Meilla kaikilla on varmasti jonkinlaisia mielikuvia tasta suuresta ja tuntemattomasta maasta. Minulla ne olivat tamanlaisia: 1. Kiinassa on paljon ihmisia. Kylla, vakea on ruuhkaksi asti, jonottamaan joutuu pankkiautomaatillekin ja metroon. 2. Kiinalainen ruoka on hyvaa. Kylla, paikallinen BBQ-possu on suussasulavaa. 3. Valimatkat Kiinassa ovat suuria. Kylla, suorallakin linjalla pystysuunnassa matkaa tulee 3,5 tuhatta kilometria ja sivusuunnassa paalle 4 tuhatta. 4. Kiinassa sulkapallo on jaakiekkoa isompi juttu. Kylla, paikallisen urheiluruudun ensimmaiset 20 minuuttia olivat sulkapalloa ja senkin jalkeen palattiin viela live-lahetykseen seuraamaan jonkun starban ottelua. 5. Asenteen ollessa kunnossa, Kiinassa reissaaminen ei ole sen hankalampaa kuin muualla. Vaarin, universaalien sanojen, kuten passi ja metro puuttuminen takalaisten sanavarastosta ei luo vakaata pohjaa hoitaa minkaanlaista verbaalista kanssakaymista.

Ammutaan Kiina ensin seulaksi ja naatiskellaan vasta sen jalkeen. Kiina ei todellakaan ole mikaan kehitysmaa. Tietenkin puhun nyt kahden ison kaupungin perusteella, mutta voin sanoa etta paa-asiassa taalla ollaan valovuosi Intiaa edella. Mutta perus intialainen ymmartaa sinua kohtalaisesti ja osaa sentaan sanoa jotain takaisin. Taalla lipunmyyja kaytti kanykkasovellustaan selvittaakseen mika se passi nyt englanniksi olikaan. Sen jalkeen naytti ruutua minulle, kun ei saanut mitaan sanotuksi. Ravintoloissa pienessa osassa on englanninkielinen menu. Onneksi on varikkaita kuvia, joista sitten valita mieleisensa. En todellakaan sano, etta maissa missa olen vieraillut ei englanninkielen taso aina ole niin haavia ollut, mutta kylla aina ravintola- ja matkapalvelut on saanut hoidettua muutenkin kuin pantomiimina. Onhan valveutuneella matkaajalla tietty kiinankielen ABC-kirja. Siina nyt sattuu olemaan 14 eri kielta, kyllakin mandariinilla parjaa joka paikassa. Olen muutaman kerran yrittanyt kiinalla saada itseani ymmarretyksi, mutta yhta heikoin tuloksin. Toivon todellakin, etta tasta valtiosta ei kehittaydy toinen ''olemme maailman napa''-valtio, ''meidan ei tarvitse osata muita kielia, eika missaan muualla nyt ole kauheasti mitaan''. Vahan pelottavasti huokuu jo semmoinen asenne taalla.

