Nyt on alkanu saamaan semmosta rytmiä tähän elämään, mitä jo vähän kaipailinkin. Tekemistä ja menemistä riittää koko ajan, mutta jää aikaa kaikkeen tärkeeseen. Aamun alotan monesti puntilla, päivisin on muutama tunti luentoja, illalla teen kouluhommia tai roikun kavereitten kanssa. Mulla on kolme psykan kurssia: Global perspectives in developmental psychology, jossa kerrottuani olevani suomalainen, on huumorimiehiin kuuluva professorimme monta kysymystä jo amerikkalaisten kummallisuuksista minulle esittänyt; Psychology of human sexuality, jossa olen oppinut mm. että Kellog's cornflakesit kehitti mr. Kellog vähentämään masturbaatiohaluja ja; Women and mental health, jonne lukemassani artikkelissa kerrottiin mm. että 1800-luvun Amerikassa kaikki naisten sairaudet (ja siten myös hoitomuodot iilimatoineen ja leikkauksineen ja sun muineen) katsottiin johtuvan naisen kohdusta. Haluaisin sepostaa kaiken, mitä olen oppinut, koska olen ollut täällä niin innoissani, etten meinaa sitä itsekään uskoa. En vieläkään ole mitenkään yli-innokas luokkatilanteissa osallistumaan, mutta aiheet ovat kyllä inspaavia. Alkuun kavahdin ajatusta siitä, että joka luennolle pitää olla jotain luettuna, mutta tähän mennessä kaikki artikkelit ovat olleet sellaisia, että niitten lukeminen on ollut ainoastaan hauskaa. Mietin tuossa, että tämän jälkeen olisi niiin vaikea palata vaikkapa ensimmäisen vuoden massaluennoille. Tippuisi kyllä opiskelumotivaatio ihan täysin. Onneksi minulla ei enää ihan perusopetusta ole jäljellä, vaan vaihdon jälkeen todennäköisesti odottaa harjoittelu.

Yliopiston Student Union järjestää kampuksella erilaisia maksuttomia tapahtumia, jotka on kyllä ihan kivaa vaihtelua. Maanantaina oli Open Mic -ilta, johon opiskelijat sa osallistua omilla esityksillään. Joukossa oli pari tosi hyvää musiikkipätkää, live-musiikki on aina ihanaa. Sitten oli pari monologi/runoesitystä, räppiä ja koomikkoja. Osa parempia, osa kehnompia. Lepposa ilta kuitenkin. Eilen olikin sitten sellainen esitys että huhhuh ja oksat pois. Hypnotisoija Paul Ramsay (googlatkaa jos ei oo tuttu nimi, telkkarissa on näkyny Suomessakin) veti shown koulun juhlasalissa. Alkuun oli selostuksia illan kulusta, ja siitäpä se sitten aloittikin hypnotisoimaan yleisöä. Ramsay painotti alkuun, että jos ei halua osallistua, niin sanoo vain mielessään, että ei aio hypnotisoitua. Itse olin kyllä täysillä messissä. Ramsay puhui pitkään, rentoutti puheellaan ja käski meidän keskittymään vain rentoutumiseen. Jossain vaiheessa hän kehotti kutakin unohtamaan etunimensä, siirtämään sen ajatuksissaan taaemmas, vain siksi aikaa kun on tarvis. Siitä kun sitten heräilimme, niin hän käski meidän esittäytyä vieressämme istuville ihmisille. Osa ihmisistä ihan aidosti ei kyennyt sanomaan etunimeään, joku alkoi jopa itkemään. Ramsay pyysi nämä kaikki ihmiset lavalle, joista hän sitten karsi vain kevyessä hypnoosissa olevat ja feikkaajat takaisin penkkeihinsä istumaan, ja jätti lavalle loput, noin kymmenen ihmistä. Itse en tuohon joukkoon kuulunut, vaikka kuinka olisin halunnut. Oma nimeni ei unohtnut, joten en ollut tarpeeksi altis siinä tilanteessa. Kroppa oli kyllä niin rento ja raskas, että naama pysyi omituisen peruslukemilla, vaikka ympärillä monet nauroivat kavereilleen, jotka eivät tienneet nimeään. Vieruskaverini kysyi nimeäni, ja suuni tuntui niin hitaalta, että kesti hetki ennen kun sain sen sanottua, mutta tiesin kuitenkin nimeni.

