Heippa hei taas! Piti ihan kalenterista kattoa että mitä sitä on touhunnu sen jälkeen kun viimeks on blogia kirjotellu. Ei mitään sen suurempaa kyllä ole ehtinyt tapahtumaan, kouluhommat on vieny aikaa melko paljon. Huomenna pitää lähettää professorille meidän esitys, joka pidetään viikon päästä, ja sen kasaamiseen on uponnut aikaa. En oo koskaan ollu ryhmätyöskentelyn suurimpia faneja, ja nytkin parityö meinas tuottaa harmaita hiuksia. Sain parikseni tosi mukavan tytön, ja aihekin on tosi mielenkiintonen (äidin masennuksen vaikutukset lapseen). Mutta oon harvase päivä joutunu huokailemaan, kun parini ei ole tullut sovittuihin tapaamisiin milloin mistäkin syystä. Ja silloinkin kun tulee, on vähintään kymmenen minuuttia myöhässä. Itse olen tavallisesti heti pyytelemässä anteeksi, jos myöhästyn parikin minuuttia. En tiedä onko tuo vain hänen tapansa, mutta vähän sellaista tuntumaa olen saanut, että täällä ei hommat ole aina niin minuutilleen muutenkaan. Bussit kulkee millon sattuu ja välillä saattaa joku vuoro jäädä välistäkin. Erinäisten tapahtumien ilmoitettuun alkamisaikaan saa aina myöskin lisätä vähintään vartin, ennen kuin lavalla mitään tapahtuu. Jumppatunnillekin porukka saattaa tulla vaikka puoli tuntia myöhässä, eikä eilisellä kickboxing-tunnilla taaskaan potkittu ja nyrkkeilty kuin korkeintaan puolet ajasta. Mutta takaisin ryhmätyöhön - tykkäisin vain että ryhmän jäsenet olisi samalla intensiteetillä hommassa mukana. Onneksi huomenna nyt laitetaan homma kasaan ja pääsee vain jännittämään luokan edessä esiintymistä.

Toisella kurssilla on myös edessä ryhmätyö, johon opettaja ilmoitti jakavansa meidät muutaman hengen ryhmiin quiz-tulostemme perusteella: motivoituneet saavat olla keskenään ja ei-niin-innostuneet opiskelijat keskenään. Tästä jakoperustelusta tykkäsin. Itselläni on täydet pinnat kyseisistä quizeista, jotka opettaja piti meille Hunger Games -romaanista. Tuo kirja on suomennettukin nimellä Nälkäpeli, ja siitä tulee ensi kuussa elokuva. Ihan hauska sinällään että kurssille sai lukea kaunokirjallisuutta. Tuo kurssi on siis persoonallisuuspsykologiaa gloobalista perspektiivistä, ja opettaja halusi tuon kirjan kautta virittää meidän mieltä ajatuksille siitä, millaiseksi oma elämä olisi voinut muodostua, jos olisi syntynyt aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan. Vaikka teksti oli melko naiivia ja ehkä enempi nuortenkirja, niin suosittelen jos kiinnostaa ennen leffan kattomista lukaista. Yksi tämän reissun parhaita anteja tähän mennessä on ollut päästä kurkistamaan toiseen kulttuuriin, ja olen sitä mieltä että liian avaramielinen ei voi koskaan olla. Meistä jokainen on kasvanut oman kulttuurinsa jäsenenä, ja muita kulttuureja oppii ymmärtämään vain jos haluaa kokeilla rajojaan. Hunger Games toimii pehmeänä aloituksena perspektiivin vaihtamiseen.

Viikonloppuna väkersin kotitenttiä ja lauantai-iltana oltiin ulkona. Mentiin paikkaan nimeltä Savannah Smiles. Ollaan tutustuttu sukelluskurssilla yhteen poikaan, joka työskentelee siellä, ja hän järkkäsi meidät ilmaiseksi sisään. Oli ihan näkemisen arvoinen paikka. Lavalla oli koko illan kaksi vaihtuvaa pianistia, jotka soittivat ja lauloivat yleisön toivomia biisejä Party rock anthemista Sweet home Alabamaan ja Lady Gagasta Bon Joviin. Paikka on ilmeisesti myös polttariseurueiden suosima, ja paikalla olikin ainakin neljä tulevaa morsianta seurueineen. Siitä kun oltiin sitten siirtymässä baariin, tuli taivaalta vettä kaatamalla! Savannahissa ei kuulema tavallisesti sada siihen malliin, mutta sinä yönä kyllä tuli vettä enemmän kuin laki sallii. Vaikka minulla oli sateenvarjo, niin sain kenkäni kastumaan lätäköissä hyppiessäni läpimäriksi, ja päätettiin Angelan kanssa ottaa taksi ja suunnata kotiin, vaikka muut olivat jo menneet edeltä baariin. Ei voinut muuta kuin nauraa ääneen kun juostiin keskustassa ympäriinsä ja mietittiin, mistä saataisiin taksi. Sunnuntaina olin tyytyväinen päätökseeni, etten ollut jäänyt muiden kanssa, jotka olivat vielä jatkoille asti menneet. Vesilinjalla ei olisi jaksanut juhlia aamuun asti. Sunnuntaina meinattiin mennä katsomaan baseball-peliä, mutta se oli ilmeisesti peruttu, koska vielä aamullakin tiputteli vettä taivaalta.

Eilen alkoi taas uusi viikko, ja illalla oli Open Mic-ilta. Tänään aloitin aamuni joogalla, mitä oon tehny nyt kahesti viikkoon. Mukavasti herää kroppa. Jaksaa taas vääntää kouluhommia, ja pian onneksi helpottaa!