Saavuin maanantai-iltana Guangzhouhun, Suomessa paikkaa nimitetaan nahtavasti edelleen Kantonina. Olin ottanut kuvan Hostelworldin sivuilla olleesta sepitteesta, kuinka loytaa perille. Kahdella metrolinjalla ja sitten ''Exit D'' Changgangin metroasemalla. Onnistui. Nuo oli ne ohjeet. Sitten oli ps-kohta. "On helppoa loytaa hostellimme, kunhan vain loydat metroaseman Guangzhoussa'' No piruvie, metrolla olen tullut oikeaan paikkaan, mutta ymparilla ei nay mikaan mika viittaa hostelliin!!! Hortoilin parikymmenta minuuttia paakadulla ja loysin oikean talon numeron, rappu oli vain vaara. Menin seuraavan loytamani numeron luo joka olikin jo edellista 20 isompi. Siina vaiheessa alkoi jo kevytta hyorya nousta. No kavelin kahden talon valiin, josta paasi toisen talon sisapihalle. Portilla oli vartija, joten kysyin hanelta. Tai siis naytin osoitetta, han puhui yhta hyvin suomea kuin englantiakin. Han avasi portin ja viittoi menemaan pihan poikki noin 20 kerroksisen talon luo. Sielta yllattaen loytyi oikea rapun numero. Olin hyvin skeptinen, olin asuinkerrostalossa, en todellakaan missaan hostellissa. Etsin oven 303, mutta en tohdinnut koputtaa silla ovessa ei ollut minkaanlaista mainintaa hostellista. Palasin portille ja naytin jalleen osoitetta vartijalle. Talla kertaa vartija lahti mukaan nayttamaan, siina yritin hokea, etta ei siella ole mitaan, se on pelkka huoneisto. Ovelle paastyamme vartija koputti siihen, ja en ollut uskoa silmiani, siella se etsimani hostelli oli. Tai no se oli enemmankin asunto, jossa pariskunnalla on huoneita ja niissa kerrossankyja. Ihan viihtyisa paikka, nainen oli tosi mukava, puhui englannin alkeet. Miehen naama arsytti minua jostain syysta kokoajan, ei puhunut saanakaan, oli tietokoneella kokoajan, jarkyttava maiskutus syodessa, mutta taitava maalari han oli. Yhtaan lansimaalaista en nahnyt lisakseni siina paikassa. Ylipaataan Guangzhoussa nain lansimaalaisia tusinan verran ja nekin olivat hieman iakkaampia reissaajia.

Nain jalkeenpain vasta tajusin, etta eihan Guangzhoulla ole mitaan tekemista meidan tuntemamme Kiinan kanssa. Siis tarkoitan sita kuvaa, mika piirtyy paahamme kuullessamme sanan Kiina. Guangdongin provinssi ovat olleet keuhkot Kiinan teollistumiselle. 100 miljoonaa ihmista ovat pakkautuneet suhteellisen pienelle alueelle pyorittamaan suuren maan bisneksia. Katukuva on hyvin lansimaalainen, kulttuuri taas edustaa hieman kiinalaisempaa. Silti nain Xi'anista on hyva huudella niille vahille Guangzhoussa oleville turisteille, etta ettepa ole nahnykkaan viela Kiinaa.

Guangzhoussa porrasin jonkun verran. Toimiva metro kun loytyy niin meikalainen pystyy liikkumaan ilman karttaakin. Karttoja oli tarjolla joitakin, mutta ei ainuttakaan meidan merkein. Aamulla ennen liikkeelle lahtoa Google-maps auki, tiukkaa tarkastelua hetkisen verran ja eikun menoksi. Metroasemalta noustessani otin suunnan kannykan kompassilla, joten tiesin mihin suuntaan lahtea metron uloskaynnilta. Taalla metrosisaankaynnit eivat mene kuten Hakaniemessa: torilta tai virastotalolta. Vaan on kirjainvaihtoehtoja voi olla A:sta H:hon ja kavelykilometreja saattaa kertya ennen metroon paasya. Ensimmainen paivani keskittyi yhteen tavoitteeseen: Nae panda! Guangzhoun etelapuolella on valtava lomaparatiisi huippuhotelleineen ja huvipuistoineen. Yksi puisto on Kiinan suurin elainpuisto. Luulin vieraillessani Singaporessa parhaassa elaintarhassa/puistossa, mutta kylla vanha zoologikin loytiin allikalla. Yleiskuva oli tajuttoman kaunis, ja mika parasta, ei tule ollenkaan mieleen edes etta ollaan elaintarhassa. Oli arkipaiva ja paikka oli melkein autio. Tallustelin pitkin puistoa vislaillen kadet selantakana. Muistutin aivan yhta nuoruuden sankariani. Puisto oli valtava ja siella oli valtavasti kaikenlaisia elaimia. Kuvitelkaa, nain valkoisen kengurun, jolla oli pikkukenguru pussissa. Minkalainen elain onkaan koala? Unelias, joo... Tai valkoinen tiikeri. Onko sellaisiakin olemassa? Mika lie minuun on tullut, mutta ensi kohtaaminen Pandan kanssa veti kaverin hiljaiseksi. Se istua ponotti maha pystyssa, tuijotti minua ja rauskutteli bamboa aina valilla ihan kuin mutsi raakaa spagettia. Pandoja oli noin kymmenen, so amazing. Tarhareissun paatteksi sain ihastella elefanttishowta, jossa norsut pelasivat koripalloa ja seisoivat kasilla. Luit oikein.

