On aurinkoinen maanantaiaamu Cairnsissa. Istun uudessa vuokra-asunnossamme katsellen ulkona kevyesti tuulen mukana väriseviä palmuja. Lämmin ilma saa ikkunasta näkyvän uima-altaan näyttämään houkuttelevalta. Palasimme tuttuun kotikaupunkiimme reilu viikko sitten ja voin sanoa, että oli ihana palata tänne takaisin. Jollain tapaa tuntui, kuin olisi palannut kotiin. Vaikka muualla Australiassa alkaa tulla kylmä talven takia, Cairns vain hehkuu lämpöä. Tammikuun tukala kuumuus ja kosteus ovat kuitenkin poissa.

Jätimme Brisbanen taaksemme reilu viikko sitten lauantaina. Lähdimme Peterin luota heti aamulla ja palautimme auton keskustaan, jossa olimme jumissa tavaroidemme kanssa koko päivän. Kulutimme aikaa istumalla puistossa kuin kodittomat konsanaan. Iltapäivällä meillä oli treffit erään Brisbanessa asuvat suomalaistytön, Hennin kanssa. Illalla suuntasimme junalla lentokentälle, josta lentomme lähti iltamyöhään. Aika ennen sitä kului nopeasti, sillä tapasimme kentällä pari suomalaistyttöä, joiden kanssa rupattelimme ennen lentoa.

Saavuimme Cairnsin lentokentälle puolenyön jälkeen. Olimme tosi väsyneitä, joten haimme vain kamat hihnalta ja suuntasimme rauhallisen oloiseen nurkkaukseen pystyttämään leirin. Moni muu reissaaja näytti tekevän samoin. Ilmapatjat ja retkityynyt tulivat kerrankin tarpeeseen, puhumattakaan silmälapuista. Nukuimme kuin tukit ja heräsimme ainoastaan pariin aamukuulutukseen. Nousimme vasta, kun vieressä olevan kahvilan pitäjä avasi liikkeensä aamulla. Sitten pitikin pohtia, mihin lähtisimme seuraavaksi. Yöpaikasta tai tarvaroiden säilytyspaikasta ei ollut mitään tietoa.

Parin tunnin ja muutaman puhelinsoiton jälkeen olimme hankkineet kyydin lähelle keskustaa erästä vuokra-asuntoa katsomaan. Kämppä vaikutti sen verran kivalta ja sopivan hintaiselta, että otimme sen samantien ja täällä aiomme viihtyä. Asunto on uudehko ja yläkerrassa olevan makuuhuoneemme ikkunasta näkyy palmuja ja uima-allas. Kylpyhuone on heti makuuhuoneen vieressä ja alakerrasta löytyy keittiö ja iso olohuone, jotka ovat myös kahden kämppiksemme käytössä. Olohuoneen ovesta voi melkein hypätä uima-altaaseen vilvoittelemaan.

Asunnon löydettyämme päätimme, että on aika aloittaa tehokas työnhaku. Kävimme heti sunnuntaina nettikahvilassa tulostamassa läjän cv:itä. Soitimme myös eräälle tietokoneita korjaavalle miehelle, jotta saisimme vihdoin kannettavamme kuntoon. Mies lupasi vilkaista konetta ja haki sen samantien. Ennen nukkumaanmenoa lähetin vielä tekstiviestin kysellen töitä eräältä venemieheltä, jolle olin soitellut ollessamme aikaisemmin Cairnsissa. Pyysin miestä soittelemaan, mikäli hänen purjeveneellään olisi töitä tarjolla.

Maanantaina heräsimme aikaisin aamulla ja suuntasimme ensimmäisenä Signature Staffille, jonka kautta olin joulu-tammikuussa töissä palveluvastaavana viiden tähden hotellissa Port Douglasissa. He lupasivat ottaa minut ja myös Jaakon töihin ja soitella, kun töitä olisi tarjolla. Aivan heti töitä ei kuitenkaan olisi. Jaakolle lupailivat baaritöitä pikapuoliin. Kävimme heittämässä CV:mme myös muutamiin muihin vuokratyöfirmoihin. Jokaisesta luvattiin soitella, jos töitä olisi.

