Eilen havahduttiin todellisuuteen sen verran, että alettiin etsiä asuntoja ja työpaikkoja. Vanhemmathan eivät lomaile täällä ikuisesti, joten pitää löytää pian oma kämppä. Myös töitä pitäisi saada pian, että matkabudjetti pysyisi koossa. Soiteltiin useampaan paikkaan, mutta vielä ei ainakaan tärpännyt. Yhdellä saarella Queenslandin sarven pohjoispäässä olisi ollut paikka pariskunnalle leipomossa ja kaupassa, mutta kumpikaan ei osaa leipoa riittävän hyvin. Se paikkakin on tosi kaukana, lähempänä jo Papua-Uusi-Guineaa!

Tänään lähdettiin koko porukka Kurandan reissulle. Mentiin sinne maisemajunalla ja tultiin pois Skyraililla eli gondolihissillä. Kurandaan menevä juna oli tosi vanha, samoin kiskot, jotka on rakennettu aikoinaan useassa eri osassa. Ensimmäinen osa radasta Cairnsista Redlynchiin avattiin jo vuonna 1887. Kurandaan asti junalla pääsi ensimmäisen kerran 1891. Sittemmin raiteita on korjailtu jonkin verran. Ensimmäinen turistijuna Cairnsin ja Kurandan välillä operoi vuonna 1936. Ei kuitenkaan sen enempää historiasta! Nykyään kyseisellä välillä ei ole muuta liikennettä kuin turistijuna, jolla mekin Kurandaan menimme.

Oli kyllä hienoin junareitti heti Trans-Mongolian reissun jälkeen. Juna kulki hitaasti läpi tropiikin, vesiputousten ja kukkuloiden. Korkealta vuoren rinteeltä oli myös hienot näkymät merelle. Juna puksutti hiljaa eteenpäin. Ulkona vaunujen välissä seisoessa tuntui, kuin olisi ollut keskellä "Back To The Future" -leffaa. Barronin putouksilla pysähdyimme hetkeksi ja saimme hypätä ulos junasta laiturille katselemaan jylhiä maisemia. Kurandaan ei ollut enää kuin kivenheitto.

Olimme varanneet Kurandaan aikaa vain parisen tuntia. Koko paikka oli täynnä pieniä putiikkeja ja turistihintaista krääsää. Kävimme mutkan Koala Gardensilla, joka oli pieni eläintarha. Siellä oli koalia, kenguruita, pikkukrokoja ja liskoja ynnä muita. Kannonkolossa nukkuva vompatti oli oikea sydäntenmurskaaja.

Pian oli aika etsiä gondolihissien lähtöpaikka. Jonotimme hisseihin ja saimmekin pian hypätä yhteen kopeista. Matka gondolihissillä alkoi nopealla nykäisyllä yli tropiikin. Oli mahtava katsella viidakkomaisemia yläilmoista! Äitiä tosin vähän pelotti paalujen kohdissa, kun hissi tärisi ja heilui. Gondolihissistä oli hyvät näkymät sademetsään ja alas joelle. Näin myös yhden valtavankokoisen sinisiipisen perhosen lentelevän alhaalla viidakossa.

Skyrail oli yhteensä 7,5 kilometriä pitkä. Gondolihissistä sai nousta pois sekä Barronin putouksilla että Red Peak -asemalla. Nousimme pois kyydistä jälkimmäisellä ja kiersimme metsässä pienen lenkin. Näimme muun muassa valtavan kauripuun ja erikoisen perhosen. Red Peakilta nousimme uudelleen gondolihissiin ja jatkoimme matkaamme alas kohti Caravonican terminaalia, joka on vain vartin päässä Cairnsista. Sieltä menimme bussilla kaupunkiin kiertelemään kauppoja.

Illalla mulle sattui paha puhelinmoka. Olin hakenut yhtä työpaikkaa, jossa pitäisi huolehtia 90-vuotiaasta mummusta sen kotona. Mulle oli soitettu sieltä päivällä, joten ajattelin soittaa takaisin. Kun soitin, puhelu meni vastaajaan. Jätin tietenkin viestin ja sanoin, että mulle voi soittaa takaisin. Varmuudeksi ajattelin kertoa vielä numeroni viestissä. Se meni jotenkin näin: "Here is my number: zero, four, zero, five, six, hm… hm, hm, hmmm, s***! Hm, sorry, I can't remember my number, I'll call you back in a minute!" Vähänkö hävetti, mut kun numero on sen verran uusi, etten vaan voinut sitä muistaa sillä hetkellä! Soitin sit uudelleen, ja puhelin oli varattu. Pian sieltä soitteli iloinen nainen naureskellen mun kömmähdykselle. Sanoi, että etsivät pitkäaikaista huoltajaa, mutta voisimme keskustella myöhemmin lyhytaikaisista tuurauksista. Soittelemme kai sitten myöhemmin lisää, toivottavasti en mokaile silloin enempää.