Mun kieli on peruna! Heräsin aamulla kurkkukivun kanssa ja kävin äsken hakemassa kaupasta paketin imeskelytabletteja. On muuten perus Strepsilssejä astetta tehokkaampaa tavaraa, heti tuntu kun kurkku alko turtua ja kieli seurasi perässä. No, jospa näistä jotain hyötyä olisi. Oon aivastellu ja nuhanenäilly kaks päivää ja en haluais kyllä nyt tulla yhtään enempää kipeeks.

Helteet jatkuu ja hikoilu käy työstä. Yhtenä päivänä oli 32 astetta lämmintä, ja kun seuraavana päivänä oli vain 24 ja tuuli viileästi, niin minua melkein paleli. Mietin, että onkohan minulla koko kesänä Suomessa kertaakaan lämmin, kun nyt on tottunut liian hyvälle täällä. Elokuu on Savannahissa kuulema lähestulkoon sietämättömän kuuma ja kostea. Voin vain kuvitella, koska minulle riittää jo tämä lämpö vallan mainiosti. Osa paikallisista painaa silti edelleen farkut jalassa, vaikka itestä tuntuis kaikista mukavimmalta olla alasti.

Viikonloppu sujahti ohi taas ihan liian nopsaan, ja viimeinen kuukausi Ameriikan mantereella starttasi eilen. Sain varmistuksen harjoittelupaikaltani, että pääsen aloittamaan hommat siellä heinäkuussa, mutta muuten olen kyllä melkein vältellyt ajatusta kotiinpaluusta. Olen kotiutunut tänne. Osa siitä viehätyksestä, mikä täällä olemiseen liittyy, selittyy kuitenkin juuri sillä, että tämän tietää olevan väliaikaista. Ei elämä voi aina olla tällaista hypetystä. Koulu on lepposaa, aurinko paistaa, viikonloput juhlitaan ja reissataan. Elämä kuitenkin pyörii koko ajan eteenpäin, ja niin vain ne päivät täälläkin alkaa olla vähissä. On nautittava siitä ajasta mitä on jäljellä ja luotava muistoja, jotka säilyy vielä pitkään tämän jälkeenkin.

Yksi mukava muisto lisää tuli viikonlopun kajakkireissulta. Mentiin Angelan kanssa Recreation Centerin järkkäämälle reissulle Ebenezer Creekille, jossa melottiin pari-kolme tuntia auringon paisteessa. Sinne oli vajaan tunnin matka, ja se ympäristö oli etelän redneck-seutua parhaimmillaan. Redneck- eli punaniska-konseptia on jotenkin tosi vaikea selittää, sen vain ymmärtää pikkuhiljaa kun elää tässä ympäristössä. Mutta sana viittaa siis ihmisiin, ehkä lähinnä maalaisjuntteihin, joilla on pihassa muutama avolava ja kaapista löytyy pyssyt joka tarpeeseen. Vaatteet on ne ensimmäiset mitä kaapista käteen tarttui, mutta ilman lippistä, farkkuja ja työkenkiä ei miehet liikahda minnekään. Naisetkin tykkää kovasti maastokuvioiduista metsästystakeista. Toivottavasti en kuulosta arvostelevalta tai tuomitsevalta, koska se ei ole tarkoitus. Itsehän olen maalainen päästä varpaisiin, eikä ihmisiä voi arvottaa vaate- tai harrastuvalintojen perusteella. Redneckit on vaan jotenkin niin osa tätä kaikkea täällä, ja sanoinkin Angelalle viikonloppuna, että oon mielissäni kun oon päässy näkemään tätäkin puolta Amerikasta. Tavallisia ihmisiä, tavallista elämää.

Uintikurssin opettajani pyysi minut kaveriksi aloittelijoiden uintikurssille, ja olin viime viikolla kaksi kertaa uimaopeilemassa. Vaikka monta vuotta jo niitä hommia on tullukin tehtyä, niin oon aina opettanu vain lapsia. Oli jännä opettaa itsensä ikäisiä ihmisiä, jotka käytännössä ei osanneet uida. Mukavaa hommaa se vaan on. Viime viikolla kävin myös keilaamassa, mutta mitään sen ihmeempiä isompia tapahtumia tässä ei ole ollut. Eilen oli lukukauden viimeinen Open Mic -ilta, ja joku vieraileva bändikin oli paikalla. Minun kieli taitaa toimia taas! Voin siis lähteä nauttimaan koulun ruokalan antimista, jotka on kyllä jo alkaneet aika hyvin kyllästyttää...