Kotiinpaluu alkaa olla todellisuutta. Todella hammentavat fiilingit. Puhutaan kuitenkin ensin tuoreimmista matkatapahtumista.

12 tuntia istumapaikalla kiinalaisessa junassa oli toivottavasti luokkaa ''Once in a lifetime''. Olisitte nahneet naamani kun astuin junaan. Vaunun ovella teki mieli heittaa 180 astetta silla sekunnilla. Siisteydessa ei ollut huomautettavaa, vaan sitakin enemmankin junan istuimista. Vaikka luokan nimi oli ''hard seat'', ajattelin etta kyseessa on perusjunatuoli, jota voi vahan kallistaa ja jne. Sisustus ns. kotipuolen paikallisjuna, kolme vastaan 3. Mika tarkoittaa, etta selkanoja ei sitten liiku patkaakaan. Tietenkin sain kaytavapaikan, joten en voinut nojata edes kovaan ikkunan karmiin tai keskella olleeseen poytaan. Hard seat oli juuri sita mita se kertookin. Tunsin puupenkin kauniin kiinalaisen junaverhoilun ja lahes olemattoman tyynyn lapi. Takalistosta lahti tunto parin tunnin matkan jalkeen, joten homma muuttui helpommaksi. Jalat kramppasivat, kun testailin erilaisia positioita nukkua. Sitten kun tahan lisataan viela alyton rahvaan luokan hippastelu, niin keitos on valmis. Paikalliset pelasivat korttia suht aanekkaasti ja vaeltelelivat ympariinsa. Todellinen joulufiilis tuli, kun tajusin etta ''hard seat''-luokaan myydaan myos seisomapaikkoja. Ihmettelin, etta ompas taalla paljon vakea, eihan kaikille ole edes paikkaa. Tuli todistettua kiinalaista periksiantamattomuutta, kun jotkut seisoivat 12 tuntia. Mutta en todellakaan pitanyt siita, etta vaunu oli tapotaynnna, seisojia oli lahes sama maara kuin istujia. Onneksi matkaan mahtui pieni ilonpilkahduskin. Samalla rivilla ikkunan vieressa istui suht sujuvasti englanniksi haastellut tytto. Kysyin alkumatkasta, etta olisiko mahdollista paivittaa itsensa makuuvaunuun. Juu, kylla oli, mutta listalla on 200 ihmista jonossa. Jossain vaiheessa yota Lei-Lei halusi istua kaytavan vieressa, joten paasin yrittamaan nukkumista hieman paremmin. Kai mina siina torkuin koiranunta, tosiaan ilman tuntoa alaraajoissa, nojaten keskella olleeseen pieneen poytaan. Kylla vahan hymyilytti, kun mietin etta ei sentaan tarvitse Tiibetiin 46 tuntia istua.

Olin aika ulapalla, kun saavuttiin Pekingiin. Talla kertaa tyydyin taksiin, Pekingin aamuruuhkainen metro ei houkutellut silla hetkella patkaakaan. Ihan btw, jos joskus ruuhkainen kehaykkonen ketuttaa, tervetuloa Pekingiin! En tieda voiko olla niin karsivallinen, etta naissa ruuhkissa ei muutama arrapaa lentaisi. Pekingin keha kutosellakin saa ryomitella hissun kissun. No paasin aikanaan hostellille, hyvaa Kiinan tasoa. Painuin unille muutamaksi tunniksi.

Uudet tuttavani Pekingissa puhuvat aidinkielenaan ranskaa, mutta tulivat eripaikoista. Yksi Ranskasta, yksi Sveitsista ja kaksi Kanadasta. Iltapaivalla lahdimme Jeromen kanssa tarkastamaan olympiapuiston. Linnunpesa ja Vesikuutio olivat nayttavia luonnossa. Paiva oli paahtavan kuuma, joten soija valui kiitettavasti. Illalla vetaydyin aikaisin vallyihin.

Tiistaina oli viimeisen paivaretken aika. Matkasimme pari tuntia pohjoiseen nahdaksemme Kiinan muurin. Yli 6000 kilometria muuria on vaikuttava rakennelma. Vierailemamme patka sijaitsi vehreilla vuorilla ja tarjosi kuvaukselliset puitteet. Turisteja oli jonkin verran, mutta ei tungokseksi asti. Tallusteltiin muuria pitkin kolmisen tuntia, lopussa alkoi jalat olemaan jo aika hapoilla, valilla muuri nousee aika jyrkasti. Muuri kulkee aikalailla vuoren harjalla kyseisessa paikassa. Ennen muurille paasya nousimme paikalle tuolihissilla. Alasmeno vasta hauskaa olikin, rinteeseen on rakennettu kelkkarata jota pitkin laskimme alas laaksoon.

Viimeisen tayden paivan kunniaksi aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta, kun lahdettiin Jeromen kanssa minun viimeiseen turistikohteeseen. Kielletty Kaupunki on keisarien rakennuttama alue Pekingin keskustassa. Alue on valtava, muurien sisapuolella on 800 rakennusta ja nykyaan myos muutama turisti. Sisaankaynnin ylapuolella on herra Puhemiehen kookas kuva. Olisi Pekingissa ollut viela muutama muukin mielenkiintoinen spotti, mutta ei ollut aikaa ja energiaa matkata viimeisena paivana ympari pitajaa.