Oli kuitenkin huippua, etten ollut lavalla, vaan sain seurata illan tapahtumia ja loksauttaa leukani auki ja pongahtaa tuolilta pystyyn innostuksesta ja ihmetyksestä. Alkuun olin vähän skeptinen, että niinköhän nuo kaikki on hypnoosissa, mutta mitä pidemmälle ilta meni, sitä vahvemmin olin vakuuttunut hypnoosin tehosta. Ja voi jösses mitä siellä lavalla tapahtuikaan. Illan aikana nähtiin mm. koe-esiintyminen elokuvaa varten, jossa esitettiin King Kongia, cowboyta ja lapsia karusellissa. Oli Justin Bieber taustatanssijoineen ja faneineen (postauksen kuva on kyseisestä tilanteesta, videosta otettu kuva, joten sori kuvanlaatu). Oli maailman kuuluisin painija, joka halusi laittaa maskin päälle, ettei hänen henkilöllisyytensä paljastuisi. Oli synnyttävä mies kätilötiimeineen, lapsen nimeksi isä antoi Jacob. Välillä osa porukasta nukkui lavan lattialla ja välillä kaikki nauroivat tai väistelivät katseellaan, kun Ramsay oli heidän silmissään alaston. Lopussa Ramsay antoi viimeiset suggestiot, joissa hän kehotti heitä heräämään, olemaan hyvin turhautuneita siitä, etteivät ole nähneet tänä iltana sitä hypnotisointi-showta jonka odottivat näkevänsä, ja eivät millään usko olleensa osana showta. Ramsay sanoi vielä, että poistut tuohtuneena lavalta, ja välittömästi kun astut portaat alas, hypnoosisi lakkaa, ja muistat kaiken mitä tänään on tapahtunut. Oli hauska seurata, kuinka yksikin totesi olevansa mentaaliselta kapasiteetiltaan niin vahva, ettei voi hypnotisoitua, mutta kun astui portaat alas, pysähtyi, ja alkoi huutamaan ja hyppimään muistaessaan kaiken. Olin niin fiiliksissä, ihan uskomatonta! Hypetin koko illan vielä mielessäni, ja nukkumisestakaan ei meinannut tulla mitään. Nämä on semmosia juttuja, joita ei usko ennen kun näkee, ja silloinkin miettii, kuinka kaikki tuo on mahdollista. Mutta niin se ihmismieli on vaan voimakas, aivan järjetöntä. Noniin olikohan tässä jo tarpeeksi shown upeutta kuvaavia adjetiiveja...

Tänään olin toista kertaa sukelluskurssilla. Psykan kurssien lisäksi minulla on siis nyt välinesukelluskurssi ja keväämmällä uinti ja weight training. Psykaa ja liikuntaa, namnam. Tuo sukellus on kyllä hauskaa hommaa. Vesi on niin minun elementti, ja kun oppii kaikea uutta niin siitä vaan innostuu enemmän ja enemmän. Tänään testailtiin jo laitteita ensimmäistä kertaa. Olen kerran elämässäni aiemmin ollut laitesukellusretkellä, olin silloin noin 12-vuotias ja sukelsin parin norjalaisen miehen kanssa jossain etelän lomamatkalla. Muuta en siitä hirveästi muista. Myönnettäköön, että vähän minua pelottaa sukeltaminen, mutta jos en silloin lapsena kuollut, niin enköhän nyttenkin selviä. Sain tänään myös kuulla, että regulaattoriin (josta siis happi tulee suuhun siitä selässä olevasta säiliöstä) voi tarvittaessa vaikka oksentaa. Hukkuminen on siis melko epätodennäköistä, vaikka olis parinkymmenen metrinkin syvyydessä. Meilä on siis kahdeksan harjoittelukertaa, teoriaopintoja ja näyttökoe altaassa. Kaikki tämä tapahtuu paikallisessa Diving Locker -yrityksessä. Tämän jälkeen meillä onkin sitten mahdollisuus suorittaa itsellemme sukellus-sertifikaatti, vai millä nimellä sitä nyt sanotaankaan. Sen jälkeen olen koulutettu sukeltaja! Mennään suorittamaan tuo sertifikaatti myöhemmin keväällä Floridaan, Ginnie Springsiin. Rahaahan tämä kaikki toki maksaa, kun on pitänyt ostaa omat välineet (snorkkeli, räpylät, maski, kengät) ja kirjat ja kurssimaksut, mutta varmasti tulee olemaan sen arvoista. Sitten voinkin jatkossa suunnata reissujani uusiin sukelluskohteisiin. Nyt kuitenkin unille, jotta jaksaa viikonlopun startata viikonlopun minireissuille, joista kertoilen sitten ajallaan.