Päivät kuluvat täällä tosi nopsaa, eka viikko jo takana, mutta onneksi monta viikkoa vielä edessä. Nautin suunnattomasti tästä päämäärättömyydestä ja siitä, etten tiedä tarkkaa aikaa kotiinpaluulleni. En ole koskaan aikuisikänä aikana ollut tilanteessa, jossa minulla ei ole jatkuvia velvollisuuksia joka suuntaan. Asunnossa on vuokralainen, valmistuminen häämöttää joulukuussa, työpaikkaa ei ole ja rahaakin on toistaiseksi tilillä riittävästi. Harjoittelun jälkeen suunnitelmissa olisi kiertää jonkin aikaa eteläistä afrikkaa. Tavoitteena on nähdä ainakin Durban, Kapkaupunki ja Victoria Fallsit. Haluaisin käydä myös Botswanassa, Zambiassa ja… Katsotaan miten suunnitelmat kehittyy ja miten niiden toteutuksen käy. Haaveilu ja suunnittelu on kivaa ajanvietettä.

Perjantaina kävin Thandien luona RHM:n toimistolla täyttämässä immigration paperin loppuun. Tarvitsen lääkärintodistuksen oleskelulupahakemukseen ja tarkoituksena oli ottaa selvää, missä voisi lääkärille päästä. Thandie oli kuitenkin ihanan ystävällinen ja lupasi viedä minut maanantaina lääkäriin, joten se asia hoituu paremmin kuin hyvin. Lisäksi täytyy käydä poliisiasemalla todentamassa passikopio oikeaksi. Oleskeluluvan saamisessa voi kestää useita kuukausia, mutta toivotaan, että se tulee ennen harjoittelun loppua.

Perjantaina aamulla kävimme muutaman tytön kanssa aamulenkillä ihanassa auringonpaisteessa. Juoksuun nämä maastot eivät oikein sovellu ainakaan tälle kunnolle. Jatkuvasti mäki ylös ja mäki alas, mutta kävelylenkkeily onnistuu hyvin ja ehkä se kuntokin tästä kasvaa, kun näitä mäkiä tarpoo edestakaisin. Aamulenkin jälkeen ei huvittanut kävellä keskustaan, joten päätimme taas liftata. Kombin saaminen keskustaan päin on käytännössä mahdotonta, koska ne ovat aina aivan täynnä. Ensimmäinen auto pysähtyi ja se sattuikin olemaan poliisi, joka ystävällisesti otti meidät kyytiin ja vei keskustaan saakka. Eipä sitä aiemmin ole tullut istuttua afrikkalaisen poliisiauton takakontissa. Vähän oli jännää, mutta nämä poliisit olivat ainakin todella ystävällisiä. Herätimme erittäin suurta hilpeyttä paikallisten keskuudessa poistuessamme poliisiautosta. Hyvä, jos saa ihmisille hyvän mielen näin helposti.

Perjantaina iltapäivällä otimme suunnaksi candle factroyn, jonne oli matkaa reilu 30 kilometriä Mbabanen keskustasta. Pienen selvittelyn jälkeen löytyi oikea kombi, jonka lähtöä jouduimme odottelemaan hetken aikaa, koska kombit eivät lähde, ennen kuin ne on pakattu täyteen. Joskus se käy nopeasti ja toisinaan joutuu odottelemaan hetken aikaa. Mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa olisi. Kombikuski oli ystävällinen ja opasti meitä jäämään pois oikeassa paikassa. Pysäkiltä oli candle factoryyn vielä noin kahden kilometrin kävelymatka. Olimme keskellä maaseutua ja lapset olivat todella innoissaan nähdessään meidät. Siellä ei valkoihoisia juurikaan liiku, joten paikalliset ja etenkin lapset eivät ole valkoisia kauheasti nähneet. Olen oppinut jo muutaman sanan swatia ja lapset olivat ujon hämmentyneitä, kun heitä tervehti heidän omalla kielellään. On hämmentävä ja outo tunne olla itse vähemmistönä ja kummastelevien katseiden kohteena. Kaikkien kannattaisi kokeilla;)

Candle factory oli täysin turisteille rakennettu paikka, jossa myytiin käsitöitä, kynttilöitä, kortteja, koruja ja erilaisia mausteita. Hinnat olivat korkeammat, kuin esimerkiksi Mbabanen käsityökojuissa, mutta kuitenkin halpaa Suomeen verrattuna. Muutamia kivoja juttuja sieltä tarttuikin matkaan. Paikalliset tekivät kynttilöitä tehtaassa ja pääsin itsekin kokeilemaan, miltä kynttilämassan muovaaminen tuntuu. Harmi, kun olen taiteellisesti niin lahjaton, etten osannut muovailla massasta mitään järkevää. Mies muovaili juuri sorsakynttilöitä ja yritin samalla kysellä prosessista. Hämmästyttävää, miten lahjakkaita ja taitavia käsistään ihmiset voivat olla. Kynttilämassaa pidetään uunissa, jotta se kuumenee ja pehmenee muotoiltavaksi. Muotoilun jälkeen kynttilä värjätään halutun väriseksi ja sen jälkeen laitetaan kylmään veteen 5 minuutiksi kovettumaan. Vedestä kynttilä siirretään uuniin, jossa se saa lopullisen muotonsa. Samasta massasta oli tehty käsin pienen pieniä yksityiskohtia, kuten silmiä eläimille.

