Vuokrattiin viikonlopuksi auto ja lähdettiin lauantai-aamuna kohti Atlantaa, Georgian osavaltion pääkaupunkia. Messissä oli tämä meidän tämän kevään ISEP-vaihtariporukka, eli kolme suomalaista ja yksi sveitsiläinen tyttö. Päästiin pienten mutkien kautta perille Metson tehtaille, jossa tiputettiin kirjekuoret vaaliuurnaan ja äänestettiin Suomelle presidenttiä. Sen jälkeen suunnattiin Atlantan keskustaan ja käytiin CNN:n päämajassa turistikierroksella. Nähtiin studioita, uutisankkureita ja saatiin tietoa uutishommista. CNN lienee siis maailman suurin/suurimpia uutisfirmoja, ja on todellakin astetta isompi kuin YLE. Sieltä sitten lähdettiin nappaamaan kyytiin kolme suomalaistyttöä, jotka ovat vaihdossa Pohjois-Carolinassa, ja olivat myöskin tulleet Atlantaan äänestämään. Heidän kanssaan mentiin Atlantan ehkä erikoisimpaan kaupunginosaan, nimeltään Little 5 Points. Siellä oli paljon upeilla graffiteilla päällystettyjä taloja, woodoo-kauppoja, vintage- ja second hand-kauppoja ja hauskoja pieniä ravintoloita. Mentiin syömään ravintolaan, jonka nimeä en enää muista, koska olin siinä vaiheessa niin nälkäinen että olisin syönyt mitä vain. Kun edellisestä ruuanmurusta oli kulunut yhdeksän (9!!) tuntia, sain eteeni aurajuustolla kuorrutetun kanaburgerin ja tater totseja. Totsit on siis uppopaistettuja (ylläri ylläri) perunajuttuja, mielestäni ne ovat lähinnä uppopaistettua rasvaa ja jauhoja. Mutta kylläpä oli hyvää! Sen jälkeen käytiin tankkaamassa auto, haettiin karkkia huoltsikalta ja ajeltiin yötä myöten takaisin Savannahiin.

Atlantan reissu oli yllättävän raskas. Minua alkoi jo heti aamusta ärsyttämään, kun autovuokraamon homma ei pelittänyt ihan ajallaan, ja itse olisin auton ottanut toisesta firmasta, josta oltaisiin saatu auto jo tuntia aiemmin. Automatkalla mulle tuli ensimmäistä kertaa koti-ikävä. Tuli ikävä omaa rakasta ja muita turvallisia kuskeja. Myös se, etten saanut ruokaa koko päivänä, ressasi. Ja sitten kun illalla vedin niin hurjat mätöt ja mässyt naamaani, näinkin seuraavana yönä unta että oksensin, koska minulla oli niin huono olo. Aamulla heräsin kovaan mahakipuun, joka onneksi hellitti nopsaan.

Eilen sitten hyödynnettiin autoa, ja käytiin ostoksilla parissa eri paikassa. Vihdoinkin ensimmäinen oikea shoppailureissu tehty, hihii! Ikävä jatkui edelleen, ja helpotin sitä sitten upottamalla rahaa vaatteisiin. Ihan oikeaan amerikkalaiseen materialisti-tyyliin siis hukutin suruni shoppailuun. Ostin esimerkiksi sellaiset lököhousut, joiden melkein identtinen kopio minulla oli koto-Suomessa. Ne oli minun lempparihousut, mutta en ottanut niitä mukaan, koska ne oli alkaneet jo kulahtaa. Nyt kun sitten näin kaupassa melkein samat pöksyt, olihan ne ostettava lievittämään koti-ikävää. Löysin myös pienen kivan kaupan, jossa soitettiin raskaampaa musiikkia ja myytiin rock-henkisempiä vaatteita. Hengailin kaupassa vaikka kuinka kauan, oli niin kotoisa olo. Ostinpa yhden bändi-paidankin. Yhdessä kaupassa heti ensimmäinen paita, jonka näin, esitti kuvaa Venetsiasta kera tekstin, jossa luki: Journey of love. Käytiin Mattiaksen kanssa viime kesänä Venetsiassa, ja kyseinen matkahan siitä paidasta tuli mieleen. Huokaisin mielessäni, ja siirsin katseeni seuraavaan paitaan. Se julisti: My boyfriend <3 me. Ja vielä seuraavasta kaupasta bongasin paidan, jossa luki: I love my boyfriend! Hitto soikoon, nämä vaateet kettuilee mulle suoraan päin naamaa!

Tänään olo on ollut vielä melko väsynyt. Pari kaveria on ollut kipeänä, toivon ettei sama tauti iske minuun. Otin aamulla salikamppeet luennolle jo mukaan, mutta nuokuin läpi luennon niin nuutuneena, että melkein jo luistin reenistä. Sain kuitenkin kammettua itseni salille, ja hyväähän se teki. Huomenna on ensimmäinen tentti, johon lukiessa tämä ilta varmaan menee. Professorin puheiden mukaan luvassa on vaativa tentti, mutta suurin osa kysymyksistä on monivalintoja. Itsehän en tuota tenttikirjaa vaivautunut ostamaan, mutta aika luottavaisin mielin kyllä olen oman osaamiseni suhteen. Katsotaan huomisen jälkeen, kuinka väärässä olin.