Istun parhaillaan Beachfront Hideaway -lomaresortin valtavalla meriterassilla Holloways Beachilla. Ollaan oltu Jaakon kans täällä jo useampi yö mun vanhempien luona. Ne tuli tänne viime perjantaina, lokakuun viimesenä päivänä ja ovat täällä nyt melkein kolme viikkoa. Tää paikka on aivan paratiisi, tää pieni hotelli on aivan meren rannalla eikä tänne oteta kuin maksimissaan 12 ihmistä, joten tosi yksityinen meininki. Tää on sisustettu balilaisittain ja ollaan nyt muutenkin Bali-sviitissä. Siinä on onneksi kaksi makuuhuonetta, niin mekin voidaan yöpyä täällä. Sisustuksen päävärinä on violetti, joten tää paikka käy tosi hyvin mulle ja äitille. Terassi on tosi iso ja siellä on ruokapöytä, poreamme ja leposohva sekä soihtuja iltoja varten.

Vanhemmilla on tänään 30-vuotishääpäivä ja tilattiin niille reilu aamiainen kahdeksaksi. Sen jälkeen ne lähtivät nauttimaan hääpäivästään merelle vesitasokoneella, joka laskeutuu keskelle merta pienelle saarelle. Siellä niillä on muutama tunti aikaa olla, nauttia olostaan ja snorkkeloida. Nyt on jo muutamia tunteja kulunut, joten pian ne tulevat varmaan takaisin. Illalla mennään syömään Yorkeys Knobin veneklubille.

Nyt meillä on muuten vihdoin australialainen prepaid-liittymä! Äiti toi mun puhelimen Suomesta ja hankittiin siihen paikallinen SIM-kortti. Prepaid-liittymän rekisteröiminen ei ollut kuitenkaan aivan yhtä helppoa kuin Suomessa. Korttia rekisteröitäessä piti nimittäin antaa kaikki mahdolliset tiedot, kuten koko nimi ja osoite, passin tiedot ja puhelinnumero. Siis puhelinnumerokin! Rekisteröiminen tapahtui puhelimitse ja kesti noin 20 minuuttia, kun siihen haastateltiin lähes kaikki tiedot, mitä voi keksiä.

Irtisanottiin Jaakon kanssa meidän vuokrakämppä. Oltiin jo jäämässä sinne, kun kämppä on hyvä ja halpa, ja Muna on tosi mukava. Munan kusipää ex-mies sai meidät kuitenkin päättämään, että nyt ei jakseta enää olla siellä. Selitän lyhyesti.

Muna seurusteli australialaisen miehen kanssa kuusi vuotta. Sitten Muna halusi naimisiin ja lapsia, mies kauhistui ja lähti lätkimään. Niillä on kuitenkin yhteinen talo ja asuntolaina. Talo on nyt Munalla. Se mies otti muutama vuosi sitten koiran, joka on puoliksi dingo. Muna ei halunnut koiraa. Kun mies lähti lätkimään, se jätti koiran kuitenkin Munalle. Muna on lähes aina töissä eikä ole koko kuukauden aikana käynyt koiran kanssa kertaakaan lenkillä. Ruokaa se antaa sille joskus, kun muistaa. Se ei ole mikään koiraihminen. Koira on kuitenkin Munan ex-miehen, joten vastuu olis sen eikä Munan. Se on vaan kiltteyttään luvannut pitää koiran.

Meitä on säälittänyt se koira koko ajan, joten olemme huolehtineet siitä asuessamme Munan luona. Olemme vaihtaneet vedet kuppiin, ostaneet ruokaa ynnä muuta.

