Hellou!

No niin nyt on tullut taas uusia kokemuksia mista vois kirjottaa. Viimeksi siis oltiin Cairnsissa ja ville kirjotteli aikasempia kokemuksia. Siita sitten ampastiin seuraavana paivana taas retkeileen.

Oltiin siis varattu paivareissu Cape Tribulationiin ja siihen yhdistettiin paivan veneretki Great Barrier Reefille eli siis isolle valliriutalle. :) Aamuheratys oli tosi aikainen. Ennen kuutta soi jo heratyskello. Siina sitten silmat ristissa pakattiin teltta ja muut tavarat takasin autoon ja vietiin auto parkkiin siihen kadulle meidan leirintaalueen eteen. Molemmilla oli kova huoli etta onko auto viela tallella kun tullaan takasin mutta siinahan se holden nokotti kiltisti samalla paikalla kun seuraavana iltana palattiin reissulta.

Matkaan lahdettiin sellasella 24 hengen minibussilla joka nouti meidat siita leirintaalueen edesta. Ensimmainen tunti kierrettiinkin sitten ympari cairnsia hakien muita matkustajia. Taa on aina kaytanto ku varaa tallasia valmismatkoja. Sitten kun bussi oli taynna reissareita niin paastiin vihdoinkin ajaan ulos kaupungista. Meidan kuski/opas oli hieman puheliaampaa sorttia ja hopotti melkein koko ajan bussissa jotain tarinoita tai paikkojen historiaa ja muita fakta tietoja. Ensimmainen pysahdyspaikka oli pieni elainpuisto jonka nimee me ei enaa edes jakseta muistaa. Se oli sita samaa mita kaikissa muissakin paikoissa... Sai ottaa kuvia koalan, krokotiilin tai kaarmeen kanssa. Sit sai ruokkia kenguruita. Meista alko tuntuun et me ollaan nahty taa kaikki jo niin miljoona kertaa ettei edes vaivauduttu ruokkiin kenguruita. Kaks uutta elukkaa tuli kylla nahtya. Toinen oli puukenguru joka oli vaha kun kengurun ja koalan sekotus mutta tosi paljon ilkeemman nakonen ja toinen oli nimeltaan nail-tail wallaby eli siis kenguruiden sukua kans mutta vaha pienempia ja tosi paljon vauhdikkaampia. Ne jahtas lintuja siela aitauksessa ja spurttailivat muutenkin menemaan. Niita oli tosi hauska seurata kun siela oli pienia poikasiakin jotka riehu ihan samanlailla. Onneksi puistossa ei vietetty kun tunti muuten olis tullu tosi tylsaa. Ainiin ja kaytiin me silittaan sita yhta kaarmetta mutta ei otettu mitaan kuvia ja sekin oli ihan harmiton veijari ei mikaan myrkyllinen.

Sitten ajettiin paikkaan jonka nimi oli Mossman gorge. Se oli sellanen iso puro tai pieni joki joka laski alas vuorilta. Se vesi oli ihan kirkasta ja juomakelpoista. Sita vetta kuulemma kaytettiin lahikylissa ihan hanavetena. Muutama hullu italialainen meidan ryhmasta kavi uimassa mutta mekaan ei uskallettu. Olisin voinu mennakin mutten halunnu istua loppupaivaa bussissa marissa vaatteissa. Maisemat siela oli kylla tosi hienot. Meidan opas taas innostu selittamaan ihan hirveasti kaikista sademetsan kasveista ja me ei puolessa valissa enaa jaksettu kuunnella sita. :) Saatiin kuitenkin hienoja kuvia. :D

Seuraavaksi ajettiin Daintree joelle joka naytti aikas isolta. Siela me syotiin lounasta ja mentiin krokotiiliretkelle. Siis veneella sinne joelle bongaileen krokotiileja. Nahtiin kaks ja niiden lisaksi yks kaarme puussa ja ajettiin veneella hiekkadyyniin, mista onneks paastiin ihan helposti pois ettei tarvinnu menna uimaan sinne krokoveteen. :) Seuravaksi ylitettiin se sama joki pienella lossilla ja ajettiin keskella sademetsaa alexandra range nakoalapaikalle. Sielta oli aikas hienot nakoalat alas merelle asti. Meidan opas pisti meidat maistaan muurahaisen pyllya. Se oli sellanen pieni vihrea muurahainen ja se opas otti sen sormien valiin ja koski sen pyllylla meidan kielta. Siita tuli heti sellanen kirpea maku suuhun kun olis syony jotain kirpeita karkkeja. Aboriginaalit sen oli tietysti keksiny ja varmaan kayttanytkin johonkin.

