Bling Bling. Hong Kong. Tanaan on tapetilla tuttuja teeseja, kuten ruokaa, elaimia ja infrastruktuuria.

Niin selvaksi on varmasti tullut, etta allekirjoittanut on kova poika syomaan, mutta mika mies tama wannabe-elainten ystava-bongari oikeen onkaan? Taalla ollaan huudeltu kohta kaksi kuukautta ronsuista ja tikruista, eli joko olisi aika saada sanoille jonkinlaista katetta. No tota, ei ainakaan viela. Tai siis se juna meni jo. Kello ei herattanyt minua retkiaamuna. Puhelin meinasi lentaa ikkunasta, kun sitten sapsahdin jossain vaiheessa pystyyn. Ilme oli kuin Yksin Kotona-leffan aitilla, mutta sanan Kevin korvasi tiikeri. Juuri puhelimen ollessa irtomassa kadesta muistin menneeni myohaan nukkumaan... Ei tainnut puhelin olla yopoydalla, jos nappaimistolla tuoksuu kuola...

Nain talla kertaa. Ei puolilta paivin enaan harmittanut niin kovasti, kun vetta tuli rankasti ja kanukkien kanssa oli pirun hauskaa. Toimin turistioppaana kanukeille temppelikierroksella Wat Phossa, jossa olin kaynyt aikasemmin viikolla. Illalla syotiin isolla poppoolla. Kanukit otti yllattaen rennosti puolivalieratappion tai ainakin hautasivat hyvin tunteensa ampariin. Meidan pelin paatyttya tarjoilin ylpeana suomalaisen Kendojuntin huudoilla ja muutamalla juoksuaskeleella pitkin Khao Sania.

Perjantaiaamusta ennen kentalle siirtymista treffasin viela Justinin ja Domin kanssa businesskeskustassa. Perus leppoisaa hengailua loistavien tyyppien kanssa viimeisten thai-nuudelien kera. Ihanaa, kun on tarjota matkailua rakastaville ihmisille valttikortti, miksi tulla pera-pohjolaan. "Voitais lahtee laivalla Tukholmaan..."

Pimean tullen laskeuduin Hong Kongiin. Oho, terminaalijunalla passintarkastukseen, nyt ollaan isoissa bileissa. Hiljainen vau karkasi jalleen huulilta, kun katselin Hong Kongin lentoaseman nayttotauluja. ''Ai Cathay lentaa tonnekin, eli sillon voi vaihtaa LANiin tuolla...'' Ne on mulle karkkikaupan nayteikkunoita, joiden edessa kuola valuu. Ne saa mun silmat suureksi. Ne saa mun ihon kananlihalle.

Hieman pienemmassa kuvassa kuolasin, kuin paasin matkustamaan kaksikerrosbussilla. Eika siina viela kaikki, ratikoissakin on kaksi kerrosta. Upeita siltoja ja pitkia tunnelleita, kaikki liikkuu smoothisti Hong Kongissa. Eika lama taida paljoo taalla painaa, tossa on meneillaan tommoinen pienehko silta- ja tunneliprojekti 50 kilometria Macaoon. Hintaa lahes 11 miljardia. Keksitteko viela jotain hullumpaa? Taaltahan loytyy jo liukuportaat, joiden nouseminen kestaa 25 minuuttia. Siis hitto tossa menee pikapotskeja 15 minsan valein Macaoon. Taytyyko sinne kasinolle paasta nyt myos moottoritieta? Kayttakaa nyt helikopteria hyvanen aika! Ehka tama paikka on niin taydellinen, etta tuo on hyodyllisin kayttokohde 11 miljardille. Epailen syvasti. Vaikka rakastan sujuvaa liikennetta blaa blaa u know, niin en ikina hyvaksyisi siltaprojektia Helsingin ja Tallinnan valille. No taalla on hieman ylimaaraista ja tuottaahan tuo itsensa takaisin ennemmin kuin Suomen talous on plussalla. Talle siltaprojektille omistaisin mielellani kappaleen, mutta sitten kukaan ei ikina paasisi sinne asti, missa kerrotaan ruokakokemuksestani.

Minulla on myos erittain laheinen suhde satamiin monella tapaa. Rakkaalle Vuosaarelle vaan terveiset, lentokentalta tullessa nain paikallisen valkaman, jossa ponotti semmonen sata takalaista Finnstevea. On taalla taloillakin kokoa, pilvisella saalla pytingit on kirjaimellisesti pilvenpiirtajia. Cylla Cosmon cielu lepaa taalla.

