Hei vaan ystavaiseni!

Kuten lupasin niin Whitsundays-risteilyn jalkeen kerrotaan lisaa ja niin sita ollaan kauniina kesapaivana sisalla koneen aaressa kertomassa teille mita kuuluu ju kuka kaskee. Niin ja useimmiten se muuten on Eeva joka kaskee :)

Whitsundays oli uskomaton!!! Tosiaan tehtiin senmoinen kahden yon risteily pikku katamaraanilla ympari muutamaa whitsundays- saariston saarta. (Saaria on yhteensa 74 ja meilta jai noin 70 nakematta). Ei siina, nahtiin kylla ihan tarpeeks. Startattiin iltapaivalla Airlie Beachin satamasta, kyydissa meidan lisaks Kapteeni Pete, kokki - kansitytto- viihdyttaja - kahvinkeittaja - jokapaikanhoyla Trish, matkustajina italialainen pariskunta ja kanadalainen perhe. Ei siis saksalaisia talla kertaa!! Porukka oli varsin mukavaa ja puheliasta ja ma sain tehda sita mista tykkaan, eli istuin hissukseen peralla ja kuuntelin muiden juttuja. Ensimmainen pysahdyspaikka oli Whitsundays saaren kulmalla yks rauhallinen riutan reuna jossa otettiin tuntumaa meriveteen ja snorklaukseen. Taytyy tunnustaa etta nain melkein puolen vuoden jalkeen se snorklaus oli todellista rapikointia ja paniikkia, mut se tatsi loytyi sielta kuitenkin kun ui tarpeeks kauaks veneesta niin oli pysyttava pinnallakin :) Tassa vaiheessa kaikki toi tuntui niin hirvean hienolta ja tietty nahtiin tollaista koralliriuttaa ekaa kertaa ihan kosketusetaisyydelta niin olihan se uutta ja hienoa, ja piru sita kalojen maaraa. Myohemmin illalla veneessa saatiin semmonen kalakirja kateen ja yritettiin tunnistaa mita oltiin nahty mut eihan siita mitaan tullu kun kaikki kalojen muodot ja varit vaan sekoittu mielessa eika voinu olla varma enaa yhtaan mistaan :) Illalla viela auringon laskiessa syotiin vatsa tayteen laivan takakannella. Kanadalaiset sen kiteytti hyvin sanoen "this is good".

Toinen paiva lahti kayntiin silla etta heratys oli seitsemalta :) Se nyt ei haitannu kun itsensa sai ylos sangysta niin Trish antoi kuuman kahvikupin kateen ja ohjasi aamupalapoytaan hedelmasalaatin, myslin, kroisanttien ja vaikka minka muun seuraksi. Noin sen paivan vois aloittaa vaiks joka paiva:) Aamiaisen jalkeen hypattiin kumiveneeseen ja Pete ajoi meidan laheiseen rantaan. Kaveltiin pari sataa metria ja sit me nahtiin Whitehaven Beach. Kaytannossa ihan valkoista hiekkaa ihan joka puolella, sopivan lamminta vetta ja auringon paistetta. Whitehavenia oli meille suositelleet jo monet ennen tata reissua ja ei se pettany. Oli viela laskuvesi joten ranta oli paljon isompi ja sinne muodostui senmoisia hiekkasarkkia joille oli hieno kahlailla samalla kun katseli rauskuja ja riuttahaita, jotka uiskenteli siina samassa poukamassa. Helmi juttu tosiaan. Kuvat puhuis puolestaan jos taalla jossain sais laittaa niita koneille... Whitehavenin jalkeen takas laivalle ja lounaalle. Ruoka oli tapansa mukaan erinomaista ja poydasta oli mukava ryomia paatin etuosaan makailemaan aurinkoon kun kippari kaansi kokan kohti uusia tuulia. Allekirjoittaneella ei kauaa kestanyt kun ruokaleponukkumatti tuli ja herailin siita sit kun kanssamatkustajat hihkuivat jotain valaista. Iso liuta valaita ajelehti siina meidan purjehdysreitin lomassa ja paivan aikana nahtiin viela valehtelematta ainakin tusinan verran valaita parskien menemaan. Hirveen hieno naky ja nyt oiskeesti nahtiin valaita kun taas silloin 6 viikkoa sit Jervis Bayn valasristeilylla ei nahty oikein mitaan. Njoo, valaat sikseen, paastiin maaranpaahan eli rauhalliseen lahdenpoukamaan jossa oli jo muutama muukin vene. MArkapuvut paalle, rapylat jalkaan ja snorkkeli naamalle ja veteen parskimaan. Polskittiin pidemman matkaa ja taa riutta oli paljon isompi ja mageempi kuin mita se edellinen paikka oli ollu. Viela enempi kaloja, isompia kaloja ja sokerina pohjalla kaks julkeen isoa kilpikonnaa. Siis niin isoja etta niiden kilpi oli varmaan mun kokonen jos raajat ja paa otettais irti! Siina tuli uitua ihan lumoutuneen kosketusetaisyydella varmaan kuus kertaa mua vanhemman elaimen kanssa ja se oli tosiaan kuin jostain leffasta! Se kilppari ei tuntunu valittavan mistaan, meni vaan eteenpain ja leijui menemaan. Se naytti kuin se ei ois uinu ollenkaan vaan lentany siina vedessa. Ihan uskomaton juttu. Kamera ois ollu kiva. Ma en ois halunnu jattaa vetta ollenkaan mut kylma ja vasy vei voiton ja piti nousta taas kyytiin katamaraanille. Jalleen kerran kahvikuppi kateen, kuivaa vaatetta ja aurinkoon lekotteleen. Pihvi-illallinen napaan ja seilailua sinne tanne. Jalleen ne valaat piiritti meita ja se iltalialainen seta sai kuulemma aika kauniita otoksia napsittua. Muutama delfiinikin nahtiin, ne ei tosin viihtyny meidan seurassa kovin kauaa. Pimeen tultua paatti ankkuriin ja hyttiin levolle.