Matkalla meidan maaranpaahamme pysahdyttiin viela nopeasti jaatelotehtaalla. Tai siis tosi pienihan se oli et en tieda voiko sita tehtaaks sanoo. Cape Tribulationissa ei ole sahkoja oleenkaan joten koko jatskibisnes pyori aurinko voimalla. Ja sita tarvittiin paljon pitaan kaikki pakkaset ja valmistuslaitteet kylmana. Kaikki osti sellasen kupin jatskia johon tuli nelja eri makua. Yksi oli mango ja yksi oli ananas ja nama molemmat oli tosi hyvia. Sitten oli waddle seed eli joku siemen. Se on kuulemma joku australialainen puu ja sit sen siemenista oli tehty taa jade. Se maistu vahan kahville mutta ei kuitenkaan ihan samalle ja vaha pahkinalle. Sekin oli aikas hyvaa. Sitten viimenen oli musta sapote, mista en oikein edelleenkaan tieda mita se oli. Jonkun sortin marja tai hedelma ja sen olis pitany maistua suklaalle mutta ei se kylla mun mielesta maistunu eika ollu muutenkaan kovin hyvaa, eksoottista kyllakin. :)

Mahat taynna jatskia paastiin vihdoinkin cape tribulationiin (tai kuten paikalliset sita kutsuu cape trib) ja meidat kuskattiin meidan itse valitsemiin majapaikkoihin. Paivaretkelaiset jatettiin vahaksi aikaa samoilemaan rannalle. Oon tyytyvainen etta ei otettu pelkkaa paivaretkea koska silloin ei olis nahny oikeastaan yhtaan itse cape tribia. Me heitettiin meidan tavarat dormiin missa nukuuttiin ja lahettiin kans kaveleen rannalle. Oli aikas hienon nakosta kun sademetsa, mika tuli vuorilta, jatku aina mereen asti. Onneksi oli viela vahan laskuvetta niin paastiin kavelemaan hiekalla ja ottaan kuvia ja ville innostu kiipeilemaan puissa. :) Illalla syotiin siina meidan majapaikan ravintolassa ja sitten mentiin aikasin nukkumaan koska aamu oli ollu tosi aikanen. Meidan majapaikka oli siis ihan keskella sademetsaa ja sielakin kaikki toimi aurinkovoimalla. Oli hienoa menna nukkumaan kun oli pilkko pimeeta ja sirkat vaan siritti. Nukuttiin molemmat tosi sikeesti se yo.

Aamulla sitten herattiin taas suht aikasin ja syotiin aamupalaa siina samassa ravintolassa. Sitten meidat haettiin paivaretkelle sinne valliriutalle. Oltiin varattu paivaretki jo etukateen cairnsista. Vene milla mentiin oli tosi iso katamaraani nimeltaan rum runner ja se on ainoa vene joka tekee retkia riutalle cape tribista. Meidat vietiin sinne paarannalle ja meidan piti antaa kengat laatikoihin sailytykseen paivan ajaks. Sitten sielta tuli pienempi vene hakeen meita sinne isolle veneelle. Tama kaytanto vaan sen takia koska sinne ei oltu rakennettu mitaan isoa laituria tai satamaa mika isoissa kaupungeissa aina on. Ja sinne ei kuulemma ikina tulla rakentaankaan koska paikalliset ei sita halua. Me siis jouduttiin kahlaan lantioo myoten veteen etta edes paastiin tahan pienempaan veneeseen. Aallot siina rannassa oli niin kovat et vene keinu ihan edestakaisin ja vesi loi sisaan koko ajan. Mua rupes jo pelottaan kun istuin ihan siina karjessa ja tuli mieleen se miten meidan vene uppos laosissa sillon muutamia vuosia sitten. Onneks paastiin kuitenkin ehjana sinne isoon paattiin ja paastiin ajaan kohti riuttaa. Veneessa oli 45 matkustajaa ja suurin osa voi todella pahoin menomatkalla koska merenkaynti oli aika rankkaa. Me oltiin molemmat ihan kunnossa ja muakaan ei enaa pelottanu ku oltiin isommassa veneessa.

Noin tunnin seilaamisen jalkeen paastiin siis ihan oikealle great barrier reefille. Paivan ohjelmaan kuului snorklausta ja sukellusta jos halusi. Keskella paivaa syotiin lounasta ja sitten taas snorklattiin ja sukellettiin. Me alotettiin paiva sukelluksella eli samanlainen aloittelijoiden sukellus ku mika tehtiin whitsundaylla. Talla kertaa vaan nahtiin paljo enemman kaloja ja muitakin ihmeellisyyksia. Mulla ei ollu enaa niin kova paniikki kun viimeks mutta taas oli ongelmia. Mikaan maskeista ei oikein sopinu mun naamaan ja sinne meni koko ajan vetta sisaan kun puhalsin kuplia. Ma jouduin siis koko ajan veden alla tyhjentaan sita. Onneks se on suht helppo toimenpide mut silti harmitti ku sita piti tehda koko ajan. Ville oli taas kun kala vedessa ja sukelteli menemaan edestakasin. Se varmaan menis heti sukelluskouluun hommaan oikeen sertifikaatin jos suomessa olis vaha paremmat mahdollisuudet harrastaa. Mutta oli siis taas aivan mahtavaa kun vesikin oli viela kirkkaampaa kun viimeksi ja nahtiin muuten nemo eli clownfish ja rausku eli stingray. Iltapaivalla lounaan jalkeen tuli laskuvesi ja suurin osa riutasta jai kokonaan veden ylapuolelle. Taa oli meilla hyva koska kun lahdettiin snorklaan nii kaikki kalat oli pinemmalla aluella riutan reunoilla. Me oltiin ostettu kertakayttokamera joka toimii veden alla ja silla me napsittiin kuvia kaikista kaloista ja kilpikonnista. Nahtiin taas kaks kilpikonnaa ja paljon isoja kaloja mutta ei yhtaan haita. Joku oli kuulemma nahny hainkin ja me oltas kans haluttu naha se kun se oli sellanen pieni riuttahai. Mutta kaiken kaikkiaan aivan mahtava kokemus oli taas ja viela paljon hienompaa snorklausta kun whitsundaylla. Oltiin myos onnellisia et siella oli vaan yksi vene koska paivaretket cairnsista menee kaikki samoihin paikkoihin ja siella on kymmenia veneita. Paluu matkalla ei enaa keikuttanu niin paljoo ja paastiin lahemmas rantaakin niin ei kastuttu ihan niin paljon. Siita sitten viela ajettiin takasin cairnsiin illan tummuessa.