Keskiviikon omistin taysin rennolle kaupunkikiertelylle ilman sen suurempia suunnitelmia. Kavellessani kohti keskustan kavelykatua nain kyltin "International cinema". Paatin pistaytya. Parista patkasta olin kuullut ja valitsin ''The Grey"-elokuvan. Aikalailla perusasiat, kuten elokuvan katsominenkin voi tuntua elamaa suuremmalta tammoisen tauon jalkeen. Ainoastaan miinus popcorneille, joilta odotin enemman. Olivat makeita ja puolet jai syomatta. Elokuvan jalkeen kavelin Helmijoen rantaan, soin nuudeleita (taasko?), ja nautin kaupungin valoista. Vetaydyin hyvissa ajoin yopuulle valmistautuen pitkaan matkaan.

Paatin skipata Chongqingin. Alku perainen plaani olisi ollut matkustaa sinne 25 tuntia saapuen kohteeseen aamulla ja jattaa paikka samana iltana matkustaen 12 tuntia Xi'aniin. Kaverin kanssa olisin voinut tuon keikan heittaakin. Syy miksi Chongqing kiinnosti Cosmo-Elmoa oli pitkalti alueen suuruus, joka kasitti 30 miljoonaa ihmista. Ei niinkaan mitaan superspecifia nahtavaa. Joten paatin iskea suoraan Xi'aniin 27 tuntisen junareissun. Niin se matka sitten alkoi iltapaivalla puoli kolmen huitteilla. Heti alkuun pari tuntia unta. Viisi, katsoin kelloa. Luin, mietin, luin, kavin vessassa, luin. Puitteet olivat mainiot, minulla oli vasemmanpuoleinen keskipeti kuuden avonaisessa sloossissa. Oli lakanat ja ilmastointi. Asiat oli todella hyvin. Ei kaupustelijoita tai kerjalaisia. Ainoa, etta olisin ehka kaivannut valilla juttuseuraa. Kun muut paattivat huomauttaa, etta vessa on varattu tai jne, se tuli tietenkin kiinaksi, johon mina tarjoilin vastauksesi "Joo Joo". Ei siis kauhean sujuvaa jutustelua. Myoskin kummastuttava asia oli kovaaaninen vaunussa, joka tuntui esittavan kokonaisen elokuvan ilman kuvaa. Aina valilla raiskittiin niin pirusti ja valilla leperreltiin. Meinasi minulla menna kapykin jossain vaiheessa, mutta mitas siina kauheasti tekemaan. Suomella, ruotsilla, saksalla vai englannilla? Milla sita yrittaisi? Valot sammutettiin kymmenen huitteilla ja samalla hiljeni kaijutinkin vaunussa. Mitas viela? Oikeanpuoleinen peti aloitti sitten ikuisuudelta kestaneen puhelun. Vaikka en kiinaa puhukkaan, niin kylla lemmen lirkuttelun perussavel on sama kielella kun kielella ja nostin kaverille ironisesti peukkua. Aivan kuin akun loppuminen olisi ollut kuvainnollinen viestikapula ylapedille aloittaa omat puhelinsessiot. Olin viela hereilla, kun ylapedissa saatiin linjat katki. Ei sentaan kolmatta puhelua, mutta oikean ylapedin mies aloitti todellisen tukin sahauksen. Siina vaiheessa minua oikeastaan enemman huvitti, kun muistelin tata vanhaa patua, miten han oli pitkalti koko matkan ennen nukkumaanmenoa vetanyt keitettyja sinertavia munia ja pullon konjakkia.