Ruokaa ruokaa ruokaa. Loysin taman suitsutetun maailman halvimman Michelin-ravintolan. Sain hyvan vinkin menna yksin, joten paasin yllattavan nopeasti aterioimaan. Jonotuslistalla oli 55 nimea ennen minua :D Odotin sisaanpaasya noin 20 minuuttia, mika ei ole mitaan silla useat menevat aamu kahdeksaksi odottamaan, etta paasevat syomaan kun rafla avaa ovensa kymmenelta. Kylla herkkusuuta lykasti, kun mahtui aterioimaan viela lauantain lounasaikaan. Ruokalista on perus etela-kiinalaista poperoa. Perus siis ainoastaan nimiltaan. Tilasin katkarapukevatkaaryleen ja katkarapu-possunyytin. Kevatkaaryle tuotiin ensin poytaan, ajoi asiansa hyvin, ei kuitenkaan tyhjentanyt pajatsoa viela. Tilasin nyyttini hoyrystettyna. Nyytin rakenne on suorastaan hieman rakamainen, (johtunee hoyryn ja taikinan reaktiosta) mutta halleluujaa siita katkaravun ja possun silkinpehmeaa liittoa. Suutuntuma ja maku taysia kymppeja. Vieressa monet aterioivat herkullisen nakoista vermicellirullaa. Semmoinenkin ois hitsi vie viela pitanyt tilata. Jos tammoset elamykset maksaa 5 eukkoo, niin hyvaa paivaa kaunis maailma!

Yleisesti kustannukset ovat kalliimpia taalla. Intian kymmenen euron budjettipaivat ovat olleet vain kaunis muisto. Intiassa nukuin viikon samaan hintaan, milla taalla koisaa kolme. Okei tietenkaan taalla ei tarvii tuntea oloaan avantouimariksi suihkussa kaydesssa ja huoneessa on siedettavan lampoista nukkua.

Hong Kongissa on tullut hengattua muutaman serbin ja ruattalaisen kanssa. Olen ylpea serbi ystavastani, silla han taraytti heti kattelyssa: ''Perkele, mita puukkojunkkari?'' Vakuuttava veto :D Lieko ollut pohjanmaalaisten kanssa tekemisissa... Swedut ''Vickan'' ja ''Madde'' ovat loistavaa seuraa. Eivat irvailleet yhtaan, vaikka tuli rumasti turpaan kiekossa toiselta naapurilta. Mina taisin kuitenkin aamulla muistuttaa tyttoja, miten heille kavi. Lauantai-iltana kaytiin tarkastamassa osataanko taalla pain juhlia. Oltiin paikallisessa Tigerissa, kerroksia taisi olla jalkojen alla kolmisen kymmenta. Oli muuten kivat nakymat. Kivat? Siis mahtavat! Ja taytyi tulla Hong Kongiin asti kuullakseen tuttuja lansimaalaisia lauluja, aina ennen soitettu jotain all around tahdistinteknoa.

Sunnuntaina kone lahti kayntiin sushilla, eika milla vaan sushilla, vaan monster sushilla. Monsteri viittaa tassa tapauksessa kokoon, mika tarkoitti, etta riisikakkujen paalla kollotteli isoja fisuja ja muita merenherkkuja. Makunystyroille tarjoiltiin jalleen todellista korkea lentoa, voiko nainkin hyvaa ruokaa olla? Lohirulla, jossa matia ja rapua seka vahan cream cheesea... Olen aina luullut, etta pizza on todellinen darrantappaja, mutta tassakin asiassa rakas lansinaapuri on hieman edella, sushi on ykkonen.

Kongissa tulee vodaa taivaalta aika tasaisesti. Valilla paistaa natisti ja sitten on taas sateen vuoro. Oikeastaan sade helpottaa oloa hiostavan kosteassa metropolissa. Ei taalla enaan mikaan lammin ole (palttiarallaa 25c), mutta tapissa oleva kosteus saa luvun tuntumaan huomattavasti lampimammalta.

