Täällä Jenkeissä Valentine's Day on tehokkaasti markkinoitu ja yrityksille paljon rahaa tuottava päivä. Eilen kävin lähimarketissa, ja valehtelematta jokainen asiakas osti jotain pinkkiä: nallekarhuja, ilmapalloja, suklaarasioita, kukkia... Itse menin ostamaan tosin vain alushousuja. Joo joo, tuli äkillinen mieliteko ostaa uusia alusvaatteita, eikä tämä liittynyt mitenkään ainakaan siihen, että toinen vaihtoehto olisi ollut pestä pyykkiä, jos suihkun jälkeen jotain puhdasta halusin päälle laittaa. Mutta, pointtina oli se, että isosti ystävänpäivää täällä juhlitaan. Ja vaikka se onkin pääasiassa vain rahan juhlaa, on ystävien ja rakkaiden muistaminen minusta niin tärkeää, että jos ihmiset eivät sitä muista arjessaan muuten tehdä, niin hyvä että sitä varten on erityinen päivä.

En saanut maanantain vastaisena yönä nukuttua, ja olin niin koti-ikävän kourissa kuin mahdollista. Maanantai lähti tosi huonosti käyntiin, väsyneenä tein tentin ja tulin kotiin. Päikkäreiden ja toisen luennon jälkeen törmäsin kotimatkalla kämppikseeni, joka iloisesti hymyillen tervehti minua. Mainitsin hänelle, kuinka iloinen hän aina onkaan. Hän totesi: yeah, I try. Lause jäi pyörimään päähäni. Aloin itsekin ajattelemaan, kuinka paljon omaan mielialaan todellakin pystyy itse vaikuttamaan. Mitä enemmän jumittaa ja junnaa ongelmissaan ja negatiivisissa ajatuksissa, sitä syvemmälle siihen suohon uppoaa. Niinpä päätin, että nyt saa riittää masistelu ja laitetaan uutta vaihdetta silmään. Tajusin, että minulla on jäljellä vaihtoaikaani enää pikkuisen päälle kolme kuukautta. Hassut kolme kuukautta! En halua kuluttaa päivääkään siitä ajasta märehtimällä turhia. Koti-ikävä on sellainen luonteeltaan eläväinen ilmiö, joka tulee ja menee, eikä sen tulemista aina voi estää. Mutta siihen voi vaikuttaa, kuinka kauan antaa itsensä velloa niissä ajatuksissa. Se, että ikävöi jotakin, tarkoittaa vain että omistaa jotain tärkeää. Ja siitä pitää olla onnellinen. Loppupäivän sitten vietin nauttimalla olostani oman itseni kanssa: lenkkeilemällä, kaupassa ystävänpäivälahjahyllyjä kierrellen ja lukemalla kirjaa. Päätin pysyä pois tietokoneelta ja omasta huoneestani mahdollisimman paljon, ensinnäkin siksi ettei tietokoneella illalla oleminen veisi yöuniani ja toisekseen siksi, että kun olen jossain muualla fyysisesti, niin ajatukset ei pääse siihen olen yksin huoneessani-olen poissa kotoa-minulla on ikävä -rinkiin.

Tämän päivän olenkin ollut hyvillä fiiliksillä, siitäkin huolimatta ettei minulla ole ystävänpäivätreffejä tänä iltana. Skype-treffit aamulla oli minun romanttisin hetkeni koko päivänä. Käytiin tänään myös kavereitten kanssa Tybee Islandilla, joka on yksi Savannahin lukuisista saarista. Oli ihanan rauhoittavaa kävellä meren rannalla ja kuunnella merta. Kaukana sen meren takana on omat rakkaat ihmiset ja oma koti. Ennen kuin palaan takaisin, aion olla hyvillä mielin täällä ja nauttia ihanista hetkistä ja ihanista ihmisistä täällä ympärilläni. Olkoonkin nyt hirmuisen kliseinen päätös ällöttävän lässyttävälle tiistaipäivän kirjoittelulle, mutta: Hyvää ystävänpäivää kaikille, ja muistakaa olla ystäviä niin itsenne kuin toistenne kanssa!