Eilen illalla pidettiin leffailtaa ja katsottiin Ruandan joukkosurmasta kertova Sometimes in April niminen elokuva. Hyvin muistuivat mieleen paikat, joissa pääsiäisenä vierailin ja elokuva veti koko porukan hiljaiseksi. Tuli nukuttua kellon ympäri, kun viimein sain viikolta kertyneet univelat kuitattua. Lähdin Norikon kanssa Kampalaan heti puolen päivän jälkeen, sillä yksi eilen ostamista elokuvista ei ollut mikä sen piti olla. Menimme matatulla ja saavuttuamme Kampalaan alkoi sopivasti sataa. Suurin osa ihmisistä oli pakkautunut katosten alle odottamaan sateen laantumista, mutta päätimme jatkaa matkaa. Ja olipahan väljempää kaduilla, niin pääsi nopeasti eteenpäin vaikka kastuikin. Sain leffan vaihdettua ja kävimme automaatilla, minkä jälkeen minä lähdin takaisin taksiparkkiin, kun Noriko halusi vielä jäädä kiertelemään. Otin taksin Nansanaan ja päästyäni takaisin guesthouselle oli tankkauksen vuoro. Ruisleipä avokadolla ja sipulilla oli jotakin täydellistä! Kevyen aterian kruunasi tuore mango. Olimme Annan kanssa puhuneet jo jonkin aikaa menevämme joku päivä eräälle kukkulalle, josta näkee koko Nansanan. Tähän asti on kuitenkin ollut aina jotain, ettemme ole sinne asti päässeet, mutta nyt ilma oli mitä mainioin ja sähkökatko esti Annaa jatkamasta yliopiston nettihakemuksen tekemistä. Nousu oli yllättävän raskas, kun liikunnalliset ponnistelut ovat olleet kovin vähäisiä kuluneen kolmen kuukauden aikana.

Ennen huippua pistäydyimme ihailemaan maisemia (ja tasaamaan hengitystä) erään autiotalon katolta. Alueella oli paljon isoja omakotitaloja, joista suurin osa oli edelleen keskeneräisiä. Tämä kyseinen talo oli ollut jo ilmeisesti melko kauan työn alla ja nyt joitain nuoria vietti aikaansa siellä. Olin hieman epäileväinen taloon menosta ja porukan lisääntyessä meidän ollessamme katolla päätimme lähteä. Vaikka suurin osa ihmisistä onkin todella ystävällisiä, pitää kuitenkin muistaa olla varuillaan ja etenkin, kun olimme Annan kanssa kahdestaan liikenteessä. Kiipesimme loppumatkan pientä polkua pitkin ja ylhäältä avautuivat hienot maisemat. Otimme kengät pois, sillä huippu on pyhä paikka. Siellä pieni ryhmä kokoontuu aina lauantaisin rukoilemaan esi-isiä ja heillä on omat rituaalinsa. Kävimme tervehtimässä Annan viime lauantaina tapaamia ihmisiä, mutta emme voineet mennä pidemmälle, sillä minulla ei ollut hametta. Otimme muutamia kuvia ja ihastelimme maisemia ennen kuin lähdimme laskeutumaan alas. Aurinko oli laskemassa, mutta ehdimme ennen pimeän tuloa takaisin guesthouselle. Nyt saan vetää taas yli yhden asian Thingd to do - listastani. Hieman jäi viime tinkaan, mutta pääasia, että tuli käytyä. Seuraavaksi oli pakkauksen vuoro, sillä huomen aamulla on heti kuuden jälkeen lähtö Jinjaan. Noriko lähtee matkaseuraksi ja ohjelmassa on koskenlaskua Niilillä, ratsastusvaellus, patikointi vesiputouksille Kenian rajalla ja muuta mukavaa. Takasin oli tarkoitus tulla torstaina, ja sitten onkin päivät vähissä! Ihana päästä vielä viimeisen kerran reissun päälle ja vihdoin saan lievitystä heppaikävään. Tunnelmat päivittyy, kun reissusta on selvitty ;)