Seitsemalta aamulla katsoin ensimmaisen kerran kelloa, kun junassa alkoi jalleen liikehdinta. Seuraavan kerran ilokseni katsoin kelloa vasta kymmenelta. Herailin hissukseen, oikeastaan nautin vain, vaikka olinkin ahtaassa junapunkassa, niin siita ettei tarvinnut nousta ollenkaan lampiman peiton alta. Oli aikaa jalleen kaikelle. Mita tulikin mieleen, se kaytiin huolella lavitse. Hiljalleen siirryin jalleen kirjan pariin. Jossain vaiheessa otin paikkarit. Puoli viisi saavuin Xi'aniin.

Xi'anissa Kiina nayttaa Kiinalta. Joo on hyvin kliseinen, mutta yrittakaa saada vahan kiinni siita, mita tarkoitan. No on niita taloja, semmosia korkeita, joista roikkuu punaisia lyhtyja. Semmosia, mita Mulanissa oli. Olin pikaisesti ensimmaisena aamuna Guangzhoussa tavannut lahtoa tekevan englantia puhuvan kiinalaisen tyton, kylla-heita on olemassa, joka mainitsi matkaavansa Xi'aniin. Vaihdoimme numeroita ja ilmoitin hanelle tulostani, joten han tuli minua vastaan asemalle. Meng-Meng Zhoung on aivan mahtava tytto. Han on aivan Venajan rajalta, kuulemma han tietaa minkalainen on kylma talvi :D Han opiskellut pohjoisessa maan politiikkaa, mutta nykyaan han opiskelee tulkiksi. Jotain kummaa siina kuviossa oli tapahtunut, ymmartaakseni hallitus voi yhtakkia vaihtaa linjaasi ilman sinun sen suurempaa hyvaksyntaa. Syotiin loistava illallinen, vahan nyytteja ja varraslihaa. Iltaa istuttiin Mengin hostellilla. Juteltiin asioista asioiden oikeilla nimilla. Tama tyttoo tietaa todellakin, mita taman maan politiikka on. Juteltiin internetsensuurista, ihmisoikeuksista ja kommunismista. Juuri mista matkaoppaat varoittavat puhumasta. Oli hienoa huomata, etta hiljaa myontyvat ihmiset kuitenkin tietavat mita tapahtui eraalla aukiolla reilu parikymmenta vuotta sitten, ja miten jengi delaa maaseudulla kun puolue lohkoo 75 prossaa tuloista. Minahan olen tietty neutraali huutelemaan mitaan, joten enemman kyselin ja toistelin lainia: ''tassa maassa on potentiaalia'' Joka on pirun totta joka sana.

Astuessani pihalle Mengin hostellista tunsin ensimmaista kertaa tutun oloisen kesayon. Viilea, mutta lammin. Mita mina teen kesaoina matkalla kotiin? Juoksen tietenkin. En antanut lapottimien hairita, kun nautin kevyeesta askeleesta yllattaen hiljaisen kaupungin lapi kohti majataloani.

