen vessasta ulos, yritan saada raitista ilmaa vaunujen liitoskohdasta, yritan tahdata salakavalasti jalleen yllattavan pirjon pienesta raosta kiskoille. Epaonnistuin. Istun vaununi oven eteen jatetylla puuarkulla. Piakkoin edessa olleessa pienehkossa lavuaarissa oli pitkajyvanen riisi ja katuravintolan kana. Paa sylissani muistelin auvoista aikaani vegena.

Junan saapuessa Udaipuriin, saan vihdoinkin raikasta vetta. Riksakuski loysi kiitettavan epailyttavan nopeasti oikeaan paikkaan. Hostellissa jo hereilla olleet sveitsilainen Petra seka britti Dan vakuuttivat minun olevan oikeassa paikkaa. Tasokas huone kutsui velttoa matkaajaa ja nukahdin muutamaksi tunniksi. Kun herasin, olo oli jo huomattavasti parempi, mutta ei kuitenkaan edustuskelpoinen. Makasin sangylla ja avasin television. Really? Really? Wrestlemania! Daddy that's right! WRESTLEMANIA! Juuri alkanut. Nelja tuntia super tykitysta. Undertaker vs Triple H Hell In a Cell, The Rock vs John Cena, nuff said. Pystyin jo rytmittamaan suolistoa sen verran, etta vessa vierailut painottuivat mainostauoille.

Nyt eletaan tiistaita, soin juuri ensimmaisen kerran sitten lauantai-illan jotain muutakin kuin leipaa. Mies alkaa olla kunnossa, mutta maa ei polttele jalkojen alla. Paikka ja ihmiset ovat palauttaneet allekirjoittaneen elavien kirjoihin. Aistin edelleen tassa kaupungissa Roger Mooren charmin ja kaduilla leijaleva poly on minulle Maud Adamsin poskipailta karannutta puuteria. Ravintolat nayttavat, joka ilta seitsemalta kaupungin ylpeyden, vuoden 1983 James Bondin: Octopussyn! Elavaan kuvaankin tallentuneet, Kaupunki- ja Jarvipalatsi seka Monsuunitemppeli ovat ikuistettavan kauniita. Ja elaimet on jalleen kaduilla, kaipasin jopa sita, This is India! Lehmia, koiria, sikoja, kanoja, vuohia, aaseja, kameleita ja mun lemppareita: Norsuja!

Alunperin vierailun Udaipurissa ei pitanyt sisaltaa edes yhta yota. Kohtalon puututtua peliin kyna piirsi kartalle uuden reitin. Tama rakkauden lahettilas painelee Mumbain kautta Goalle lentaen. Taj Mahalia ja Aurangabadia ihastellaan sitten joskus toiste. Aika kova veto. Ehka tosiaan reppureissaajalle hieman snobiveto ottaa flygari, mutta saastyyhan ainakin 24 tuntia junassa istumiselta. Ja junalippujen saaminen inkkarien lomasesonkina on aikamoista kenoa.

Laakereilla levataan perjantai aamuun asti Udaipurissa ja sitten jalleen tien paalle. Samana iltana sitten palmun alla Goalla :D

The trip really showed its true face. I think that, sometimes you just gotta have those miserable moments to really live your next day whole heartedly.

Delhi wasn't my city at all. One of the chapters above really describes how I felt there.

Train trip to Udaipur gave totally new direction to my trip. I was so sick. I puked and pooped all over, literally.

I had planned to stay for one day. Now I'm staying for five. City and landscapes are beautiful. Hostel is great and company as well.

So I adapted my plans, erased couple destinations from original plan (did somebody tell me that's gonna happen?) On Friday I will fly to Goa!

Palms and b****es... oh no sorry, beaches here I come.