Illalla kokoonnuimme isolla porukalla syomaan. Ranskisten lisaksi seurueeseen liitty kolme uusi-seelantilaista. Maailman pieneys tuli todistettua, kun aloin miettia etta minahan olen tavannut nama herrat jossain aikaisemmin. Jossain vaiheessa sitten valahti, etta mehan istuttiin yhta aikaa iltaa kattoterassilla Udaipurissa puolitoista kuukautta sitten. Tilattiin poyta tayteen sapuskaa. Oli tietysti Pekingin ankkaa, vartaita, lammasta, possua. Herkuttelimme viela loppuun kanan sydamilla. Peukalon paan kokoinen sydan grillatussa vartaassa hyvin maustettuna on herkkua. Istuttiin iltaa kuppilassa jonkin aikaa ja kumottiin muutamat. Hyva fiilis oli viettaa viimeista iltaa.

Ajattelin, etta olisi suht helppoa arvottaa mitka paikat olivat parhaita ja jne. Mutta ei se vain ole. Jokainen paikka oli hyvin oman laisensa tai ainakin tapahtumat paikan paalla. Iloksenne paatin kuitenkin kasata vahan faktoja matkasta, olenhan aina arvostanut tilastotieteen korkealle.

Linnuntiena kuljettu matka: 28763 kilometria. (vrt. Paivantasaajanpituus 40075km)

Matkustusaikoja eri kulkuvalineissa: Lentokone 37h, juna 112h, bussi 49h. Eli matkustin jokaista paivaa kohti 1h45min vain pelkastaan junassa.

Matkustin 53 paivaa putkeen pelkissa lapottimissa tietenkin ilman sukkia.

Kuinka monta kilometria soin nuudeleita? Siihen minulla ei valitettavasti ole vastausta.

On pienen analyysin paikka. Sanat eivat tarpeeksi kuvaa, kuinka onnellinen olen ollut talla reissulla. Silti ei pida ajatella, etta tallainen kahden kuukauden reissu on pelkkaa supertulitusta alusta loppuun. Mahtuu sinne niita vaikeampia hetkia, kun miettii, etta ei helkkari ma haluan kotia. Esim Intiassa, kun ei ollut paassyt systeemiin sisaan ja skeida iski tuulettimeen, niin kylla siina tuli aitia ikava. Suosittelen tallaista matkaa kovasti, tama avaa silmat talle maailmalle, mittaa todellista minaa ja luo hienoja tarinoita. Silloin ei pida lahtea, jos luulee taman olevan vain aurinkoa, kaljaa ja kauniita naisia. Silloin rehellisesti vaan Mallorcalle. Minun piti lahtea matkaan kaverin kanssa. Se olisi ollut taysin erilainen reissu. Muutamia kertoja on kaivannut jotakuta rinnalle reissaamaan, mutta en olisi tavannut niin paljon muita ihmisia, jos olisin matkannut jonkun tutun kanssa tutulla kielella. Nyt laskeskelin, etta olen taittanut matkaa noin 25 eri kansalaisuuden kanssa. Ja se on hieno tunne kun tietaa, etta melkeen minne ikina maailmassa meneekin niin siella on tuttuja.

Moni ihmetteli, etta miten voit taittaa nain pitkan matkan kahdessa kuukaudessa. Kerroin, etta minulle riittaa pari paivaa kohteessa ja sitten on lahdettava uuteen seikkailuun. Hosua ei pida, tietenkin omantunnon mukaan, valilla on hyva huilata pitempaa. Sen verran tiuhaa on tultu, etta on kylla myonnettava akkujen olevan aika lopussa. Osittain teitenkin johtuen asennoitumisesta edessa olevaan kotiinpaluuseen, mutta viime aikoina kaikki ihmeet eivat ole saaneet enaan arvoistaan reaktiota irti minusta. Ja siis silloin kun tama hienous alkaa tuntua arjelta, niin on kotiinpaluun aika. Ja niinhan se on, etta on palattava, jotta voi lahtea uudelleen.

Haluan kiittaa kaikkia matkaani tukeneita ja mukana elaneita. Oli hieno tuntea, etta osa ihan kuin olisi matkustanut mukana.

EPILOGI

Olen ollut nyt Suomessa noin 12 tuntia. Kavin aamulla jo tunnollisesti toissa. Ihana olla takaisin, nahda tuttuja kasvoja, antaa suomenkielen tulvia suusta ja syoda ruisleipaa maksamakkaralla. Silti on vahan tyhja olo. Ottaa varmasti muutaman paivan palata arkeen. Ajatuksissa pyorii kysymys: Mitas nyt? Mielestani on hyva, etta tiedostan polut mita lahtea seuraamaan. En vain viela tieda mista valita. Matkaaminen on jotain mista nautin suunnattomasti. Se antaa vaan niin paljon. Jos kiinnittaydyn johonkin suuremmin taalla, voinko enaan lahtea samalla tavalla? Ja on todellakin asioita mita haluan opiskella, mutta se tarkoittaa juuri sitoutumista hieman pitemmaksi aikaan. En halua vuotaa suunnitelmista julkisuuteen viela tassa vaiheessa. Voin kuitenkin kertoa, etta unelmia on monella rintamalla. Ja matka jatkuu niita kohti.