Jossain vaiheessa päivää kävin lääkärissä hakemassa B12-vitamiinipiikin. Piikityspöydällä istuessani "Richard the venemies" soitti. En vastannut, sillä en olisi ollut kovin rento puhelimessa peläten samalla piikin työntymistä ihoni alle. Soitin Richardille lääkäristä päästyäni ja hän sanoi etsivänsä veneelleen parhaillaan hostessia eli emäntää, jonka työtehtäviin kuuluisi paikkojen pitäminen siistinä ja kokkaus. Richard pyysi minua käymään veneellä samantien, joten kävelin satamaan puoliksi iloissani, puoliksi jännittyneenä.

Satamaan päästyäni etsin sieltä Rum Runner -purjeveneen. Richard esitteli minut muulle henkilökunnalle ja kertoi pian vapautuvasta työstä. Purjeveneellä tehtäisiin kolme reissua Suurelle Valliriutalle joka viikko tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Reissut kestäisivät yli yön, joten töitä olisi kuutena päivänä viikossa. Vain maanantait olisivat vapaata. Työnkuvaan kuuluisi laittaa asiakkaille ja henkilökunnalle ruokaa, siistiä paikkoja veneessä, seurustella asiakkaiden kanssa ja juoda heidän kanssaan iltaisin kaljaa. Vapaa-ajalla saisin snorkkeloida, sukeltaa, uida, ottaa aurinkoa tai vain chillata ja nauttia merestä ja riutasta. Sovimme, että lähtisin kokeeksi yhdelle reissulle katsomaan, mitä pitäisin työstä ja kuinka selviäisin siitä. Treffit sovimme heti seuraavaksi aamuksi kuuden jälkeen.

Heräsin tiistaiaamuna kukonlaulun aikaan ja kävelin kadunkulmaan, josta Richard oli luvannut minut hakea. Perhoset vain lentelivät vatsassani, kun saavuimme veneelle. Pelkäsin, että mokaisin kaiken ihan täydellisesti, sillä minulla ei ole kovin paljoa kokemusta ainakaan kokkauksesta. Minun oli tarkoitus viettää päivä saksalaisen Susanin kanssa, joka opettaisi minulle työnkuvan. Susan itse olisi lähdössä pian takaisin Saksaan. Työntekijää etsittiin siis Susanin tilalle ainakin siksi aikaa, kun joku entinen työntekijä palaisi takaisin Cairnsiin.

Petasimme ensin sängyt ja aloitimme sitten lounaan teon noin 16 hengelle. Satamasta avomerelle päästyämme vene keikkui oikein kunnolla ja pelkäsin, että tulisin merisairaaksi. Söin varalta palan tuoretta inkivääriä, jotta säästyisin merisairaudelta. Lounaan valmistuksen lomassa teimme asiakkaille paahtoleipiä. Jossain vaiheessa aloin voimaan vähän pahoin, kun alakerran keittiöstä ei nähnyt lainkaan ulos. Sain onneksi luvan mennä ulos muiden valmistaessa leivät loppuun.

Kun itse lounas oli lähes valmis, saimme istua ulkona veneen kannella ja nauttia päivästä merellä. Kun kaikki olivat syöneet ja tiskit tiskattu, vaihdoin bikinit ylleni ja lähdin hetkeksi snorkkeloimaan. Oli ihana olla pitkästä aikaa riutalla ja nauttia vedenalaisesta satumaailmasta värikkäine kaloineen ja koralleineen.