Vietimme candle factoryssä muutaman tunnin ja neljän aikaan lähdimme suunnistamaan Mbabanea kohti. Yritimme liftata kyytiä kombiasemalle, mutta tällä kertaa kukaan ei ollut halukas ottamaan meitä kyytiin. Valkoihoinen mies ajoi ohitsemme lava-autolla ja kääntyi takaisin nähdessään meidät, näytimme kuulemma niin eksyneiltä, että hän tarjoutui viemään meidät ihan perille Mbabaneen saakka. 30 kilometriä lava-auton lavalla ei ehkä ole maailman turvallisin tapa matkustaa, mutta pääsimme ilmaiseksi ja turvallisesti perille, joten olimme tyytyväisiä. Mies kertoi olevansa etelä-afrikasta ja hän oli muuttanut Swazimaahan helmikuussa. Swazimaassa valkoihoisen on vaikeaa ystävystyä paikallisten kanssa. Kaikki kyllä tervehtivät ja kyselevät kuulumisia, mutta syvempää suhdetta on hankalampi luoda. Mies oli orpo ja suuren rakennusfirman pomo. Hän oli joutunut muuttamaan pois Etelä-Afrikasta, koska siellä valkoihoinen ei voi olla johtavassa asemassa.

Lava-auton lavalla on mukavaa!

Perjantaina olin ensimmäisen kerran yksin Mbabanen kombiasemalla ja sain hieman liikaa huomiota paikallisilta miehiltä. Lasten huutelu ja ihmettely ei häiritse lainkaan, mutta tollanen limaisten miesten nuoleskelu ei ole niin kivaa, mutta eiköhän siihenkin totu ja opi sulkemaan korvat kommenteilta. Yhtenä iltana kauppareissu hieman venähti ja olimme keskustassa vielä pimeän aikaan ja oli hieman kuumottavaa jonottaa täpötäydellä kombiasemalla. Onneksi olimme isommalla porukalla liikkeellä.

Perjantai-iltana siemailimme maailman parasta punaviiniä Bombasoksella tihkusateessa. Illalla iski ensimmäisen kerran pieni koti-ikävä, koneelta tuli ihania suomibiisejä ja saattoi viinilläkin olla osuutta asiaan ;) Mutta onneksi se helpotti pian ja nyt on taas loistava fiilis. Äitikin soitti tänään eli ei mua ole ihan vielä ainakaan kotona unohdettu <3

Myrskyä ei tänään tullutkaan, mutta lämpötila on alle 10 astetta ja vettä on satanut koko päivän. Villasukille on siis ollut käyttöä. Onneksi ensi viikolle on luvassa taas +30 astetta. Sadekauden pitäisi alkaa täällä pian ja paikalliset ovatkin harjoittaneet kaskenpolttoa ahkerasti, jotta maa vehreytyy nopeammin. Sadekauden kestosta on ristiriitaisia tietoja. Paikallisten mukaan ilmasto on muuttunut niin paljon, että sen kestoa on vaikea arvioida. Mbabanessa saattaa sataa kaksi viikkoa putkeen ja siinä on sadekausi. Mutta eiköhän se selviä tulevien kuukausien aikana. Sain kuulla torimyyjältä, että mangoja, persikoita ja nektariineja tulee myyntiin marraskuun puolivälissä. Mä niin odotan niitä. Täällä ei ole juurikaan tuontihedelmiä ja vihanneksia, vaan niitä myydään kauden mukaan.

Kasken polttoa

'

Lounas tänään ;)

Tänään olemme hengailleet talolla koko päivän ja saimme tilattua pitsatkin tänne, joten talolta ei tarvitse poistua koko päivänä. Ihana löysäilauantai. Vähän ehkä tulee tavallaan huono omatunto vetää itse pitsaa, kun tietää kuinka paljon tässä maassa on nälkää näkeviä lapsia. Mutta kai tää maailmantuska kuuluu osana tähän hommaan ja pitää vaan yrittää jotenkin miettiä, että tää on mun elämä ja ei se, että jätän pitsan syömättä paranna Swazimaan lapsien nälkää. Huomenna suuntaamme luterilaiselle kirkolle jumalanpalvelukseen, joka on kuulemma huikea kokemus. Tiistaina alkaa intensiivikurssi, joten arki koittaa myös tällä puolen maailmaa ensi viikolla.

Näkymä mun sängystä <3