Hassan oli aamulla myöhässä, joten päästyäni Kavumbaan eläimet oli jo ruokittu. Olin ottanut myös Mukwanon mukaan ja se sai matkustaa muovimukissa. Vein kilpikonnan Josephille, joka arvioi sen iäksi 3-4vuotta ja kiitteli uudesta asukista. Veimme sen muiden kanssa samaan tarhaan ja isojenkilpikonnien joukossa se näytti entistä pienemmältä. Sinne se kipitti muiden luo ja näytti tyytyväiseltä lajitovereidensa seurassa.

Joseph kertoi, etteivät nuoret kilpikonnat syö kuin lihaa, mikä selitti, miksei tomaatti ja vesimeloni maistunut. Toivottavasti pärjäilee isojen kavereiden joukossa. Muut eläintenhoitajat alkoivat siivota käärmetaloa ja seurasin vierestä, sillä en halunnut mennä noiden myrkyllisten käärmeiden kanssa samaan tilaan. Käärmeet siis olivat tarhoissaan siivouksen ajan ja näyttivät kovin ärsyyntyneiltä. Ainoastaan isoin python, noin 70kg painoinen ei piitannut mitään vaan jatkoi uniaan. Kaksi pienempää pythonia miehet siirsivät ulos, jotta saivat kopin siivottua. Pythonit viilettivät kovaa vauhtia, kun pääsivät entiseen kilpikonnien aitaukseen ja toinen oli tulossa saman tien aidan yli. Kun terraario oli siivottu, miehet kantoivat käärmeet takaisin sisälle.

Kaksi metsäkobraa eivät myöskään suostuneet yhteistyöhön ja Alphar otti ne ulos, että terraario saataisiin siivottua. Molemmat sähisivät käärmetalon lattialla ja miehet eivät pahemmin välittäneet vihaisista kobrista. Aika vastuutonta jos minulta kysytään, vaikka käärmeistä en mitään tiedäkään. Oli mielenkiintoista seurata siivousta, kun käärmeisiin tuli jotain eloa, vaikka pysyinkin vain sivusta seuraajana. Tälle päivälle ei ollut muuta ohjelmaa, joten kierrettyämme tarkastamassa kaikki eläimet Alpharin kanssa, päätin lähteä ennen sadetta. Todennäköisesti en huomenna enää Kavumbaan mene, sillä on turhauttavaa herätä aikaisin aamulla, kun tekemistä ei oikeastaan ole. Ehdin juuri taksiin ennen sateen alkamista, mutta vihannesostoksia tehdessä kastuin jo kiitettävästi. Tein lounasta ja iltapäivä meni suunnitellessa ensi viikon reissua. Illalla juhlittiin pienimuotoisesti Timon synttäreitä ja ilta venähti aamuyön puolelle.

Perjantain ohjelmassa oli Kampala, sillä olin menossa käymään Lean projektissa. Hän ja pari muuta saksalaista vapaaehtoista ja yksi paikallinen perustivat projektin Kampalan slummissa asuville lapsille. He valitsivat joukon motivoituneita lapsia ja nuoria projektiin ja nyt tapaavat aina perjantaisin käsitöiden merkeissä. Torstaisin Moses vierailee lasten luona slummissa ja tarkoituksena olisi kerätä rahaa, jotta lapset pääsisivät kouluun ja saisivat katon päänsä päälle. Projekti on vielä alkutekijöissään, mutta käsitöitä on syntynyt myyntiin jo jonkin verran. Projekti tarjoaa nuorille perjantaisin aina lounaan ja melkein heti syötyään lapset lähtivät omille teilleen. Selvä kehityksen paikka on saada nuoret pysymään aloillaan vielä lounaan jälkeenkin. Luin Annan kanssa lasten profiileja, joista saimme huomata huumeiden ja imppauksen olevan katulasten arkipäivää. Yksi paikalla olevista pojista oli selvästi muissa maailmoissa todennäköisesti impattuaan parafiiniöljyä. Toivottavasti saavat projektiin lahjoittajia, että näillä lapsilla olisi edes hieman toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Kun kukin oli lähtenyt omille teilleen, lähdin Annan kanssa Kampalaan. Moses ja hänen kaverinsa kävelivät kanssamme jonkin matkaa ja kuljimme slummin läpi, missä lapset asuvat. Avasi taas silmiä millaisissa oloissa ihmiset asuvat ja hankkivat elantonsa. Ghetto jäi kuitenkin taakse, kun suunnistimme postitoimistolle. Ja viimein odottamani paketti oli saapunut! Se oli kärsinyt hieman vaurioita, mutta sisältö oli tallella kuitenkin. Anna meni omille asioilleen, kun minä lähdin korjauttamaan vanhaa nokialaistani. Suomessa sitä tuskin kukaan suostuisi korjaamaan, mutta täällä kaikelle rikkimenneelle löytyy korjaaja, ja puhelin tuli kuntoon. Tekniikka on paikallisesta näkökulmasta kallista, mutta hyvä puoli on, että melkein kaiken saa korjattua, kun taas Suomessa tulee halvemmaksi ostaa uusi. Haaskausta. Pyörähdin kirpparilla, jonka jälkeen menin syömään. Hintatasoa tulee kyllä ikävä, sillä tortilla ja puolen litran limppari kustansi alle kolme euroa. Hyvä, jos limpparin saa siihen hintaan… Kävin vielä ostamassa elokuvia Annan näyttämästä edullisesta liikkeestä, minkä jälkeen otin bodan kotiin. Pesin pyykit, jotta on huomenna kuivia vaatteita mitä pakata reissuun. Ja on maailmassa ihania ihmisiä, kun minua muistavat - paketin sisältö on suorastaan herkullinen!