Muutama päivä sitten Munan ex-mies tuli käymään. Jaakko ehdotti sille, että ottaisi koirastaan vastuuta ja veisi sen mukanaan, sillä koira ei ole Munan. Jaakko myös kertoi, että koira saa ruokaa vain harvoin eikä pääse koskaan lenkille. Munan ex-mies Gavin suuttui aivan täysin ja sanoi, ettei asia kuulu meille millään lailla. Sanoin, että kyllä kärsivää eläintä on jonkun puolustettava. Se sanoi, että "minä en jaksa kuunnella 14-vuotiaan tasoisia neuvoja" ja rupesi raivoamaan. Sitten se sanoi, että "älkää enää puhuko mulle sanaakaan". Se kuitenkin puhui meille koko ajan. Jos yritimme jotakin sanoa, se käyttäytyi tosi uhkaavasti ja oli lähellä, ettei käynyt molempiin kiinni. Sitten se käski meidän häipyä kämpästä kokonaan, vaikkei edes asu siinä. Sanottiin, että soitetaan eläinsuojeluviranomaisille. Se sanoi että "soittakaa vaan, mutta kertokaa, kun soitatte".

Tuo Gavin vaikutti tosi epäkypsältä ja lapselliselta ihmiseltä. Se on vieläpä tämän alueen suurimman lehden, Cairns Postin päätoimittaja. Ei uskoisi.

Meitä alkoi ottaa Gavinin käyttäytyminen niin paljon päähän, että päätimme muuttaa pois koko kämpästä. Muna on niin kiltti ja mukava ihminen, että se ei koskaan sano sille miehelle mitään. Se pitää vielä jääkaapin ovessakin lappuja, joihin Gavin on kirjoittanut rakastavansa Munaa. Ehkä olisi jo aika päästää irti!

Ei kuitenkaan sen enempää tästä asiasta. Nyt ollaan porukoiden kanssa täällä pari viikkoa ja koitetaan etsiä uusi kämppä sen jälkeen. Jos ei löydy, lähdetään wooffaamaan eli asumaan ja syömään ilmaiseksi muutaman tunnin työpanosta vastaan. Mielenkiintoisia wooffipaikkoja ainakin olis tarjolla…

Ollaan chillattu suurin osa päivistä täällä Holloways Beachilla, koska tämä tosiaankin on aivan uskomaton paikka. Halloweenina käytiin kaupungilla syömässä tunnelmallisessa ravintolassa. Siellä oli tosin aika tungosta silloin. Jokaiseen pöytään annettiin hakulaite, joka piippasi ruokien ollessa valmista. Ruoka piti hakea itse pöytään. Ruuat olivat muuten hyviä, mutta äitin grillattu kala oli leivitetty, mikä ei oikein sovi keliaakikolle. Illallisen jälkeen mentiin viinakaupan kautta hotellille.

Eilen vuokrattiin auto ja lähdettiin ajelemaan Atherton Tablelandsille. Käytiin matkalla Barron-joen putouksilla Kurandassa. Sen jälkeen näytettiin porukoille Curtain Fig Tree, Lake Eacham ja Halls Falls. Lake Eachamilla oli eilen poikkeuksellisen paljon kilpikonnia. Vesiliskokin paistatteli siellä päivää ja nähtiin, kuinka se popsi pienemmän liskon elävältä suihinsa.

Mä ajoin eilen autoa koko päivän. Päivän ajon jälkeen vasemmanpuoleinen liikenne alkoi jo hahmottua. Risteyksissä tosin tuulilasinpyyhkimet menivät päälle vilkkuja herkemmin, kun on niin tottunut siihen, että vilkku on vasemmalla eikä oikealla. Pimeällä pois tullessa sekoilin monesti myös pitkien ja lyhyiden valojen vaihtamisen kanssa, samasta syystä. Oli myös outoa vaihtaa vaihteita vasemmalla kädellä. Päivän autoretki oli kuitenkin hauska!

Viikonloppuna tähän hotellin Bali-sviittiin on tulossa joku pariskunta, joten vuokraamme taas auton ja lähdemme käymään pohjoisessa. Katsotaan, millainen reissu siitä kehkeytyy.