Lauantaina oli vuorossa retkipaiva. Tehtiin Meng-Mengin kanssa aikamatka aina vuoteen 220 eaa. Kiinan ensimmainen keisari Qin rakennutti ennen kuolemaansa 8000 tuhatta terracotta-sotilasta vartioimaan hautaansa. Nykyaan osa on palasina haudassa, mutta paikallinen museovirasto tekee taitavaa tyota eheyttaessa savipatsaita. Kehittyneiden tutkimusmenetelmien myota on pystytty toteamaan, etta jokainen sotilas on erilainen, eika yksikaan nayta samalta. Ja taman ihmeellisen loydon teki maanviljelija Yang vuonna 1974. Paikka on nykyaan yksi Kiinan suosituimmista nahtavyyksista, ja sen kylla huomasi. Oma mieltymys aistia historian havinaa on tehda se hiljaa ja rauhallisessa olotilassa. Sitten kun paikalla on parikymmenta tuhatta muuta tutkiskelijaa, niin eihan siina kuule edes omia ajatuksia. Lauantai nyt sattui olemaan ainoa mahdollisuus toteuttaa tama. Isot miinukset myos ymparille kasvaneesta ''sirkus-hardellista'', olivat sitten tuoneet KFC:n ja Subwaynkin pelipaikoille. Burger Kingin olisin hyvaksynyt nipin napin :D No ei vaiskaan, nain kuvia mita paikalla oli 70-luvun lopulla. Ei todellakaan muuta kuin valtavat kaivaukset ja nykyaan koko alue on yhta suurta tivolia. Paikka on ainutlaatuinen, vaikuttava ja ylisanojen lista jatkuu taivaanrantaan saakka, kunhan vain pystyy sulkemaan kaiken hulabaloon pois ympariltaan. Valitettavasti itse en pystynyt, ja silloin vajaa 20 erkkii tiketista on liikaa. Kallein sisaanpaasy sitten taman matkan. Top-5 nahtavyys? Ei edes matkanalku kiimoissa.

Siis itse petyin ja merkkasin 7+ juuri luomaani nahtavyys-ranking ohjelmaan. Alkaa ymmartako kuitenkaan vaarin, jos tanne eksytte niin paikka on must-juttuja. Itse kukin sitten paattakoon, onko paikka toppi vai floppi. Taman paivareissun top-hetkia oli ehdottomasti aurinkoinen paiva kiinalaisvalmisteisen taskuraketin (epailematta 150cm korkojen kera) Meng-Mengin kanssa. Paluumatka takaisin kaupunkiin oli myos kieltamatta ilahduttava, tapasin hollantilaisen Hidden (mika nimi :D) ja itavaltaisen Annan (minne ikina matkustankin, tormaan aina tahan nimeen???). Siina sitten selvisi perus missa-mista-mihin kysymyspatterin jalkeen, etta Shanghaissa opiskelijavaihdossa tutustuneen kaverukset asuvat kanssani samassa huoneessa. Olivat tulleet myohaan ja lahteneet aikaisin aamulla minun ollessa viela Hoyhensaarilla.

Selvennetaan tahan valiin missa-mista-mihin kysymyspatteria. Mielestani on olemassa selva kirjoittamaton ohjenuora, jota keskustelu seuraa tuttavuutta tekevien lankkareiden valilla. "Hei, missa olet matkannut'' on usein ihan ensimmainen lause. Sitten selitellaan ummet ja lammet blaa blaa, molemmin puolin. Samalla kuullostellaan aksenttia ja porataan silmat syvalle vastapuolen kasvoihin tehden tulkinta, mista toveri mahtaa tulla. Eli ensin oma paatelma ja sitten vasta kysymys. Eli, ''mista olet kotoisin? -Suomesta. Johon sitten todetaan latteasti, "No sita ma vahan ajattelin, Helsingista?" - Jep! (Mista tiesit? ainiin, se on ainoa jonka tiedat...) Sen jalkeen keskustellaan kysymyssanasta Mihin, kartoitetaan onko matkallamme tulevaisuudessa yhteinen suunta ja jne. Nimet ja tittelit ollaan monesti luotu vasta illallisella tunteja tapaamisesta.

Meilla oli mahtava illallinen, mina, Meng-Meng, Anna, Hidde ja amerikkalainen Donald :D Tilattiin kaikki jotain ja pistettiin jakoon. Soimme loistavia lihavartaita, kylmia ja kuumia nuudeleita, sienikeittoa, friteerattua sweet n sour munakoisoa (yksi illan parhaista ja mahan oon aina ollut taman herkun suurfani) ja tietenkin hoyrystettyja nyytteja. Ruuan jalkeen nautittiin aidosta kiinalaisesta katuhulinasta kauniissa valaistuksessa. Nayttaa silta, etta Kiinan katukeittiossa kaikki paatyy tunteilematta pataan. Hiiligrilli naytti pahtaavan mm possun munuaisia ja viiriaisen munia. Slurpsis.