Aamuselle a oli taas aikainen heratys ja kahvikuppi niin kun pitaakin. Sit kun oli syoty, tuli kapteenin maarays eli veteen! Me mentiin vahan erilailla kun oli mahdollisuus laitesukeltaa ja Eeva niin halus niin mentiin katsoon merta pohjan kautta. Ma olin aluksi vahan vasten ajatusta ja pohdin etta onkohan edes niin hauskaa mutta olihan se. Kun oppi perusteet, hengityksen ja miten paasee pohjalle ja miten pintaan niin mua ei sit pysayttany mikaan, paitsi Trish, jonka vierella piti pysya. Eevalla pohjaan paasy kesti vahan pidempaan, mutta urheasti sekin taisteli ja voitti pelkonsa ja kohta oltiinkin jo 7ssa ja puolessa metrissa eika tuntunu missaan. Keli oli vahan pilvinen eika vedessa nahny niin paljoa kuin edellispaivana oli nahny, mut ei me sokkonakaan sukellettu. NAhtiin toki kaikenlaista ja pirun isoja kaloja ja vaiks mita mut kuitenkin paallimmaisena hienoin asia oli olla sen 7 metrin syvyydessa ilman mitaan laivaa tai muuta putkea. Kumma fiilis kaiken kaikkiaan mutta silti tosi hieno juttu. Nyt ylihuomenna lahdetaan katseleen Great Barrier Reefia ja siel ois tarkoitus sukeltaa uudestaan ja nakymat pitais olla viela hienommat. No jep, sukelluksen jalkeen kiivettiin taas alukseen ja relattiin. Matka satamaan oli alkanut ja mieli alkoi olla haikea kun oli ollu niiiiin kivaa. Vaittaisin, etta koko reissun tahan asti paras juttu alkoi olla takana pain. Syotiin viela pieni lounas ja sit pakattini kamat ja noustiin poijes laivalta. Hyvasteltiin Pete ja Trish ja kanssa matkustajat ja suunnattiin Holdenille. Whitsundays Getaway on semmonen kokemus etta voi suositella ihan kelle vaan, joutuu maksaan vahan enempi ko normisti mutta se kannattaa.

Holden starttas, ja kaupan kautta suunnattiin tienpaalle. Ei keretty edes pitkalle kun kello oli jos sen verran etta paatettiin jaada laheiseen Bowenin kylaan yoksi ja jatkaa siita seuraavana paivana. Sitten saatiin kuulla et just Bowenissa on paljon farmeja, josa voi tehda sita hedelmien poimintaa mika meilla on viela edessa. Ajateltiin siis etta jaadaankin Boweniin ja etsitaan toita joltakin niilta farmeilta. Ei onnistunu. Tyontekijoita tarvitaan vasta elokuun korvilla joten me vastahakoisesti :) jatkettiin lomailua ja ajettiin 500kilsaa Cairnsiin jossa nyt siis ollaan. Taa on Aussireissun pohjoisin kaupunki, pohjoisempanakin kaydaan viella katselemassa sademetsia mut siella ei kunnon kaupunkia ole. Tosiaan, huominen viela katsellaan kylaa ja sit mennaan pariks paivaks sademetsaan ja riutalle ja sit ryhdytaan ajeleen takas alaspain ja sit joutuu ihan oikeesti menna toihin :(

Jep, mut kohokohtana Whitsundays ja tasta jatketaan uusien hienojen juttujen etsintaan. Taalta tahan.

<3 V&E