Iltapäivä riutalla vierähti nopeasti auringosta ja merestä nauttien. Jossain vaiheessa oli aika aloittaa päivän pääaterian eli illallisen valmistus. Tarkoituksena oli valmistaa asiakkaille oikein kunnon juhlapöytä paisteineen, salaatteineen ja hedelmävateineen. Eniten minua jännitti lihojen valmistus, sillä minulla ei ole pienintäkään kokemusta minkäänmoisista paisteista. Onnekseni kapteenina toimiva Jace valmisti kuitenkin suurimman osan paisteista ulkona grillissä. Loput ruuat teimme yhdessä Susanin kanssa. Kaikki onnistui suht hyvin, mutta kiirettä kuitenkin piti. Illallisen jälkeen saimme paljon kiitoksia asiakkailta hyvästä ruuasta. Yritin muistaa kaiken, mitä olimme ruokiin laittaneet ja mitä kaikkea illalliseen kuuluisi - just in case...

Ilta riutalla tiskien teon jälkeen kului leppoisasti asiakkaiden kanssa seurustellen ja pienimuotoisesti alkoholia nauttien. Jossain vaiheessa väsymys hiipi kuitenkin sukeltajien ja snorklaajien keskuuteen ja asiakkaat yksi toisensa jälkeen lähtivät nukkumaan. Päätin itse nukkua veneen kannella nauttien öisen riutan taianomaisesta tunnelmasta. Jännitin jo vähän seuraavan päivän koitoksia. Herätys olisi aamulla kello 6:30.

Aloitimme aamun valmistamalla hedelmäsalaattia, pannukakkuja, munaa, paahtoleipiä ja muita aamuherkkuja. Keittiössä oli rauhallista, sillä suurin osa porukasta oli sukeltamassa tai snorklaamassa. Aikaa aamupalan valmistukseen oli noin pari tuntia, mutta aika tuntui vain lentävän. Aamupala maistui kaikille niin, että lähes mitään ei jäänyt jäljelle. Tiskien teon jälkeen ei paljon ollut vapaa-aikaa, kun jo piti aloittaa lounaan teko. Susan meni jossain vaiheessa sukeltamaan, joten jäin pähkäilemään lounaan kanssa yksikseni. Valmistin hyvin australialaisen lounaan - nachoja uunissa. Susanin sukellus venähti niin pitkäksi, että ruoka oli jo pöydässä tämän tullessa takaisin keittiöön. Hän pahoitteli myöhästymistään ja pelkäsi, että olin mokannut koko lounaan. Onneksi ruoka kuitenkin maittoi kaikille ja sitä kehuttiin jopa herkulliseksi, vaikka unohdin muutaman tärkeän valmistusaineen.

Lounaan ja tiskien teon jälkeen oli aika lähteä takaisin kohti Cairnsia. Purjehdus kestäisi yli kolme tuntia, joten lähes koko kotimatka olisi vapaa-aikaa. Enää pitäisi tehdä vain ostoslista seuraavaa reissua varten ja siivota vene ennen satamaan saapumista. Niiden lisäksi muuta ei tarvinnut tehdä, joten nautin vain olostani veneen kannella purjehtiessamme kohti Cairnsia.

Jossain vaiheessa kippari Jace halusi puhua kanssani. Hän kysyi, mitä pidin työstä ja uskoisinko pystyväni hoitamaan sen. Sanoin, että työ on mukavaa, mutta osittain myös vaativaa, koska en ole kokannut paljon. Sanoin, että pystyisin hoitamaan työn, jos joku auttaisi minua lihojen kokkauksen kanssa. Miten muuten onnistuisin siinä, kun olen kasvissyöjä. Jace lupasi, että saisin lähteä huomenna uudestaan kokeelle, mutta tällä kertaa yksin ilman Susanin apua.

