Se on taas aika auringon, ja blogin.
Viikon verran on aikaa vissiin edellisestä paasauksesta kulunut ja tarinan kulku tällä välin muuttunut radikaalisti.
Nimittäin. Minä olen terve!! Kyllä vain, varpaat eivät pudonneetkaan (noh yks varpaankynsi putosi kyllä), huulikin
kuivui 'normaalin' kokoiseksi ja sormet on hiljalleen oikean muotoiset ja väriset. Flunssan alku, joka vaivasi miestä
viikon verran, kohtasi loppunsa paikallisen poppamiehen antamiin antibiootteihin. Sillä rintamalla kaikki on kovin
hyvin siis. Eikä tässä vielä lähellekään kaikki..

Ollaan meinaan myös vaihdettu sekä työ- että asuinpaikkaa. Puolen viikon ruinaamisen jälkeen yhden melonifirman
mamma soitti meille takaisin ja sanoi, että :'tulkaahan tänne töihin sieltä'. Ja niin me mentiin, tai ei menty vielä
vaan mennään huomenna kun tänään kaikki siellä piti vapaapäivää. Tästä onnenpotkusta on meidän kiittäminen Eevan siskon
Kaisan lämmintä suhdetta 'melonimammaan', Kaisahan siis muutama vuosi takaperin työskenteli ko. farmilla ja näin ollen
mekin saimme tilaisuuden ansaita elantomme muutenkin kuin kesäkurpitsoita poimien. Työn pitäis muutenkin olla helpompaa
kuin tähän asti kokemamme ja tuntejakin pitäis irrota enempi. Hyvä diili siis. Kiitosta vaan Kaisa!!

Niin ja sitten asuinpaikkaan. Vaihdettiin meinaan hostellin kylmät suihkut ja punkkapedit luonnonläheiseen, pieneen
mutta vaatimattomaan kangasyksiöön. Tahtoon sanoa, että tulevat kuusi viikkoa nukutaan teltassa, kylän halvimmalla
(mutta hintaan nähden laadukkaimalla) leirintäalueella. Tavallaan on hirveen kiva tulla takaisin tänne (asuttiin siis
kuus viikkoa sitten 3 yötä tällä samalla paikalla), kun saa vähän yksityisyyttä muista backpackereistä ja saksalaisista.
Toisaalta se helppous, mikä sisällä asumisessa on, tulee olemaan kaipuunkohde nro. yksi. Muun muassa tänään aamuyöllä
heräsimme sateeseen ja täällähän ei ole satanut muuten taas yli viikkoon. Toki heti kun me muutamme 'taivasalle' niin
vettä lyödään niskaan. Ei se toki haittaa, meillä on hyvä teltta. Me pärjäämme kyllä.

Näiden pitkien uutisten jälkeen taas salamasanomiin. Nimittäin:

- Minua ei enää kutsuta Jeesukseksi, joten se oli lyhyt aikainen vitsaus. Kiitän silti kaikkia, jotka asialle nauroivat.

- Vapaapäivän kunniaksi käytiin paikallisessa isommassa kaupungissa, Townsvillessa ja syötiin niiiiiin hyvää aamupalaa,
jottei ole tosikaan. Teroitamme vielä teille hyvät kuulijat, Betty Blue on se paikka jonne pitää Australiassa mennä. Ja juu
Kati, on siellä kasvissyöjillekin kaikennäköistä ravintoa.

- Mulle saa lähettää suomalaisia pokerilehtiä. Uusia tai vanhoja, ihan sama. Paikallisista kioskeista ei mun mieleisiä
kirjallisuusteoksia löydä, on siis turvauduttava kotimaiseen. Osoite, noh, emmäkään sitä tiedä. Palataan tähän sit kun
saan selville sen osoitteen, okei? ;)

- Mao Tze-Tungin elämänkerta on luettu. 750 sivua raamatullisen pientä pränttiä on opiskeltu ja ulkomuistiin painettu.
Kysykää mitä vaan, minä tiedän :) (tää piti kirjoittaa vaan siksi että haluan alleviivatan sitä lukemisen puutetta). Eeva
ei anna mun lukea lahjaksi saatua Bali/Lombok - Lonely Planet -Kirjaa, kun se on niin mahtavaa luettavaa, ettei mun sen
jälkeen tee mieli lähteä ollenkaan töihin vaan Aasiaan.

Tässä nää tärkeimmät tällä kertaa. Holden pelittää edelleen kiitettävästä, koputtakaamme puuta sen suhteen.
Nyt se on Hei vaan hei.