Me lahdettiin illalla viela ajamaan pimeassa koska meilla ei ollu majapaikkaa varattuna ja kaikki paikat oli jo kiinni. Ajettiin Tullyyn mika on noin 200 kilsaa etelaan. Saavuttiin paikalle joskus 10 jalkeen ja majotuttiin bussiaseman taakse parkkipaikalle, missa oli muitakin reissareiden autoja parkissa. Vessoihin paastiin siihen bussiasemalle koska se oli ympari vuorokauden auki. Tuli siis vietettya ensimmainen yo autossa mista ei maksettu mitaan. Seuraavana paivana kierreltiin kylaa ja pieni kyla se olikin. Vaan 3400 asukasta ja ei se bussiasemakaan mikaan iso ollu. Kaytiin varaamassa seuraavaksi paivaksi koskenlasku reissu tully joelle mika pitas olla paras paikka australiassa laskea koskea. Siina sitten vietettiin viela toinen yo bussiaseman kupeessa.

Aamulla ei onneksi ollu ihan niin aikanen heratys ja pakattiin taas kamat ja ajettiin auto parkkiin vahan lahemmaksi lahtopaikkaa. Lahto tapahtui paikallisesta hostellista/baarista. Ajettiin ensin noin 45 minuuttia joen ylajuoksulle. Sitten meidat puettiin asianmukaisiin varusteisiin ja annettiin melat kateen. Meita oli aika iso porukka lahdossa joten meidat jaettiin noin 7 hengen veneisiin. Meidan veneeseen tuli hollantilainen pariskunta ja japanilainen parikunta ja sitten viela yksi korealainen tytto. Meidan opas oli itsekin lahtoisin japanista. Ajattelin ensin etta mitahan tasta tulee etta kuinka aasialaiset parjaa, mutta meidan vene osoittautui ihan parhaaksi. Me oltiin ahkeria melomaan ja osattiin laskea kosket taitavasti ja kaiken lisaksi meidan opas oli yksi kokeneimmista. Me jaatiin monesti viimeseksi kun oppaiden piti olla varmistamassa muita veneita mutta sitten me aina saatiin muut kiinni ja mentiin karkeen. Paivan alussa kaikkia vahan jannitti ja sillon laskettiin kaikista isoimmat kosket. Lounaan jalkeen kaikki oli jo paljon rennompia ja kosketkaan ei ollu enaa niin isoja ja pelottavia. Kaikilla oli tosi kiva paiva ja en olis ikina uskonu etta olisin ollu noin tyytyvainen paivan jalkeen mika vietettiin koko ajan marissa kengissa ja vaatteissa. Ja ihme kylla missaan vaiheessa ei tullut edes kylma vaikka olikin pilvista melkein koko paiva. Voin lampimasti suositella kaikille kokeileen. Huippuhauskaa ja paastiin jopa laskeen yks pikkukoski ilman venetta eli uiden. :) Paluu tapahtui samaan paikkaan ja siella oli mahdollisuus ostaa kuvia tai video reissusta ja me ostettiin ne kuvat. 39 kuvaa pelkastaan meidan veneesta. :)

Illalla lahdettiin viela ajamaan kohti townsvillea mihin saavuttiin noin 7 aikaan illalla. Kaytiin hakemassa ruokaa ja sitten taas leiriydyttiin autoon nukkumaan viela yhdeksi yoksi. Tanaan aamulla muutettiin sitten leirintaalueelle ja pistettiin taas teltta pystyyn pitkasta aikaa. Seuraavien parin paivan ohjelmistoon kuuluu lisaa elaimia billabong sanctuaryssa, rentoutumista, toiden etsintaa ja auton huoltoa. Kirjotellaan sitten taas kun matka etenee johonkin suuntaan. :)

Toivottavasti tuli suht ymmarrettavaa tekstia, koska vasymystila on aika huima. :) Me tasta lahdetaan iltapalan hakuun ja sitten taas unta palloon. Heipa hei!

Eeva