Voin nyt jo julistaa Xi'anin hostellin matkan parhaaksi yosijaksi. Maksan yostani kuusi euroa, mutta taso on korkeampi kuin Singaporessa ja Hong Kongissa, missa hostellit ovat hyvia mutta hintavia (about 15e). Lammin suihku, paksu patja, vitivalkoiset lakanat ja erityismaininta helposti tyostettavalle tyynylle. Vapise Atte, tyynymestarin paluu on kasilla :D :D Respassa oli idyllinen baari, jossa hanasta lorisi Hoegaarden ja drinksutarvikkeita on enemman kun Sedulassa.

Sunnuntaina 07.45 ylos. Oli vuorossa aamulenkkina toimunut muuripyoraily. Xi'anin ydin keskustaa ymparoi 12 metria korkea muuri, jonka harjalla voi pyorailla kaupungin ympari. Matka oli 14 kilometria, joten ihan kivan hien sai mukavassa ymparistossa. Valilla otettiin kuvia ja sitten taas sotkettiin menemaan. Lenkin jalkeen Hidde ja Anna suuntasivat takaisin kohti Shanghaita ja mina lahdin pakkamaan tavaroita.

One more city. Kaikki tiet vievat Pekingiin talla kertaa. En ymmarra, mutta menin sitten hyvaksymaan 12 tunnin yojunaan pelkan istumapaikan. Sinansa pakon sanelemana, makuupaikat taynna ja lento kotiin odottaa Pekingissa. Pidetaan peukkua, etta uni tulee, muuten tulee viimeisesta junailusta (haikea) pitkan pitka.

Tassa mina istun nyt blogini aarella. Talla hetkella matkaaminen ei tunnu yhtaan milta, kun miettii mita siella oikein tapahtuu. Olin Jokelan tapahtumien aikaan ulkomailla. Olisiko meista tekemaan jotain positiivista, joka rikkoisi uutiskynnyksen ulkomailla? Ruotsi tunnetaan kaunista naisistaan, Norja kalastaan ja Tanska legoistaan. Joku tietaan Nokian, harva joulupukin tai salmiakin. Meilla on pimeeta ja kylma, ihmiset ovat masentuneita ja itsemurhaluvut ovat suuria. Vaikka porukka sanoo sen pilkesilmakulmassa, tama jalleen todisti sen, etta miksi joillain ulkomaalaisilla on tammoinen kuva meista. Kaikkialla valitettavasti ammuskellaan, mutta mielestani on naiivia uskoa enaan sattumaan nain pienessa piirissa.

Cosmopoliittisesta aatemaailmasta huolimatta (kansat ovat eripuolella vain urheilukentalla) olen aina ylpea juuristani. Teen aina parhaani, etta sininen ja valkoinen loistavat kirkkaana maailmalla. Ei taalla kukaan tietenkaan tuomitse millaan tavalla, mutta tama on tuntunut todella raskaalta.

Viela saa naattia pari paivaa matkailun riemuista. Syodaanhan vahan nuudeleita ja katsellaan muutamia pytinkeja. Ja tavataan ihmisia ympari maailmaa. Torstaiaamuna julkaistaan taman reissun viimeinen blogi. Luvassa tietenkin Peking highlights ja matkan summasummarum: Topit ja Flopit seka yleista mutinaa matkan varrelta.

I took a train from Hong Kong to mainland China. Guangdong province doesn't differ that much visually but the culture is different. I barely met any people who knew english. Just getting something on your plate was already a challenge. Guangzhou has one of the greatest zoos I've been visiting. They had pandas, koalas and white tigers. Pandas are so cool!

From Guangzhou I traveled for 27 hours by train to Xi'an. Xi'an is more traditionally chinese. So I would say that here China looks like what it looks like in pictures. I visited one of most famous sights in China, the army of Terra-Cotta warriors, which was actually a small disappointed to me. The place was so crowded so it was hard to sense the real history.

Next and last stop is Beijing. There is still so much stuff to see. Gotta hit all in and enjoy the last days of this amazing trip.