Koko ilta meni jännittyneissä merkeissä seuraavaa päivää kauhulla odottaen. Kävin vain läpi Susanin kirjoittamaa listaa, mitä milloinkin syötäisiin. Vieraiden saapuessa aamuseitsemältä veneelle paahtaisin heille ensin rusinaleipiä ja puoli kymmeneksi grillileipiä. Lounas olisi puoli yhdeltä ja silloin valmiina pitäisi olla hedelmävati, salaattia, kanalautanen, kinkkulautanen, voileipiä, munamajoneesia ja muita levitteitä ja kastikkeita, pizzaa sekä muutama lautanen, joihin tulisi pilkottuja kasviksia ynnä muuta purtavaa. Välipala olisi päivän helpoin suoritus, sillä silloin vieraille täytyisi laittaa vain kaikenlaista naposteltavaa, kuten erilaisia sipsejä, keksejä, juustokuutioita ja oliiveja.

Illallinen olisi päivän vaikein suoritus, sillä ruokaa pitäisi laittaa todella paljon: perunoita jossain muodossa, kaksi erilaista liharuokaa, keitettyjä maisseja ja riisiä, salaattia, kasvisruokaa ja erilaisia kastikkeita ynnä muuta. Seuraava päivä olisi vähän helpompi, kun olisi vain aamupala ja kevyt lounas. Jännitin reissua kuitenkin todella kovasti. Onnekseni Richard soitti minulle illalla ja lupasi, että Jaakko pääsisi mukaan 40 dollarilla, kun vieraat maksaisivat reissusta noin 300 dollaria. Olin iloissani, sillä Jaakosta olisi suuri apu ja tuki työssä.

Torstai ja perjantai riutalla menivät suht hyvin ja saimme kuin saimmekin kokattua kaiken ajallaan Jaakon kanssa. Pari saksalaista jätkää olivat tuumineet Jaakolle, että lainaisitko tuota ihanaa tyttöystävääsi meille, kun se kokkaa niin hyvää ruokaa. Meinasin kuolla nauruun, kun en kokkaa kotona ikinä. Jaakko vain tuumi pojille, että ei se kotona ihan noin mene... Torstaina kävimme Jaakon kanssa myös snorkkeloimassa, kun päivällä oli vapaa-aikaa. Oli mukava snorklata yhdessä. Seuraavana päivänä kotimatkalla Richard lupasi, että työ on minun ja saisin tehdä sitä ainakin jonkin aikaa.

On mukavaa, että sain töitä purjeveneeltä ja saan työskennellä merellä ja riutalla päivät pitkät. Toisaalta olen kuitenkin huolissani siitä, miten pärjään kokkauksen kanssa. Etenkin silloin, jos merellä on isot aallot ja alan voimaan pahoin. Tästä eteenpäin työskentelen riutalla kuusi päivää viikossa viettäen siellä kolme yötä. Maanantai on ainoa vapaapäiväni, joten Jaakkoa en tule paljon näkemään lähiaikoina. Toisaalta on kai hyvä saada välillä vähän omaa aikaa.

Sain viikonlopun vapaaksi vielä nyt, sillä Susan halusi tehdä kyseisen vuoron ansaitakseen rahaa Saksan lentolippuun. Palkka hostessin hommasta on 160 dollaria puhtaana käteen per reissu, joten viikossa palkkaa kertyy vajaa 500 dollaria. Ei hirveästi, mutta silti jotakin. Lisäksi saan varmasti paljon uusia kokemuksia ja opin uusia asioita.

Vapaan viikonloppuni vietimme käymällä Jaakon kanssa lauantaina Atherton Tablelandsilla tuttaviemme Craigin ja Phan luona, jossa olimme pimeän tuloon saakka. Sunnuntaina meillä oli ongelmia rahojen kanssa, sillä käteinen oli lähes loppu ja Nordealla oli huoltokatko. Suomessa oli tietenkin yö, mutta meillä paras aamupäivä menossa eikä rahaa ruokaan. Keräsimme sitten viimeiset hilut kokoon ja ostimme niillä jotakin pientä. Tänään on maanantai eli se päivä, kun Rum Runner -vene on satamassa eikä reissuja riutalle tehdä. Olen nauttinut aurinkoisesta päivästä täällä kotonamme North Cairnsissa. Huomenna on taas aika lähteä riutalle töihin ja aivan yksin tällä kertaa.