Illalla loysin ruokalan, jossa ei ollut yhtaan turistia. Englanninkielinen listakin loytyi pienen empimisen jalkeen. Tilasin Udon-noodeleita, joka osottautui nappivedoksi. No tietenkaan nama japanilaislahtoiset nuudelit eivat ole taman kappaleen pointti. Ravintolaan asteli yhtakkia tumma kaveri. Istuin yksin poydassani, ravintolassa oli muutenkin tilaan, mutta ohjasivat henkilon minuun poytaani. Ihmettelin, etta mikas miekkonen tama on tulee A4-paperin kanssa poytaan, nayttaa sita tarjoilijalle ja tilaus on tehty. Jotain ongelmaa siina oli, joten mies ja tarjoilija ryhtyivat puhumaan. Heti ensimmaiset sanat kuultuani, olin aika varma etta kaveri tulee uudelta mantereelta. Han varmasti huomasi kysyvan ilmeeni, joten ryhtyi selittamaan kayttamastaan ravintovoucheri-ideasta. Taysin uusi juttu minulle, en kylla ole Suomessa kuullut tammoisesta. Netissa varatessa saa ruuasta 25-50 prossaa pois. Mistaan kotiinkuljetuksesta siis ei ole kyse, varaat ja maksat netissa, mutta menet paikanpaalle syomaan. On muuten hieno idea, kannatan. Kaikki raflat nyt ei varmastikaan kuulu ketjuun, mutta monelle pienelle tama on hyva saada lisaa asiakaskuntaa. Olipa keskusteluun mielenkiintoinen ''ice breaker''. Juteltiin perus ummet lammet, matkustus, jenkkila jne. Michael oli kotoisin New Yorkista, opiskellut lakimieheksi matkustellut ja asunut ympari maailmaa. Nyt han oli tullut Hong Kongiin tekemaan jonkun arvokkaan lisatutkinnon. Kuulemma hyodyton, mutta oma suuri tavoite. Hmm. Kaverin stooreista hieman paistoi ''me jenkit, maailman napa''-ajatusmalli, mutta minusta se oli enemminkin hauskaa talla kertaa. Sisaisesti hekotin myos kommentille: "Euroopassa en voisi asua missaan muualla kuin Lontoossa, mutta siella ei oo mitaan ruokaa.'' Hyvilla kaytostavoilla hoystetty kaveri veti kokoajan settia tosi hyvalla tatsilla. Fakta siita, etta kaveri oli nahnyt melkeen koko maailman mielestani antoivat hanelle oikeuden mielipiteeseensa. "Etela-Amerikassa en kyllakaan ole kaynyt, ala ymmarra vaarin, mutta mulle se on aina ollu meidan takapiha'' Nauroin. Nama ovat tuttuja laineja. Hurjimmat tarinat tulivat Intiasta, yllattaen. Han oli tyoskennellyt noin 10 vuotta sitten sairaalassa Kolkatassa. Han kertoi, etta isona miehena, tosi puntti oli, etta ei pelkaa oikeestaan mitaan, mutta hiiret ja rotat saavat hanet huutamaan kuin ''little b****''. "Siis jos jengi tulee pimeella kujalla haastaa, niin oon silleen et: Mita? Teita on kolme ja teil kaks pyssyy. Really? Ehka teidan pitais juosta" Huikeeta tulitusta. Mutta siis Intiassa sairaalassa leikkausavustajana tyoskelleena han kertoi kohdanneensa vaikeuksia, kun rotat kipittivat siella taalla. Leikkaussalissa rotat viihtyivat erityisen hyvin, olihan siella verta sun muuta. Loppuun viela huikein sairaalatarina. Kerran eraalle raskaana olleelle naiselle taytyi tehda keisarinleikkaus. Paikalla oli tietenkin nukutuslaakari, mutta hanella oli kiire jonkin kaverin luokse, joten paatettiin aikaistaa potilaan heratysta, etta laakari paasee lahtemaan. Mita mahtoi tokkurasta tajuihin tullut tuore aiti ajatella, kun huomaa masun olevan auki ja laakarin viela virittelevan lankaa neulaan. Vitsi vai mita? Valitettavasti ei. Kerran Intiassa todella kipeena ollessa, Michael kertoi mielummin kuolevansa asunnon nurkkaan kuin menevan Intian sairaalaan hoidettavaksi. En epaile hetkeakaan.

Taalla pain ei aamukammasta enaa kauhean montaa piikkia loydy. Sen huomaa, etta vahan alkaa jo pohkeessa painaa, enaan ei tuu santailtya ympariinsa jokaista ihmetta todistamassa. Kiva vaan olla ja ihmetella. On tullut myos ihan eritavalla mukavuudenhaluiseksi. Enaan en lahtisi Intian junaan 24 tunniksi. Silti minulla yksi etappi 40 tuntia Kiinan junassa. Kuulemma parempia :D Missaan bambumajassakaan en enaan budjaisi, osittain tietenkin asennoitumiskysymys, osittain puhdasta asioiden tekemista itselleen helpommaksi. Viela on rahkeissa varaa tasaseen kiiriin, paukkuja tarvitaan, Kiina voi olla Intian tavoin todella haastava. Englantia puhutaan todella heikosti, ja ajattelu on hyvin kiinalaiskeskeista kuulemma. Odotan tanaan alkavalta Kiinan valloitukselta paljon. On kiehtova suljetun maan meininki, kulttuuria yllin kyllin ja mainittakoon nyt nain ohimennen sapuskakin. Eli kohta edessa nopea pyrahdys junalla paamantereen puolelle Guangzhouhun.

Nain on rakkaat lukijat. Eikohan Kiinasta viela pari blogia tarayteta, siis edellyttaen etta, tama sivu loytyy Kansantasavallan hyvaksymien sivujen joukussa. Hellurei, kohta nahdaan!

Hong Kong, definitely top metropolies of the world. Everything works well here and looks imposing. Once again I've been eating delicious food, e.g best sushi.

I've found out that I'm not that energetic to run around and see every sight. I was planing to go Macao for one day, but decided to add a day for China.

So one more country to conquer. I've heard that China is not always the easiest one to travel. We'll see how they get my ''finglish''.